• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Eläkeläiset Ry - Pensionärerna Rf

Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa

Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten
parissa vuodesta 1959
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Valtuusto 2023
    • Strategia
    • Tavoiteohjelma
    • Eläkeläinen-lehti
      • Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
    • Ajankohtaista
    • Vuosikertomukset
    • Tietosuoja
  • Toiminta
    • Kalajoen retkeilypäivät 2023
    • Koulutus
      • Syksyn 2023 kurssikalenteri
      • Kurssille ilmoittautuminen, hinnat ja kurssituki
      • Tulostettava kurssihakemus
    • Liikunta
      • Jumppaa ja harjoituksia
      • Videomateriaaleja
      • Taukojumppasarja
    • Monikulttuurinen toiminta
      • Valokuvanäyttely
      • Toiminta
      • Tukihenkilöt
      • Materiaali
      • Yhteistyökumppanit
    • Ikäystävällinen kunta
    • Toimintatonni-avustukset
    • Entisten viisasten kerho
    • Aineistopankki
    • Aineistoa yhdistyksille
    • Aineistoa ohjaajille
      • Tanssipajat
  • Yhdistykset alueittain
    • Etelä-Hämeen Aluejärjestö
    • Helsingin Aluejärjestö
    • Jokilaaksojen Aluejärjestö
    • Kaakkois-Suomen Aluejärjestö
    • Kainuun Aluejärjestö
    • Keski-Suomen Aluejärjestö
    • Lapin Aluejärjestö
    • Pirkanmaan Aluejärjestö
    • Pohjanmaan Aluejärjestö
    • Pohjois-Karjalan Aluejärjestö
    • Satakunnan Aluejärjestö
    • Savon Aluejärjestö
    • Uudenmaan Aluejärjestö
    • Varsinais-Suomen Aluejärjestö
  • Jäsenyys
    • Tervetuloa mukaan
    • Jäsenedut
    • Jäsenhakemus
    • Eläkeläisten tuetut lomat
    • Myyntituotteet
    • Paikallisyhdistyksen säännöt
  • Blogit
  • Yhteystiedot
    • Toimisto
    • Laskutusosoite
    • Hallitus ja valtuusto
  • Svenska

Pohdintaa äidinkielestä ja lukemisesta 

17.5.2019

Pirkko Helander

Jonkinlaisen järkytyksen vallassa luin Janne Saarikiven kirjasta ”Suomen kieli ja mieli” (2019) äidinkielemme vaiheista. Erityisesti hirvittivät tulevaisuuden näkemykset, joita Saarikivi esitteli kirjassaan.

Mieleeni tuli kielen ja lukutaidon ajallinen lyhyys omassa suvussani. Äidinäitini ei kuulemma osannut hyvin lukea, kun ei ollut käynyt koulua ollenkaan. Hän oli jäänyt äidistään orvoksi kahden vuoden vanhana ja isä ei osallistunut kasvatukseen. Tyttö kasvoi sukulaisten nurkissa ja paimentyttönä juostessa ei tarvinnut lukutaitoa. Laskutaitoa kenties paremmin tarvitsi, kun piti karjan päälukua koossa.

Nyt en ole varma kuinka Justiina on ripille päässyt, jos ei lukutaitoa ollut. Luulen että meni ”yli siitä missä aita on matalin”, kun jossain vaiheessa oli pikku-piikana Ruoveden pappilassa. Pappi luultavasti teetti pikemmin töitä tytöllä kuin antoi lukuhommissa istuskella, sitten katsoi läpi sormien lukukinkereillä.

Vuonna 1907 oli ensimmäiset vaalit Suomessa ja äänestysoikeus tuli myös naisille. Tarina suvussani kertoi, että Justiina-muorilleni oli tehty ällätikkuun lovi sille kohtaa, minne piti se kuuluisa viiva äänestyslapussa vetää. Muorilleni opastettiin, mistä kulmasta isoa ­­äänestyslippua laittoi ällätikun ja siihen nimen kohdalle tuli viiva vetää. Oletan että tiedettiin tarkkaan, kuinka iso se paperi oli ja missä se sosialidemokraatin nimi oli, jota piti äänestää. Näin yhteistuumin Justiinankin ääni tuli lukutaidottomuudesta huolimatta kuuluviin.

Muorini oli vilkas, sukkelasanainen ihminen ja leveä Ruoveden murre luontui hyvin hänen suuhunsa. Moni tarina on jälkipolville kerrottu ja kirjoitettu hänen elämästään, kertomuksia nälkävuosistakin. Ruotsin- ja venäjänkielestä vilahteli lainasanoja hänen puheisiinsa. Niinpä muori veti salusiinit tai kartiinit akkunaan, kahvia ryystettiin tassilta ja pestyt kälet (huom. Ruoveden murre) pyyhittiin reippaasti hantuukiin. Lainasanoja käytettiin silloin niin kuin nykyään, mutta lainasanat eivät olleet ainakaan usein englantia.

Kirjoittavia ja esittäviä ihmisiä on sukuni jälkipolviin syntynyt ja nyt on muorilla nimikaimakin, viisivuotias Eevi Justiina. Ajattelen oman neljännen polven lapsiani ja heidän tulevia kielikoulujaan. Englanniksi pikku Eevi Justiinakin lauloi syntymäpäivälaulua jo kahden vanhana. Koska itse lie ensikerran englantia kuulin. Isäni kertoi vitsejä Rongon veljesten edesottamuksista, kun tulivat Ameriikasta. Puhuivat sujuvasti fingelskaa – enimmäkseen tuhmia ralleja.

On todella surullista, että annetaan englannin vallata kaiken tiedonkulun ja kaupan portaat. Kaupassa ei tiedä mitä ostaa ja aina vähemmän on suomennoksia tölkkien etiketeissä. Isäni Seth, jota Setiksi kutsuttiin, olisi ihmeissään kun settejä myydään naisten alusvaateosastolla.

Viime aikoina olen huomannut televisio-ohjelmien ja sarjojen nimien olevan minulle tuntematonta kieltä. Ajatelkaa vaikka sitä paritushommaa siellä saarilla, kieli menee solmuun jo nimeä miettiessä. Suomessa sentään tekstitetään vielä vieraskieliset filmit televisioon. Olen eräällä matkallani seurannut arabiankielistä päälle dubattua Kauniit ja rohkeat -sarjaa. Ellei näille hullutuksille tule stoppia (tämäkin lainasana), niin tämän polven muori tarvitsee jonkun ällätikuun verrattavan opastuksen nähdäkseen vaikka tuon Kaunarit-sarjan tulevaisuudessa.

Facebooktwitter

Avainsanoilla:

Lukijan vuorovaikutus

Kommentit

  1. Seija Viitanen sanoo

    17.5.2019 23:28

    Kiitos Pirkko elämänmakuisesta kirjoituksestasi!

    10 pistettä ja PAPUKAIJANMERKKI Sinulle!

    Olet hienosti onnistunut luomaan tähän tekstiisi sukupolvien mukana siirtyvän ajatuskaaren ja kaikki ihan tätä päivää!

    Peukutan sinulle hyvän kieliopillisen tekstisi puolesta ja olen vieläpä kanssasi samaa mieltä nykyhetken kauniin kielemme käyttötilanteesta!

    Kouluissa ja työpaikoilla pitäisi paljon enemmän kiinnittää tähän asiaan huomiota.

    Kaunista kieltämme tulisi käyttää ilman turhia apu- ja lainasanoja.

    Seija

    Vastaa
    • Aili Pollari sanoo

      18.5.2019 18:48

      Olempa iloinen kun toisillakin mummuilla on huoli suomenkielestä.
      Television uusien sarjojen katsominen on jäänyt kokonaan.En millään
      viitsi aina sanakirjan kanssa keksiä mikähän tämänkin sarjan nimi
      oikein olikaan.Väliäkö tuolla. Pidetään me mummut huoli siitä että
      meidän jälkikasvumme puhuu ja kirjoittaa mahdollisimman puhdasta
      äidinkieltä. Kolmanteen ja neljänteen polveen.

      terveisin Aili Pollari

      Vastaa
  2. Toivo Berg sanoo

    19.5.2019 10:36

    Hei Pirkko Helander!

    Huolesi äidinkielemme tulevaisuudesta on ajankohtainen.

    Janne Saarikiven kirja ” Suomen kieli ja mieli ” on todella tärkeä kirja. Kirjoittaja on hyvin huolissaan äidinkielemme tulevasta kohtalosta. Hän nostaa esille pari todella hälyttävää esimerkkiä: Espoon kaupunki aikoo julistautua ensimmäiseksi suomalaiseksi kunnaksi, joka ottaa englannin kielen Espoon viralliseksi kieleksi, vaikka ruotsia, venäjää, viroa,somaliaa ja arabiaa äidinkielenään puhuvia on Espoossa paljon enemmän kuin englanninkielisiä. Varsinkin ruotsia puhuvia on kymmenkertainen määrä verrattuna 2000 englantia haastavaan.
    Toinen Saarikiven mainitsema esimerkki on ytliopiston ilmoitustaululla oleva tieto, että tulevia väitöskirjoja on valmisteilla 39 kappaletta. Niistä 38 on englanniksi ja yksi ruotsiksi. Ei siis yhtään
    suomenkielistä!
    Minä olin joskus 50-luvulla mummoni ystävän silmänä ja korvana pankki- yms, asioissa. Hän ei osannut lukea, mutta oli muuten mitä valistunein ihminen
    Eli Juurakon Huldan sanoin: Vanhempani olivat oppimattomia, mutta he eivät olleet sivistymättö-miä.

    Eli runoiijan sanoin – tosin ehkä hiukan vanhanaikaisesti: Suomen kieli, suomen mieli. Siin` on onni Suomenmaan…

    Topi Berg

    Vastaa
  3. Toivo Berg sanoo

    19.5.2019 22:55

    Hei Pirkko Helander.

    Kirjoitat tärkeästä asiasta, kun puhut suomen kielen merkityksestä. Olen myös lukenut Janne
    Saarikiven kirjan ” Suomen kieli ja mieli ”. Hän on todella huolissaan englannin kielen jatkuvasti
    lisääntyvästä käytöstä. Hän antaa pari oivallista esimerkkiä siitä, englannin kanssa on käynyt:
    Yliopiston ilmoitutaululla on ilmoitus 39 tulevasta väitöskirjasta. Niistä 38 on englanniksi ja yksi
    ruotsiksi, ei siis yhtään suomeksi.
    Toinen esimerkki on Espoon kaupunki, joka on päättänyt tehdä englannista Espoon virallisen kielen, vaikka Espoosta löytyy kymmenkertainen määrä ruotsinkielisiä englantia puhuviin espoo-
    laisiin verrattuna. Englantia puhuvia löytyy Espoosta noin 2000. Jopa venäjää, arabiaa ja somaliaa puhuvia on enemmän.
    Edellä vain pari poimintaa Saarikiven mainiosta kirjasta. Saarikivi on yliopiston professori, mutta
    professorin titteliä arvokkaampana hän pitää sitä, kun oppi lukemaan ja tietenkin suomeksi. Se on olllut hänen elämänsä tärkein hetki.
    Lukekaapa Saarikiven kirja! Se pistää ajattelemaan äidinkielen merkityksestä ja vaalimisesta.

    Topi Berg

    Vastaa
  4. Toivo Berg sanoo

    19.5.2019 23:31

    Vielä yksi kommentti kommentin perään. Kirjoitin aamulla jo yhden, Luulin, että se oli hukkunut taivaan tuuliin. Siksi kirjoitin äsken uuden. Mutta tuoltahan se löytyi. Mitä tästä kaikesta opimme:
    Kaksi kommenttia on aina enemmän kuin yksi kommentti.

    Topi Berg

    Vastaa
  5. Pirkko Helander sanoo

    23.5.2019 20:02

    Kiitos Toivo kommenteista. Kiitos myös Isakssonin Pekalle, kun antoi näin hyvän aiheen pohtia äidinkieltämme. Terv. Pirkko H

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ensisijainen sivupalkki

Footer

TILAA UUTISKIRJE sähköpostiisi


Eläkeläiset ry
Kauppakaarre 1, 00700 Helsinki
Puh. 020 743 3610
elakelaiset(at)elakelaiset.fi

Tietosuojaseloste »Saavutettavuusseloste »

Tuettu Veikkauksen tuotoilla tunnus

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·