Pekka Isaksson
Koronako lienee syynä, että sosiaalisessa mediassa huseeraa entistä enemmän huijareita. He yrittävät päästä osille myös eläkeläisen pienistä rahoista – tai varastaa henkilötunnukset ja muut minuuden tunnusmerkit. Tavoite on siinäkin yleensä taloudellinen.
Minulle on tullut pitkin syksyä kalasteluviestejä milloin ”S-pankilta”, ”Osuuspankilta”, Banca IMI S.P.L:ta, Verkkopankilta ja joukolta muita pankeiksi esittäytyviä ja ”Postilta”. ”Pankkien” sähköpostiviesteissä pyydetään ottamaan yhteyttä ja/tai päivittämään epämääräisillä kaavakkeilla sähköpostitse yhteys- ja muut tiedot. ”Posti” puolestaan kertoo puhelimen tekstiviestissä lähetyksestä, jonka kulusta saa tiedon viestissä olevasta linkistä.
Sähköpostiviestit ovat menneet miltei poikkeuksetta roskapostiin, kun olen säätänyt sähköpostin asetukset aika tiukoiksi. Jonkin verran sinne tulee edelleen myös lupauksia suurista palkinnoista ja muista rahasuorituksista, jos vastaaja ottaa yhteyttä viestin lähettäjään.
”Pankkien” viestit ovat kehittyneempiä kuin edellisen sukupolven huijausviestit, jotka tunnisti heti hoonosta soomesta, todennäköisesti tietokoneohjelmilla tehdyistä käännöksistä. Tällaisia käännöksiä toki esiintyy vieläkin, mutta selvästi vähemmän.
Kielellisesti taitavampi huijausviesti tuli tällä viikolla Erjan sähköpostiin ”Samsungilta”. Siinä kerrottiin hänen voittaneen viimekesäisessä verkkoarvonnassa uuden puhelimen ja annettiin linkki, jonka kautta ottaa yhtyettä.
Viesti oli hyvää Suomea, mutta sähköpostin lähettäjän nimi oli hälyttävä, vaikka yritystä oli. Jostakin, ilmeisesti Facebookista aloittelevan käyttäjän varomattomuuden vuoksi oli ongittu tietoon Erjan pojan etunimi. Sitten oli tullut pieni, mutta paljastava virhe, sukunimeksi oli laitettu minun sukunimeni. Ajatuksena oli tietysti saada vastaanottaja ylittämään ensimmäinen kynnys eli avaamaan sähköposti. Voin kuvitella tilanteita, joissa kokematon nettipalvelujen käyttäjä lankautuu ja avaa yhteyden, pahimmassa tapauksessa vielä erehtyy antamaan yhteys-, henkilö- ja muita tietojaan.
Huijarit eivät tee vahinkoa vain varomattomille asiakkaille, vaan myös rehellisille palveluntarjoajille, oikeille pankeille, muilla yrityksille ja valtion virastoille ja laitoksille. Verkkopalvelut toimivat asiakkaiden luottamuksen varassa. Pelko huijatuksi joutumisesta lisää erityisesti ikäihmisten epäluottamusta sekä omiin nettitaitoihin että digipalveluihin. Digiloikka epäilyttää muutenkin monia. Huijausviestien yleistyminen saattaa estää edes yrittämästä.
Digimaailmassa pätevät vanhan maailman säännöt: Tervettä järkeä on suotavaa ja välttämätöntä käyttää. Jos jokin viesti tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. Pyyntöihin henkilö- ja muiden tunnusten luovuttamisesta ei pidä vastata.
Liikenne- ja viestintävirasto Traficom on julkaissut Kyberturvallisuuskeskuksen hyvät ohjesivut huijausten välttämisestä. Niillä on myös ilmoituskaavake huijaussivustoista ja ohjeet mitä tehdä, jos on tullut huijatuksi. Kannattaa tutustua, vaikka pitäisi itseään varovaisena ja taitavana netinkäyttäjänä. Samalla voi vilkaista Kyberturvalllisuuskeskuksen Tietoturva Nyt! -sivua, jolla kerrotaan viimeisimmissä huijaustavoista ja -sivustoista.