Eiköhän jatketa!

Pekka Isaksson

Kirjeitä mummolasta -blogiin on syntynyt mummon ja vaarinkin mentävä aukko. Edellisen kirjoituksen ilmestymisestä on kulunut yli puoli vuotta. Juttuja ei ole sitten maaliskuun tarjottu, mutta ei niitä ole aloitteellisesti kyseltykään. Siitä vastuussa on tietysti blogirenki eli tämän jutun kirjoittaja.

Myös Kävelypässien blogissa jutut ovat harventuneet. Siellä sentään kävelypässien aktiivinen toiminta, erityisesti Kalajoki-kävely, on pitänyt yllä joltistakin ilmestymistiheyttä. Siitä on kiittäminen pässijoukon jäseniä. Heistä monet, yhteisblogeissa kaikki, ovat taanneet blogin jatkuvuuden. Niin he varmasti tekevät jatkossakin, jotta homma ei jää blogirengin kumaraisille harteille.

Syynä ilmestymiskertojen harvenemiseen ei ole blogirengin laiskistuminen. Milteipä voi arvella aivan päinvastaista.  Into-kustantamo julkaisi tällä viikolla nettikatalogin keväällä 2024 julkaistavista kirjoista. Niistä yksi on nimeltään Orjuuden arvet. Kirjan toinen kirjoittaja on Euroopan historian dosentti Jouko Jokisalo ja toinen olen minä.

Muutaman vuoden kestänyt ja loppua kohti kiristynyt urakka on ohi. Vielä on edessä Inton kustannustoimittajan tekemien korjausten ja kommenttien perusteella tekstin viimeistely ja lähdeluettelon kirjoittaminen. Kirja julkaistaan siis keväällä, mutta julkaisupäivä ei ole vielä tiedossa. Tämä linkki vie Inton katalogiin. Sivulta 29 löytyy kirjan esittely, joten en raskauta lukijoita ryhtymällä kertomaan kirjan teemoista tässä.

Kirja on luonteeltaan tietokirja, joten se perustuu suureksi osaksi tutkimuskirjallisuuteen, mutta toki olemme käyttäneet suhteellisen laajasti myös alkuperäislähteitä, transatlanttisesta orjakaupasta ja orjuudesta kertovaa aikalaiskirjallisuutta, kirjeitä ja muita dokumentteja. Niitä on nykyään onneksi saatavissa runsaasti kirjastojen, museoiden ja muiden toimijoiden digitalisoimina ja nettipalveluihin tallentamina.

Aineiston kokoaminen, valinta, lukeminen ja moninkertainen kirjoitusprosessi on ollut sen verran töisevä urakka, että se on vaatinut minulta muun kirjoittamisen ja muiden töiden karsimista. Siitä ovat kärsineet myös talkootöinä toimittamani blogit.

Kävelypässien blogista en ole kovin huolissani. Se jatkaa todennäköisesti niin kauan kuin kävelypässit jaksavat kävellä. Uupumisesta ei vielä ole merkkejä, kun joukkoon on viime vuosina tullut uusia jalkavia ukkoja.  Sen sijaan Kirjeitä mummolasta -blogi on mietityttänyt minua.

En vielä haluaisi siirtää blogia arkistoon pölyttämään – tai mitä vanhat aineistot nyt virtuaaliarkistossa tekevätkään. Katsotaan vielä muutama kuukausi, saisimmeko blogin yhdessä piristymään. Sopiva aika päätöksen tekemiseen on ensi maaliskuu. Eläkeläiset ry järjestää nimittäin 5.–7.3. Runoa ja asiaproosaa -kirjoittajakurssin Tampereen Varalassa. Olen lupautunut asiaproosaa-osion vetäjäksi. Kirjeitä mummolasta -blogi syntyi samanlaisella kurssilla keväällä 2016 Kuntorannassa. Niinpä Varalan kurssi on hyvä paikka sopia sen jatkamisesta. Toivottavasti kurssille osallistuvista löytyy ja kasvaa uusia blogisteja, vaikka se ei millään muotoa ole ehto kurssille osallistumiselle.

Blogin sivut ovat tietysti siihenkin asti avoimena kaikille kirjoituksiaan julkaistaviksi haluaville. Ohjeet löytyvät blogin aloitussivun linkkilaatikosta. Kirjoittaa voivat muutkin kuin mummot ja vaarit biologisessa tai sosiaalisessa merkityksessä.

Eiköhän siis jatketa. Hyviä kävely- ja kirjoituskelejä!