Vuosi 2021 päivästä päivään, 2. osa

Ensimmäinen osa julkaistiin maanantaina 10.1.

Riitta Suhonen

3.7.lauantai
Lähdimme Liisan kanssa Mustikseen uimaan. Kyllähän sinne useimminkin lähtisi, mutta on se matkustaminen. Kolmella vempeleellä; bussilla, metrolla, bussilla ja sitten vielä hieman käveltävää. Hieno ilma ja meri raikas, aika lämmintä vesi oli. Ei levää. Mustikkamaalla on mukava käydä, ei ole tungosta ja se on perinteinen hesalaisten uintipaikka, Hietsun jälkeen. Marjaniemi olisi lähinnä, mutta on pieni tila ja väkeä paljon tämmöisinä hellepäivinä. Ja sieltä löytyi vedestä basiliskoja. Kesätapahtumia ollut jo.

6.7. tiistai
Hellettä jatkunut jo pari viikkoa, kunnon sateita ei ole ollut. Koronarajoitukset heittelehtivät. Tartuntoja, jalkapallofanit rynnivät Pietariin. Päivittäinen liikunta tällä helteellä ei onnistu pitempään.

7.7.keskiviikko
Käytiin Lissun kanssa Ilja Repinin näyttelyssä Ateneumissa. Mahtava esittely, oli paljon sellaista, jota en aikaisemmin ole nähnyt. Jonoja riitti, ennakkoon piti ilmoittautua ja hyvin oli tilaa kävellä, ei ollut ruuhkaa. Huoneesta toiseen siirtyminen kontrolloitiin.

12.7. maanantai
Käytiin katsomassa Ville Suhosen tekemä vaikuttava dokumenttielokuva Arndt Pekurisesta, aseistakieltäytyjästä, joka ammuttiin rintamalla vuonna 1941.

16.7. perjantai
Uimareissu Mustikseen, merivesi hivenen viileempää ja puhdasta. Tuuli avomereltä. Viikolla käyty Hakiksessa ostosreissulla ja odoteltu lääkärin soittoa.  

25.7. sunnuntai
Olin kanivahtina 3 päivää, kun pojan perhe lähti Suomi-kierrokselle. Ekana päivänä koronavilkku hälytti. Soitin hädissäni terkkariin ja vastasivat aika joutuisastikin. Sanoi, että odota jos oireita, niin sitten lähete testiin. Vilkku hävisi seuraavana päivänä. Rauhoituin. Ei muuta kontrollia tarvinnu. Tokion (2020) olympialaisetkin alkoivat viikolla, tyhjille katsomoille. Kuivuus jatkuu. Maailmalla tulvia, rankkasateita. Käytiin Marjaniemen mattorannassa mattoja pesemässä, mullakin oli pari mattoa pestävää. Rannassa ei ketään muita, saimme häärätä laiturilla yksin. Mankelin kautta kuivaan rekille ja söimme eväät ja sitten uimarannalle jätskille ennen kotiin paluuta.

13.9. maanantai
Soittelin myöhästyneenä liikuntavirastoon vapaista paikoista, mahdollisia vesijumppa-aikoja. Löytyi Itiksestä huonokuuloisille, sanoin, että on mulla kuulokoje. Tärppäsi ja otti ilmoittautumisen vastaan 10 hengen ryhmään. Huomisesta alkaen viikoittain. Menin ajallani hallille ja ryhmään, huomasin, että ryhmä oli viittomakielisille ja ohjaaja myös viittomalla ohjasi. Kyllähän selvisin ja kun muiden mukana heilui. On ryhmässä pari, jotka hivenen puhuvat/kuulevat. Jatkoin jouluun saakka ja ilmoittauduin seuraavalle kaudelle, katsotaan miten käy. Pitää opetella uusi kieli! Ei tässä kuulo enää parane. Kävin kirjastossa, lainasin oppikirjaa ja selasin alkeita.

17.9. perjantai
Tänään Eläkeläiset ry:n Helsingin aluejärjestön järjestämä sieniretki Salmen ulkoilualueelle. Meitä lähti Vartsikan elkuista 2 reipasta; minä ja Oili ja noutivat meidät Itiksen bussipysäkiltä. Kaksi bussillista väkeä, pitkästä aikaan reissussa. Ilma oli suotuisa ja varautuneenakin sieniä löytämään. Meitä oli muutama, kun kävelimme reittejä pitkin ja katsastimme metsän siimekseen, ei näkynyt tällä katsomisella mitään. Alue on laaja patikointiin ja perusulkoiluun. Paikalla olevassa kahvilassa joimme kupposet ja nautimme paakelssit. Ohjelmassa oli puistoliikuntaa ja niille, jotka olivat metsästä saaneet saalista, asiantuntija tunnisti mitä sieniä oli löydetty. Välipalat ja kahvit kera lendipullan maistui vielä ennen lähtöä. Tuli hyvin ulkoiltua.

4.10.maanantai
Hammaslääkärissä pitkästä aikaan. Olen alkuvuodesta soitellut hammashoitolaan ja muutamien päivien kuluttua vastattu ja pyydetty soittamaan syksyllä uudelleen. Syksyllä aloitin uuden soittokierroksen ja nyt sitten pääsin ekaa kertaa tarkastukseen. Neljä reikää löytyi, en ole neljään vuoteen käynyt hammaslääkärillä, että tätä varmaan jatkuu ensi vuoden puolelle. Hyvä näinkin.

18.10. maanantai
Koululaisilla syyslomaa ja Helsingin silakkamarkkinat käynnistyivät viikon ajaksi. Kävin Tuulan kanssa haeskelemassa maratoonarin (kilpakävelijä, Euroopan mestari Reima Salonen on kilpauransa jälkeen työskennellyt kalastajana ja kala-alan yrittäjänä – toim. huom.) silakkaherkkuja, mutta toivottuja makuja ei enää löytynyt, mutta jotain kuitenkin. Saaristolaisleipää ostettiin sitten Pellingin veneestä. Lasten kanssa käytiin viikolla kaupungilla meksikolaisessa Pueblo-ruokapaikassa syömässä ja päälle vielä leivoskioskilla makeita maistelemassa. Stadionilla eka jalkapallo-ottelu täysin katsomoin!

25.10. maanantai
Eläkeläiskerhossa oli kulttuuripläjäys. Aiheena kirjallisuus, pidin pienen katsauksen pitkäaikaisesta ystävästäni, akateemikko Hannu Mäkelästä ja hänen tuotannostaan. Viikolla käytiin kuuntelemassa Itä-Helsingin lukioiden oppilasorkestereiden konserttia Vuotalossa.  Yksi lapsenlapsistani soitti rumpuja ja toinen flyygeliä. Esiintyjiä viidessä eri kokoonpanossa. Mielenkiintoista, että yhdessä kokoonpanossa oli peräti 6 nuorta hanuristia. Hienoa nuoret muusikot!

10.11. keskiviikko
Roihuvuoren palvelutalossa tauon jälkeen alkoi uudelleen kokoontua kulttuuripiiri.  Kolmas rokotus, samalla flunssapiikki. Seuraavana päivänä oli pyykin vuoro.

19.11.perjantai
Iltapäivä elokuvissa katsomassa Hytti No 6. Olen Rosan kirjan lukenut aikaa sitten, pidin siitä. Elokuva muutettu kerronnallaan Murmanskin radalle, ymmärrettävästi. Elokuvan henki paistoi niin lämpimästi kaikessa karuudessaan ja tuli elävästi mieleen naapurimaassa tehdyt junamatkat ja olosuhteet. Näyttelijät kohdallaan. Elokuvaa ei turhaan kehuttu. Samaisen ohjaajan edellinen elokuva Olli Mäestä oli myös hieno ja sai hyvät arvostelut palkintoja myöten.

25.11. torstai
Vantaan teatterissa katsomassa maamme eturivin näyttelijää Seela Sellaa tunnin kestävässä ikäihmistä kuvaavassa pienoisnäytelmässä. Vaikuttava, pienin lisäefektein luotu kertomus, mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan tai tuodaan eteen. Salillinen katsojia. Esitys oli aikaisemmin peruttu. Seuraavana päivänä hän sai julkisesti palkinnon elämäntyöstään näyttelijänä

Rakastettu ja arvostettu runon uudistaja, tarinan kertoja, satunikkari sekä taiteen akateemikko Kirsi Kunnas on menehtynyt. Hän jätti jälkeensä ahkerana kulttuurivaikuttajana huikean määrän luettavaksi, tarinaa ja runoutta.

Loppukuusta eläkeyhdistyksemme syyskokous, maskein ja turvallisesti, päätöksiä tehden ja seuraavaan vuoteen suunnaten.

09.12.torstai
Eläkeläisnuorten jouluruokailu ja tapaaminen Vartiokylän työväentalolla. Väkeä sopivasti, koronapassi muassa. Tavattiin pitkästä aikaan tuttuja, ei liiemmälti heiluttu. Kotikylän poika Roihiksesta, Bäckstömin Reiska ja hanuri laulatti väkeä ja lauloi kantavalla äänellään.

31.12.perjantai
Suojasää, +1 astetta. Luistinrataakin jäädytetty, miten mahtaa jäätyä. Pihapihlajassa rastaat oksillaan, vielä muutama marja roikkuu syötäväksi. Putin ja Biden soittelivat toisilleen. Eivät ihan sotatilassa! Koronan muunnokset leviävät, tiukennuksia. Tiukkuuusvastaisuutta.  Kolmen päivän saldo tarunnoissa yli 9 000 tartuntaa! Ja nousee!

Olimme jouluaattona ”ulkona” ruokailemassa päivällä. Juha oli tilannut klo 13.00 Linnan kellarista jouluaterian. Runsas ja maittava oli tarjoilu. Katajanokan vankilarakennus, jonka ensimmäinen osa valmistui vuonna 1830 ja pääosa 50 vuotta myöhemmin, rakennuksena suojeltu ja muutettu 2014 hotelliksi ja kellaritiloissa, tyrmissä on ravintolatilat. Väkeä oli sopivasti turvavälein, ehdimme syömään, jos illalla tuli tiukennukset.

Hotellin eteisaulassa on Risto Rytin pääfiguuriveistos ja myös näytillä olevissa kellarin eristysselleissä kuvat pankkihuijari Volvo Markkasesta sekä Martta Koskisesta, jota Ryti ei armahtanut, vaan hänet ammuttiin ennen sodan päättymistä valtionpetoksesta. Hella Wuolijoki istui siellä myös kuolemantuomittuna, armahdettiin vuonna 1944. Äitini armonanomuksen Ryti myös hylkäsi. Anomus koski vankeustuomiota syksyllä 1939. Hän istui 6 vuotta Hämeen linnassa. Ville Suhonen on tehnyt Martta Koskisesta hyvän dokumenttipohjaisen elokuvan Ompelijatar. Meillä on Martta Koskisen ompelukone, jolla olen surrannut.

Vuosi loppuu ja raketit paukkuvat. Tinat on laatikossa kauhan kanssa unohdettuna. Valaminen on jäänyt!

Kevennykseksi Kirsi Kunnasta:

Unohdettu kalossi
istui puiston penkillä
Bulevardin puistossa,
Ihanassa muistossa.
Kulki yhä lenkillä
suuren miehen jalassa
suuri reikä salassa.