Voittajien vankkureilta ammutaan olkiukkoja

Pekka Isaksson

Sotilasliitto Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus StratCom julkaisi keskiviikkona tutkimuksen, jonka mukaan Sanna Marinin hallituksen ministerit saavat osakseen hyvin paljon naisvihamielistä häirintää ja herjaavia viestejä. Toisin kuin on epäilty, tutkimus ei ole hallituksen tai valtioneuvoston kanslian tilaama. Se juontuu Sipilän hallituksen jo vuonna 2019 tekemään ehdotukseen, että osaamiskeskus tutkisi, onko Suomessa automaattitilien kautta ohjattua somevaikuttamista ja -häirintää. 

Ei ole, tutkimuksessa todettiin, mutta samalla paljastui, että aidoilla sometileillä on paljon vihapuhetta ja häirintää. Ministerit ovat sen merkittävä kohde, mutta eivät ainoa. Muun muassa kunnanvaltuutetut ovat saaneet siitä enemmän kuin osansa.

Tulos ei yllätä. Vanhan sanonnan mukaan asiat eivät ole koskaan niin huonosti, ettei niitä saa viinaa juomalla pahemmiksi. Nykyään voi sanoa, että mikään päivä ei ole niin surkea, ettei sitä saa pahemmaksi lukemalla netin keskustelu- ja kommentointipalstoja

Olen silloin tällöin lukenut kommentteja koronauutisiin. Sen verran olen itseäni säälinyt, etten ole katsellut niitä somen kanavia, joilla tiedän kommentoinnin oleva kauniisti sanottuna värikästä ja oikeasti räävitöntä. Sitä ei sietäisi muutenkin piukealla oleva verenpaineeni. Jo arvostettujen tiedotusvälineiden lukijakommenttien lukeminen tekee tiukkaa. Olen lukenut lähinnä Helsingin Sanomien, Aamulehden, Ylen ja silloin tällöin iltapäivälehtien lukijapalstoja, joita käsittääkseni valvotaan paremmin kuin monia muita keskustelualustoja.

Palstoilla esiintyvät kaikki huonon keskustelukulttuurin piirteet. Ne johtuvat suureksi osaksi ajattelun vinoutumista ja argumentoinnin eli väitteiden perustelun virheistä. Se on kuin lisälukemisto ja esimerkkikokoelma ruotsalaisen filosofin Åsa Wikforssin hyvään, viime vuonna suomennettuun kirjaan Vaihtoehtoiset faktat (Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2020). On muuten mainio kirja. Jos sattuu käsiin kirjastossa, niin suosittelen.

Kommenteissa esiintyy paljon vahvistusharhasta johtuvia vinoutumia. Niitä syntyy, kun uutisista, ystävien kertomasta ja muista lähteistä etsitään ja hyväksytään vain sellaisia tietoja, jotka vahvistavat omia uskomuksia. Tästä harhasta kärsivät kaikki. Vinoutumaa pahentaa meidän ihmisten erikoinen taipumus, joka on todettu niin arkielämässä kuin monissa hyvin suunnitelluissa kokeissa ja tutkimuksissa. Sen voi tiivistää yhteen virkkeeseen: mitä vähemmän ihmisellä on tietoa jostakin asiasta, sitä vakuuttuneempi hän on tietojensa pätevyydestä.

Toinen yleinen vinoutuma johtuu poliittisesti motivoituneesta ajattelusta. Tästä on kysymys esimerkiksi silloin, kun omasta kannasta soveltumattomiin asiantuntijoiden näkemyksiin reagoidaan kyseenalaistamalla asiantuntemuksen arvo, ei omia näkemyksiä. Tätä vinoumaa ruokkii yhteiskunnan jakautuminen yhä selvemmin toisistaan eroaviaan poliittisiin ja kulttuurisiin ryhmiin, kuten viime vuosikymmeninä on tapahtunut muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Yhteiskunnan ”kuplat” eivät todellakaan ole vaaraton, saati hauska ilmiö.

Voittajien vankkurit -ilmiö on tuttu vaaleista, joissa se tarkoittaa taipumusta äänestää ehdokasta tai puoluetta, joka näyttää voittavan vaalit. Ajattelussa ilmiö esiintyy taipumuksena suosia ja hyväksyä sellaiset käsitykset, joita huomamme muidenkin kannattavan. Enemmistö tai kaikki voivat olla väärässä varsinkin silloin, kun he ammentavat tietonsa samasta lähteestä. Vielä esiintyy sisäryhmävääristymää eli taipumusta suosia omaan ryhmään kuuluvia.

Ei tässä kaikki. Nettipalstoilla – ja paljolti muuallakin – esiintyy joukko argumenttivirheitä. Niistä yleisiä ovat ad hominem -virheet ja olkiukot. Ad hominem  -virheessä keskitytään väitteiden totuuden ja epätotuuden sijasta sen esittäjään, esimerkiksi hänen taustansa, jossakin muussa yhteydessä esitettyjen käsitysten, jonkin taipumuksen tai jopa ulkonäön vuoksi.  Kun esimerkiksi väitetään suitsait, että ”hallituksen tytöt” eivät voi johtaa koronan torjuntaa, tehdään tällainen virhe. Toinen yleinen virhe erityisesti poliittisessa keskustelussa on olkiukko. Siinä vastustajan mielipide esitetään vääristetyssä tai typistetyssä muodossa ja sitten käydään tämän olkiukon kimppuun.

Monia kirjoittajia yhdistävät luetun ja kuullun huono ymmärtäminen, vielä huonompi lukujen ja laskelmien ymmärtäminen, huonomuistisuus ja vahvat ennakkoasenteet. Joissakin kirjoituksissa henkii perinteinen herraviha, jota ryydittää muodikas asiantuntijakauna. Se kohdistuu yleensä asiantuntijoihin ja erityisesti THL:n väkeen. Ilmeisesti joukko kirjoittajista levittää tahallaan epätarkkaa ja väärää tietoa.

Otan vain pari esimerkkiä, ja nekin lievimmästä päästä näin perhejulkaisussa. Kunnallisvaalipäätöksen tausta-aineistona olleista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntaskenaarioista nousi suuri remu. Kohtuullisen koulutuksenkin saaneilla näyttivät vaihtoehtolaskelmat eli skenaariot ja ennusteet menevän sekaisin.

Samalla paljastui, että kiitetty suomalainen koululaitos ei ole onnistunut opettamaan korkoa korolle -laskemisen (eksponentaalisen kasvun) ideaa, itse laskemisesta puhumattakaan. Törmäsin nimittäin useammassa kuin yhdessä kommentissa ihmettelyyn, kuinka THL tällaista uskomatonta soopaa suoltaa. Järjestään kaikki kirjoittajat unohtivat, että THL oli esittänyt miltei samanlaiset lukemat skenaarioissaan jo useita kuukausia sitten.

Hupaisin oli eräs kommentti Helsingin Sanomien juttuun THL:n laskelmasta. Tiedetoimittaja oli tehnyt hyvää työtä ja väänsi rautalangasta, miten THL oli lukuihin päätynyt. Kommentin kirjoittaja totesi, että luvut ovat varmaan oikein. Kun hän ei muuta keksinyt, hän ihmetteli, miksi Hesarin toimittaja puolustaa THL:ää ”raivokkaan propagandistisesti”. Toimittaja oli sanavalintoja myöten tehnyt juttunsa äärimmäisen neutraaliksi, miltei unettavan maltilliseksi.

Ennakkoluuloista ja kaunaisista asenteista käykööt esimerkkinä kirjoitukset, jossa valtakunnallista rokotusohjelmaa on syytetty Helsingin ja Uudenmaan suosimisesta muun maan kustannuksella. Kun seuraavassa korjaan käsityksen, se ei ole kannanotto rokotusjärjestyksen muuttamiseen. Se saattaisi olla taudin leviämisen hidastamiseksi ja estämiseksi perusteltua, kuten jotkut viruslääketieteen ja rokotusasiantuntijat ovat sanoneet. Suomalaisten yhteishenki rakoilee jo nyt, joten rokotusjärjestystä veivaamalla saatetaan kuitenkin tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Rokotustilastojen valossa syytös pääkaupunkiseudun suosimisesta tähänastisissa rokotuksissa menee pahasti pieleen. Yle julkaisee päivittäin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoon perustuvaa katsausta rokotuksista sairaanhoitopiireittän ja kunnittain. Eilisen, 22.3. julkaistun rokotustilaston mukaan Helsinki-Uusimaa on sairaanhoitopiireistä toiseksi viimeinen, mitä tulee rokotettujen suhteelliseen osuuteen väestöstä. Siellä rokotettuja oli 11,5 prosenttia väestöstä. Helsingin ja Uudenmaan takana on vain Pohjois-Pohjanmaa, 11,3 prosenttia. Tilaston kärjessä olivat Ahvenanmaa 18,2, Itä-Savo 17,4 ja Länsi-Pohja 16,4 sekä Etelä-Savo 16,3, Keski-Pohjanmaa 16,2 ja Lappi 15,5 prosenttia.

Suhteelliset rokotusmäärät vaihtelevat päivittäin, mutta yllä oleva häntäpään ja kärjen järjestys on pysynyt aika vakaana. Se ei anna tukea väitteelle pääkaupunkiseudun suosimisesta. Tuskin myöskään sairaanhoitopiirien kyky piikittää niille jaetut annokset poikkeaa niin paljon toisistaan, että se selittäisi erot.

Tilasto löytyy Yle-uutisten nettisivulta ihan kärkiuutisten joukosta. Jutussa on myös paljon muita koronatilastoja. Uutisten etusivun osoite on (pääsee klikkaamalla osoitetta) https://yle.fi/