Aili Pollari
Aamukahvilla päivän lehteä selatessani huomioni herättivät uutiset uusista keksinnöistä. Kauppakeskuksiin asennetaan asiakkaiden viihtyvyyden lisäämiseksi ja ostohalujen herättäjiksi uusia musiikkilaitteita. Ne tuottavat itsenäisesti musiikin ja muuttavat sitä seuraamalla yleisön käyttäytymistä. CD-levyt ja muut tallenteet joutavat romukoppaan.
Kun nuoriso meinaa poistua paikalta hiljaisen tunnelmamusiikin soidessa, pamahtaa rokki soimaan. Tämä muutos pysäyttää heidät ja saa kääntymään takaisin. Operaattorin myymälä on lähellä ulko-ovea ja sieltä pitää hakea vielä uudet kännykänkuoret. Eriväriset kuin ne kuusi jotka ovat ennestään. Joka päivälle täytyy omistaa oma värinsä.
Kun taasen kahvilassa palaveria pitäneet mummot nousevat lähteäkseen, saavat he hädin tuskin takit päällensä, kun musiikki vaihtuu. Tarkkaileva laite alkaa soittaa Veikko Tuomen tai Vilho Vartiaisen tallentamia säveliä. Mummot suuntaavatkin liukuportaisiin ohi ulko-oven mennäkseen toiseen kerrokseen. Siellä on kosmetologin ja jalkahoitajan vastaanotot. Nuoruuden unelmat vaativat muutaman Botox-pistoksen ja varpaat kunnon hieronnan ja muun piristyksen. Muutama innokkain jatkaa kolmanteeen kerrokseen, jossa on tarjolla kauneuskirurgiaa. Ehkä leukapussien tai silmäluomien korjaus parantaisi elämänlaatua.
Toinen pysäyttävä keksintö koski näitä itsestään kulkevia autoja. Ne tunnistavat kadulla tai tiellä kulkijan kännykästä. Varmaankin sen täytyy olla älykänny. Enää ei heiluvat heijastimet riitä, taskussa täytyy olla se oikeanlainen laite. Minunkin vastarannankiisken on se hankittava, turvallisuuteni takia. Muuten ei ole ulosmenemistä: on suuri vaara jäädä yksikseen ajelevan linja-auton tai taksin alle.
Vastenmielisyyteni älylaitteisiin johtuu pelosta. Jos taskussani on laite, joka huolehtii kaikesta mitä pitää muistaa, miten oman muistini käy. Sille jää muistettavaksi vain lukematon määrä tunnussanoja, joita kukaan ei pian pysty muistamaan. Ehkä kuitenkin jään odottamaan vielä vähän aikaa. Japanilainen insinööri on kehittänyt kännykän, joka etsii omistajansa ja kuperkeikkoja heitellen tavoittaa tämän. Ei siis haittaa, vaikka se unohtuisi toiseen huoneeseen, Se on sitten ostettava, kunhan se on saatavana.
Helteen keskellä 15.07 lehdessä oli jymyuutinen. Oululaiset lääkärit olivat keksineet muistisairauksien hoitokeinon. Kyseessä on kansainvälinen tutkimus, hiirikokeet on tehty ja Kanadalainen tutkimusryhmä siirtyy ihmiskokeisiin. Oululaisryhmä oli ratkaissut pitkään kangerrelleen osa-alueen. Uusi hoito on todistettu toimivaksi. Hetken luulin mätäkuun jutuksi, mutta vaikuttaa siltä että se voi olla totta.
Ei siis huolta, pian saamme varata aivopesun lääkäriltä, jos muisti alkaa pätkiä. Hiirikokeissa on saatu palautettua muisti jopa täysin dementoituneelle hiirelle. Ultraäänellä huuhdotaan aivojen nesteenkiertojärjestelmä. Sinne kerääntyneet roskat ja kuona-aineet poistuvat ja muisti pelaa. Eläköön lääketieteen tutkijat, niin sitä pitää.
Hoidon käyttöönottoa odotellessa syödään monipuolisesti, nukutaan hyvin ja liikutaan riittävästi, niin suojelemme muistiamme. Hoidetaan ihmissuhteita, lauletaan ja nauretaan, eletään ilon kautta päivä kerrallaan.
Hyvää unista syksyä Teille kaikille, terveyttä ja onnea!
Vastaa