Aili Pollari
Elämä vaatii meiltä ihmisiltä paljon. On aina vaatinut. Tarvitsemme tukipylväitä joista saamme lisävoimia uupumuksen uhatessa. Ennen oli elämä ruumiillisestikin raskasta. Nykyään henkiset vaatimukset vievät voimia eniten. Mistä saamme apua, kun voimat uhkaavat loppua?
Mistä äitini ammensi voimia, mikä siivitti hänen kulkunsa neljäkymmentäluvulla? Miehet olivat sodassa, kolmekymmentävuotiaalla äidilläni oli neljä lasta, iäkkäät sairaat appivanhemmat ja pientilan työt vastuullaan.
Työtä oli yllin kyllin. Siitä huolimatta hän otti vielä ansiotyön saadakseen ylimääräisiä tuloja. Polki miesten tankopyörällä myrskyssä ja pakkasessa kolme kertaa viikossa liki kaksikymmentä kilometriä kylän postin hakureissuilla.
Mikä auttoi hänet jaksamaan sitä vuodesta toiseen?
Kantava voima oli toivo, toivo paremmasta huomisesta. Sodan loppumisesta, oman kodin rakentamisesta, lasten kouluttamisesta.
Toivo yksin ei olisi riittänyt. Avuksi toivon rinnalle tarvittiin uskoa. Uskoa toiveiden toteutumisesta, Uskoa että yrittäminen kannattaa. Kova työ tuottaa hedelmää. Toiveet toteutuvat. Usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan. Näin se on.
Suomalainen sananlasku sanoo että ihminen on oman onnensa seppä. Äitini uskoi asian olevan niin. Menestyt, kun rehellisesti teet työtä ja yrität parhaasi. Optimistinen, toiveikas mieli ja usko omiin mahdollisuuksiin kantavat pitkälle..
Lisäksi tarvitaan rakkautta. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Kunnioita toisia ihmisiä ja heidän tavoitteitaan. Tunne oma arvosi ja anna arvo toisellekin. Hyviä elämänohjeita kaikki tyyni.
Me pula-ajan lapset osaamme olla kiitollisia vanhemmillemme perimästämme elämänasenteesta .Lujasta uskosta ja toivosta. Luottamuksesta tulevaan.
Toiveensa voi toteuttaa. Se vaatii kyllä työtä. Pitää vain yrittää parhaansa ja tehdä kaikki iloisin mielin ja rakkaudella. Kyllä kaikesta selvitään. Myös vaikeista ajoista.
Kaikki toiveet eivät tietenkään toteudu, mutta ne eivät ehkä olisi olleetkaan meille hyväksi.
Tuli mitä tuli, epätoivo ei ole vaihtoehto missään tapauksessa. Samanlaista luottamusta ja uskoa toivon nuorille sukupolville.
Aina on toivoa.
Siinä oli paljon sellaista edellisen ikäpolven kovan elämän ja työn kunnioittamista, jota voidaan vain ihmetellä. Samalla voi tunnustaa itselle, että helppoa on meille kohtuulisesti toimeentulevilla työstään eläkkeelle jääneillä ikäihmisillä verrattuna edellisiin sukupolviin. Myös tämä elämän usko, toivo ja rakkaus ovat edelleen tarpeellisia meitä kantavia asioita