• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Eläkeläiset Ry - Pensionärerna Rf

Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa

Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten
parissa vuodesta 1959
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Alue- ja kuntavaalitavoitteet 2025
    • Yhdistyskahvilat
    • Strategia
    • Tavoiteohjelma
    • Eläkeläinen-lehti
      • Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
    • Svenska
    • Ajankohtaista
    • Vuosikertomukset
    • Tietosuoja
  • Toiminta
    • Liikunnan haastekampanja 1.3.–30.4.
    • Liikuntaverstaat
      • Mitä teemme
    • Ilmasto- ja ympäristömuistot talteen
    • Koulutus
      • Kevään 2025 koulutuskalenteri
      • Syksyn 2025 koulutuskalenteri
      • Kurssille ilmoittautuminen, hinnat ja kurssituki
    • Liikunta
      • Yöttömän yön boccia-turnaus 4.-5.6.2025
      • Helppolentis
      • Jumppaa ja harjoituksia
      • Videomateriaaleja
      • Taukojumppasarja
    • Monikulttuurinen toiminta
      • Valokuvanäyttely
      • Toiminta
      • Tukihenkilöt
      • Materiaali
      • Yhteistyökumppanit
    • Ikäystävällinen kunta
    • Toimintatonni-avustukset
    • Aineistopankki
    • Aineistoa yhdistyksille
      • Yhdistysposti
    • Aineistoa taloudenhoitajille
    • Aineistoa ohjaajille
      • Tanssipajat
  • Yhdistykset alueittain
    • Etelä-Hämeen Aluejärjestö
    • Helsingin Aluejärjestö
    • Jokilaaksojen Aluejärjestö
    • Kaakkois-Suomen Aluejärjestö
    • Kainuun Aluejärjestö
    • Keski-Suomen Aluejärjestö
    • Lapin Aluejärjestö
    • Pirkanmaan Aluejärjestö
    • Pohjanmaan Aluejärjestö
    • Satakunnan Aluejärjestö
    • Savo-Karjalan Aluejärjestö
    • Uudenmaan Aluejärjestö
    • Varsinais-Suomen Aluejärjestö
  • Jäsenyys
    • Tervetuloa mukaan
    • Jäsenedut
    • Jäsenhakemus
    • Eläkeläisten tuetut lomat
    • Myyntituotteet
    • Paikallisyhdistyksen säännöt
  • Blogit
  • Yhteystiedot
    • Toimisto
    • Laskutusosoite
    • Hallitus ja valtuusto
    • Salattu sähköposti

Taivasreissu

20.2.2017

Tämä tapahtui siihen aikaan kun Kekkonen oli juuri heittänyt pyyhkeen kehään, Koivisto valittu presidentiksi, ja Sinebrykoff oli lanseerannut uuden vähäkalorisen keskiolueen, jota sanottiin lintukaljaksi siitä syystä, että sitä telkkarissa mainostettiin siipiluisulla syöksyyn lähtevällä merikotkalla.

Oluesta oli tullut mielijuomani kahdesta syystä. Ensimmäiseksi, että purjelentäjänä tiesin miltä tämä siipiluisuun lähtö varmaan linnultakin tuntui ja toiseksi, että vähäkalorisuus saattaisi auttaa minua hillitsemään painoni ja verenpaineeni nousua. Viimemainittu kun oli edellytyksenä lentolupakirjani säilymiselle.

Eräänä elokuisena iltana, kun istuimme vaimon kanssa saunanjälkeisellä jäähyllä mökin kuistilla pelkät hantuukit strategisten paikkojemme peittoina, hän sanoi olevansa puutarhan kitkemisestä sen verran naatti, että painuu pehkuihin. Olin juuri avannut illan toisen lintukaljapullon ja jäin vielä istumaan. Otin hörpyn pullostani ja rupesin aikani kuluksi katselemaan taivaallista pehmytpornoa, jossa tumma yö yritti syleillä punastelevaa iltaruskoa, joka pakeni kiimaista sulhasehdokastaan metsänreunan tumman silhuetin taakse.

Rupesin aprikoimaan, että suhteesta saattaisi seurata vanhan kansan ennustusten mukainen sateinen aamu, kun sain uutta ajateltavaa. Taivaalle nousi horisontin taakse laskeneen auringon viimeisten säteiden kultaama matkustajakone ja rupesin muistelemaan, että noin mekin iltaauringossa pari viikoa sitten palasimme Välimeren-risteilyltä. Mietin, että nyt lasten lähdettyä omiin huusholleisiinsa meillä oli varaa toteuttaa unelmia, joista nuorina ei osattu edes unelmoida. Sydän paisui tyytyväisyydestä ehkä liikaakin koska se ilmeiseti halkesi, ja huomasin yhtäkkiä leijailevani aineettomana sieluna äänettömästi kohti korkeuksia.

En tiedä, kauanko olin leijailut kun näin edessäni olevassa pilvenseinämässä tukevan portin. Koputtaessani siihen siinä avautui luukku, josta parrakas jotenkin tutun tuntuinen pärstä kysyi:

– Nimi, syntymäaika ja paikka?

Annoin ne ja lisäsin siihen vielä sotunumeronikin, johon äijänkuva tiuskasi:

– Taivaallisessa kompuutterissa riittää kapasiteettia ilman joutavia tunnuslukujakin.

Kurkistin luukusta ja näin siivekkään pitkään valkoiseen kaappuun pukeutuneen hahmon näpyttelevän valtavan tietokoneen klaviatuuria. Samalla tajusin miksi naama oli näyttänyt niin tutulta. Sehän oli pyhä Pietari, jonka kuvan olin sotalapsena Ruotsissa liimannut pyhäkoulun työkirjaani.

Portti avautui äänettömästi. Leijailin sisään ja huomasin seisovani tukevalla taivaankamaralla Pietarin edessä tuomiolla. Hän tuijotti minua kiukkuisesti ja sanoi:

– Sinähän olet se Limppu, joka pakinoissasi olet nimittänyt Jumalaa Taivaanäijäksi ja vielä kertonut, että uskot häneen yhtä paljon kuin joulupukkiin. Epäilin jo, että kompuutterissani olisi häikkää, mutta tarkistin asian keskuskoneesta ja nimesi oli todella listalla, mutta älä luulekaan voivasi kekkuloida pelkkä hantuukki mahan ympärillä täällä taivaassa. Nyt marssit taivaanraitilta poikkeamatta suoraan varusvarastolle, josta saat pitkän yöpaidan ja aloittelijan siivet. Aidot enkelinvarusteet ja sädekehän saat vasta kun osaat lentää ja laulaa vähintään kymmenen virttä ulkoa itseäsi harpulla säestäen.

Tallustellessani kohti varusvarastoa kuului erään pilvimöykyn takaa hirmuista älämölöä je epävireisten harppujen pimputusta. Pietarin varoituksista huolimatta kurkistelin nurkan taakse. Siellä taivaalliseen sekakuoroon pyrkivät enkelialokkaat avasivat ääniään ennen laulukoetta.

Perillä varusvarastossa enkelivääpeli löi eteeni pitkän valkoisen yöpaidan, sekavan vyyhdin valjaita ja vähän sulkasadosta kärsivän näköiset siivet.

-Paita päälle ja hantuukki tänne, hän karjaisi.

Kun ihmettelin enkö saa kuittia pyyhkeestäni niin kuin armeijan rättimikolta siviilivarusteista hän karjaisi:

– Minä olen taivaallisen varusvaraston ylienkeli enkä mikään rättimikko. Koska tulet viettämään iäisyytesi täällä et enää hantuukkiasi tarvitse, mutta kun se tuntuu olevan pehmeää froteeta niin apuenkelini voivat käyttää sitä varastossa olevien sädekehien kiilloittamiseen. Muuten se menisi suoraan Helvetin polttoainevarastoon johtavaan jätekuiluun. Nyt paita päälle niin autan sinulle siivet selkään, että pääset jatkamaan matkaasi kohti Daidaloksen lentokoulua.

Varusvarastoenkelin ohjeitten mukaan tallustelin taivaanraittia eteenpäin kunnes tulin liikennemerkin kohdalle, joka varoitti lentävistä enkeleistä. Sillä kohtaa asfaltoitu tie oli oli levennetty kiitoradaksi kuten Suomessa armeijan varalentokenttien kohdalla. Levennyksellä äkseerasi tukeva enkeli kiukkuisesti karjahdellen siipiään väsyneesti heiluttelevaa enkeliryhmää.

Kiitoradan takana könötti samanlainen punainen parakki kuin se, jossa olin Nummelan lentokentän laidalla majaillut purjelentokurssia siellä käydessäni. Koputin ovelle, jossa oli lentävällä valkoisella enkelillä koristeltu sininen kyltti. Oven takana istui arvokkaan näköinen valkopartainen enkeli, jolla oli upeat valkoiset siivet. Hän näpelöi henkilötietoni edessään olevaan läppäriin js sanoi hymyillen:

– Sinullahan on purjelentäjän pätevyys, joten minun ei tarvitse sinulle lentomääräyksiä luennoida vaan pääset suoraan enkelten lentovälineitten tyyppikoulutukseen. Koska Karjulan Illulla näyttää olevan viimeisen kurssinsa taitojen hiominen kesken niin voidaan vähän jutustella:

– Illu on karkeista tavoistaan huolimatta hyvin pätevä kouluttaja ja kotoisin Utti-nimiseltä suomalaiselta paikakunnalta, jonka sinäkin varmaan tunnet.

Tunsinhan minä. Sieltä siviliin siirtynyt kouluttaja oli laskuvarjokurssilla juoksuttanut minua Malmin kiitorataa pitkin.

-Oletteko sama Daidalios joka pidetään maailman ensimmäisenä purjelentäjänä, kysyin.

– Olenhan minä, tai oikeastaan poikani Ikaros oli ensimmäinen, mutta hän lensi liian lähelle aurinkoa, joka sulatti hänen siipensä. Hän syöksyi ensilennollamme Ikarian mereen, joka sai nimensäkin hänen mukaansa.

– Tiedän, luin teidän tarinanne jo sotalapsena ruotsalaisesta ilmailulehdestä ja kävin vasta pari viikkoa takaperin Kreetan Knossoksessa katsomassa Minoksen palatsin raunioita, jonka muurilta lentonne alkoi. Onko Ikaroskin täällä, kysyin.

– Ei ole. Aluksi surin häntä kuolleena, mutta jälkeenpäin sain tietää, että Styxvirran lautturi Sharon, joka oli palaamassa pohjoisesta kansilastinaan pino spartalaisten listimiä persialaisia, pelasti hänet ja vei Haadekseen, ja sieltä ei ole paluuta, kertoi Daidalos murheellisella äänellä.

– Entä te itse, miten te itse päädyitte tänne taivaaseen, kysyin.

– Se on pitkä tarina. Ensin aioin suruissani syöksyä poikani perään mereen, mutta kun löysin nousuvirtauksen muutin mieleni, nousin korkeuksiin ja laskeuduin vanhojen jumalten Olympokselle lohtua hakemaan. Siellä jouduin jumalten sanansaattajan Hermeksen hampaisiin. Hänellä oli siivet vain kantapäissään eikä hän pystynyt kuin pitkiin hyppyihin, ja oli siksi kateellinen minun lentotaidolleni. Kuuntelin rauhassa hänen äänekästä solvaamista tekosiivistäni, sillä sellaisethan minulla todella oli, ja vielä itse suunnitellut ja rakennetut.  Silti häntä harmitti ja hän mesosi yhä kovemmalla äänellä. Tämä oli viimeinen pisara ylijumala Zeukselle, joka oli lopen kyllästynyt riitaisaan jumalakatraaseensa. Hän muutti koko porukan lampaiksi, hätisti ne laiduntamaan Olympoksen alarinteille ja sanoi minulle:

– Uskotko pystyväsi opettamaan nuo lampaat lentämään jos annan niille ihmihahmon takaisin, mutta annan niiden pitää lampaanluonteen ja kasvatan heille siivet?

Arvelin pystyväni siihen varsinkin jos lampaanluonne säilytettäisiin, etteivät tuhoutuisi ylimielisyyteen kuten poikani Ikaroksen kävi.

– Tämä monijumalaisuus on tullut tiensä päähän. Olen ajatellut muuttaa nimekseni pelkän jumalan isolla J:llä ja tehdä näistä apujumalista kuuliaisia enkeliapulaisiani. Olympos on liian lähellä kreikkalaisia ja muita riitaisia välimerenkansoja, ja jos lampaista tehdään lentokykyisiä enkeleitä niin siirrän valtakuntani pilvien päälle taivaan rauhaan, sanoi Zeus, anteeksi Jumala.

– Ja siitä se minun taivallinen lennonopettajaurani sitten alkoi, mutta puhutaan nyt välillä sinusta. Ajattelin, että tämä ensimmäinen lentokoulutusvaiheesi menisi niinkuin jonkinlaisena tarkkarina lentotaidon säilymisestä ja virsikokeestakin selviät vanhana poikakuorolaisena suht. helpolla. Sen jälkeen pääsetkin taivaalliseen siipikasvattamoon, jossa sinulle proteiinipitoisella linturavinnolla kasvatetaan aidot enkelinsiivet. Tämän jälkeen on uranvalinta edessä. Sihteerinvirkoja ei enää näiden kompuuttereiden tulon jälkeen lisätä, joten minusta sinun kannattaisi pyrkiä suojelusenkeliksi. Siihen sinulla on vanhana ammattiyhdistystoimitsijana hyvät valmiudet, eikä siinä tehtävässä iäisyysaikasi kävisi pitkäksi. Koska  maan ilmakehässä on nykyisin melkoinen tungos saisit törmäysten estämiseksi vielä spesiaalisädekehänkin, jossa on sisäänrakennettuina sekä tutka että transponderi. Mutta nyt on karjunta loppunut kentällä, joten Illu on laskenut kurssinsa iltalomalle. Mene antamaan lentonäyttösi hänelle, niin minä hoidan sillä aikaa paperisodan kuntoon, sanoi Daidalos.

Kouluttajaenkeli katsoi minua inhoten ja karjaisi:

– Ja tuollaisesta surkimuksesta pitäisi tehdä lentävä ja vielä ylitöinä. Mutta mikäpä tässä auttaa kun Dadde kerran käski. Koulutus menee näin:

– Kun minä komennan mars-mars niin lähdet juoksemaan vastatuuleen, kun komennan hyppää, niin hyppäät mahdollisimman korkealle ja kun komennan räpyttele niin räpytät siipiäsi.

Ja sitten karjunta alkoi. Varttituntia myöhemmin jalkapohjani olivat kipeät, lihakset puutuneet, henki pihisi kuin vanha höyryveturi, ja Illu karjaisi:

– Ei tule mitään ilman doopinkia, ja löi minulle lintukaljaflindan käteen.

Kaadoin sen sisällön tuulensuojaan nielurisojeni taakse ja tunsin miten voima virtasi uupuneisiin lihaksiini ja uskallus mieleeni. Hyppäsin tasajalkaa ilmaan, levitin siipeni ja kohosin voimakkain siivenlyönnein kohti korkeuksia. Taivaankamaralta kajahti vielä karjunta:

– Levitä jalkasi ja ohjaa yöpaidan helmalla tollo!

Tein työtä käskettyä ja vaappuva lentoni tasaantui. Kun vielä löysin hyvän nousevan ilmavirtauksen, jäin siihen siipiäni liikuttamatta kotkan lailla kaartamaan. Nyt lentämisen tunne oli yhtä mahtavan riemuisaa kuin purjekoneen puikoissa. Kun olin noin kilometrin korkeudessa taivaankamarasta, päätin näyttää Illulle, etten ole eilisen teeren poikia ja tehdä silmukan. En ollut koskaan ennen sellaista tehnyt, mutta tunsin liikkeen teoriassa. Käännyin syöksyyn saadakseni tarpeeksi vauhtia ja kun siipisulkien värinästä ja paidanhelman lepatuksesta päättelin sitä olevan riittävästi vedin pystyyn. Ollessani selkäasennossa silmukan laella siipeni kuitenkin sakkasivat. Putosin huimassa lattakierteessä ilman pienintäkään oikaisumahdollisuutta taivaankamaran ohi kohti maata. Ennen kun menetin tajuntani kerkisin ajatella, että Haadekseen tässä mennään ja lujaa.

Kun avasin silmäni makasin kuitenkin hantuukki mahan ympärillä selälläni kuistin lattialla. Tunsin paikan itse kattoon ruuvaamani lampun opaalikuvusta, jonka ympärilla yöitikat pörräsivät. Aloin tunnustella kuntoani: Hengitin ilman kipua, siis kylkiluut olivat ehjät. Liikutin sormia ja varpaita, ne toimivat, kädet ja jalatkin nousivat. Ainoa vika jonka löysin itsestäni oli hyvin akuutti virtsaamisen tarve, oikein sellainen jonka rahvas sanoo kusihädäksi.

Taisi olla unta koko taivaassa käynti aprikoin. Könysin pystyyn, kiedoin hantuukkini hartioille ja kävin nurkan takana hoitamassa sen virtsaamisongelman pois päiväjärjestyksestä. Palatessani kuistille ripustin hantuukin kaiteelle kuivumaan, menin sisälle ja laitoin oven reikeliin. Löysin puhtaan pyjaman takkahuoneen sohvalta, puin sen ja kömmin länpöisen peiton alle vaimon selän taakse. Veyttelin, käperryin unenodotuskippuraan ja aloin kelata uneni opetusta:

– Paina kalloosi, että vaikka taitava lentäjä saattaa selvitä tilanteista johon viisas ei koskaan joudu, niin enkeleitten lentovarusteet eivät missään tilanteessa ole taitolentokelpoisia.

Sen jälkeen annoin antiikin untenjumalan Morfeuksen, jota nykyisin tosin Nukkumatiksi kutsutaan, kuljettaa minut höyhensaarille.

Siellä nukuin loppuyön unia näkemättä.
– Rudol Lindblad

Avainsanoilla:

Ensisijainen sivupalkki

mummola

Kirjeitä mummolasta

Eiköhän jatketa! 21.10.2023
Hyvin kävi MM-hiihdoissa         22.3.2023
Kohtaamisia Lapin luonnossa 21.3.2023
Sääksniemi 9.3.2023
Mistä päin sitä ollaan?        2.2.2023
Elävä polku 30.1.2023
Joulupukkeja ja muuta     23.12.2022
Pari muisteloa Natosta 14.12.2022
Aamu kauan sitten 9.12.2022
Digiloikaksi kutsuttu kananlento 17.11.2022
Huolia riittää        10.11.2022
Maalaus 6.10.2022
Kaksi unohtumatonta hillareissua 18.9.2022
Kulttuurikeskusteluja 11.8.2022
Karkauspäiväni 2.8.2022
Puukaasulla 15.4.2022
Bobrikov ja Zorro 15.4.2022
Kirsti Wallasvaara ja Anneli Sauli 4.4.2022
Kun suurvallasta jää jäljelle vain suurvaltasovinismi 16.3.2022
Manillaköysi ja viisaasti hullu vääpeli 25.2.2022
Vakavia haittavaikutuksia ja sataprosenttista valetietoa 21.1.2022
Vuosi 2021 päivästä päivään, 2. osa 12.1.2022
Vuosi 2021 päivästä päivään… 10.1.2022
Onneksi on Krista Kiuru 10.12.2021
Baabelin torni 22.10.2021
”Nyt tuli Pekasta neutri” 6.10.2021
Sylettäviä uutisia 30.7.2021
Kuopio-Kallavesi Eläkeläisissä on mietitty ihmissuhteiden hallintaa 6.4.2021
Miten päätökset syntyvät 25.3.2021
Voittajien vankkureilta ammutaan olkiukkoja 23.3.2021
Epidemioita ja rokotuksia 26.2.2021
Kolmas mies ja strategiansa vangit 22.2.2021
Usko, toivo ja rakkaus 16.2.2021
Eräs vaalitaistelu         4.2.2021
Päiväkirja, poimintoja toukokuusta jouluun   17.1.2021
”Pääasiassa hyvin” ja muita huolestuttavia lausuntoja rokotuksista 4.1.2021
Jouluyö, juhlayö, voisko sitä paremmin sanoa? 26.12.2020
Erilaiset joulut 21.12.2020
Nürnbergin oikeudenkäynti      7.12.2020
Pientä säätöä 30.11.2020
Muistoja ja kysymyksiä 12.11.2020
Isät ovat merkittäviä kasvattajia 8.11.2020
Digihuijareita 19.10.2020
Vai onko kysymys siitä, että kokoomuksessa on hätätila 11.10.2020
Muutamia lukuja ja huomioita koronasta 8.10.2020
Hoitoa vai hoivaa? 1.10.2020
Hoidetaanko vanhuksia nykyään? 22.9.2020
Suurmiehen jalanjäljissä 10.9.2020
”Kuntoutunut” vaarini Lauri ja Fanny-mummo 7.9.2020
Jopa tunsin itseni vanhaksi, kun ässä puuttui 1.9.2020
Ylen verkkosivut ovat harmittavan hyvät 31.7.2020
Hikipisarat kertovat 20.7.2020
Orjuuden historiasta ja Trumpin historiattomuudesta 6.7.2020
Vanhuksille kunnioitusta ja tasa-arvoista kohtelua 16.6.2020
Auschwitz 13.6.2020
Mummo se jaksaa kutoa 25.5.2020
Päiväkirjamerkintöjä 21.5.2020
Espanjantauti ei ollut mummoni kohtalo 19.5.2020
Savottakämppäelämys 4.5.2020
Jaakko Pessinen 24.4.2020
Pääsiäismuistoja 20.4.2020
Lämmintä maitoa ja sokeripala 16.4.2020
Nyt kysytään taitoa olla hyödyksi olemalla tarpeeton 31.3.2020
Päiväkirjamerkintöjä maaliskuussa 2020 30.3.2020
Venekansan ketterät, vakaat ja herkät kaunottaret 28.3.2020
Kevät tulee koronasta huolimatta 18.3.2020
Hegemonia 10.3.2020
Arvostakaamme siivoojia 17.2.2020
Paras kirja 7.2.2020
Kurjet lentävät 28.1.2020
Ihmisyyden riistäminen alkaa sanoilla ja pienillä teoilla 27.1.2020
Kuumat aallot 26.1.2020
Hyvinvoinnista pahoinvointiin, miten näin kävi? 11.1.2020
Laatanpalvojien yhteiskunta 9.1.2020
Kuha kirjotin 31.12.2019
Surullisia ilmiöitä 30.12.2019
Käpyjä lautasella 23.12.2019
Itsenäisyyspäivän muisto 1940-luvun loppupuolelta 11.12.2019
Hyvät itsenäisyyspäivän juhlijat! 6.12.2019
Järjestön isoisillä vankka tausta vanhassa työväenliikkeessä 2.12.2019
Mummo, 74, muistelee talvisodan ajasta kuulemaansa 1.12.2019
Helppo on digiloikkia, kun on nuoret polvet 27.11.2019
Muistoja sota-ajasta 12.11.2019
Neuvostoihmisen loppu ja uusi elämä kirpputorilla 12.10.2019
Emilia, arvovaltainen mummo Louhulan torpasta 11.10.2019
Mitä muistan maailmansodasta? 19.9.2019
Rakas äitini, tyttö Lauttasaaresta 30.7.2019
Ajattelua 10.7.2019
Muuttunut mummola 1.7.2019
Satu Suomi-neidosta  28.6.2019
Mummoni 22.6.2019
Askan kyläkoulun  asuntolan päeväjärjestys 13.6.2019
Mummu ja Aleksanteri 1.6.2019
Pohdintaa äidinkielestä ja lukemisesta  17.5.2019
Vappu- ja muitakin muistoja Iisvedeltä 16.5.2019
Meidänpä äiti! 10.5.2019
Pois turha pelko ja arkuus 8.5.2019
Kesällä kello kuusi 6.5.2019
Kirjoittamisesta 30.4.2019
Mummolasta minäkin 27.4.2019
Montako mummoa yhdellä perheellä saa olla 25.4.2019
Minun mummoni 18.4.2019
Mummossa oli tyyliä 16.4.2019
Hyppymiina 8.4.2019
Lihanhimo, silmäinpyynti ja korskeus 21.3.2019
Huiputus, Petkutus, Halpuutus ja Kilpailutus 1.3.2019
Koiramme Hero 22.2.2019
Mokki 18.2.2019
Vanhustenhoidon kriisi – ongelmana toiminnan logiikka 1.2.2019
Sote-kauhua yksityisissä hoivakodeissa 29.1.2019
Eskola 19.1.2019
Auktoriteettiuskosta vielä 11.1.2019
Jerin joululahja emännälle 30.12.2018
Raunioilla 22.12.2018
Veljeni Antti 10.12.2018
Eläkeläinen 22.11.2018
Suomea, englantia ja ruotsia 4.11.2018
Nevan rannalla 16.10.2018
Tatu ja Mari 15.10.2018
Uusia keksintöjä 21.9.2018
Unohtunut pääsykoodi ja Kivalo 3 24.8.2018
Haluamme pitää koko väestön elämänmenossa mukana 23.8.2018
Elämäni hevoset 3.7.2018
Juhannus on meillä herttainen vai onko? 21.6.2018
Kerhokokemuksia vireyden ja muistelun ylläpidosta 24.5.2018
Kaikenlaisia uudistuksia 8.5.2018
Pieniä tarinoita Kalliosta 26.4.2018
Luulin melkein kuolevani 24.4.2018
Melkein viisasten kerho 19.4.2018
Rikki revityn maan muistot 3.4.2018
Prahasta, joka ei ole pahasta 5.2.2018
Onko kysytty Pihtiputaan mummolta? 29.1.2018
Tviittausten Missisippi 22.1.2018
Ikä on vain numero 14.1.2018
Valta turmelee 8.1.2018
Isäni oli lukenut atk-koulutuksesta 3.1.2018
Eikö enää ole velvollisuuksia? 23.12.2017
Laura Huhtasaari vastaan Darwin 19.12.2017
Osoitin joulumieltä 18.12.2017
Arvoisa isänmaa 5.12.2017
Kalle Korhonen, työtoverini 4.12.2017
Kolme maljaa itsenäisyyspäivänä 3.12.2017
Henkimaailman asioita 30.11.2017
Älytöntä 28.11.2017
Mediaa moneen lähtöön 26.11.2017
Mettäkulmalaisesta kaupunkilaiseksi 22.11.2017
Neljä taulua seinällä 2.11.2017
Suomi 100 vuotta – puristavasta ahdistuksesta hyvinvointiaikaan  23.9.2017
Hellyttävä näky ja kirjojen perikato 28.6.2017
Neljä pointtia soten valinnanvapaudesta – ja yksi kysymys 25.3.2017
Pankeistako malli yksityistettyihin sotepalveluihin 23.3.2017
Sotkamo, elämänkouluni 27.2.2017
Ihmisoikeuksista 24.2.2017
Taivasreissu 20.2.2017
Isän osallistuminen talvi- ja jatkosotaan 23.1.2017
Muistikerho meni kouluun 7.11.2016
Kun poika syntyi 17.10.2016
Rohkeus vapauttaa 13.9.2016
Väinö, saunassa syntynyt Amerikan rakentaja 30.8.2016
Kunnon ihmisiä 22.8.2016
Mummula on ja pysyy mielessäni 21.7.2016
Kyrenia vellimeressä 19.6.2016
Blogia väännän, sanoja käännän 26.5.2016
Nato ja Suomi 11.5.2016
Rakkaustarina Suomen itsenäisyyden alkuvuosilta 27.4.2016
Mummola irakilaiselle 7.4.2016
Hämeen mettäkulmalaisesta tulikin pappa 31.3.2016

Footer

Eläkeläiset ry
Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki
Puh. 020 743 3610
elakelaiset(at)elakelaiset.fi

Tietosuojaseloste »Saavutettavuusseloste »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·