Pekka Isaksson
Ulkoministeriö toi eduskunnan arvovaltaakin ravistelleen mökäämisen jälkeen kaksi (siis kaksi) orpoa lasta joulun alla al-Holin leiriltä Suomeen. Vastaanotto paljasti, miksi Suomen ulkoministeriö, muut viranomaiset ja ministeri Pekka Haavisto pyrkivät salaamaan palauttamisen ajankohdan ja olivat muutenkin varsin vaiteliaita palauttamisesta.
Joukko aikuisia suomalaisia nimittäin keskeytti jouluvalmistelut ja ryhtyi kuvaamaan suoratoistovideota nettiin yrittäen saada palautuksen kuvatuksi, osa yritti seurata lasten kuljetusta autoilla ja jalan ja osa jakoi videonpätkiä muun muassa Youtubeen. Kurdeilta saatua videota, jossa lapset ja heitä auttanut suomalainen virkamies ovat tunnistettavissa, on jaettu netissä.
Haavisto menetteli palauttamisen valmistelussa ilmeisen kömpelösti, mutta sekä hänen kohtelunsa että koko meteli tuntuu täysin kohtuuttomalta, kun ottaa huomioon asian suuruusluokan. Kaikkiaan on kysymys korkeintaan 30 niin sanotun isis-lapsen palauttamisesta Suomeen – ja heidän äitiensä palauttamisesta tapaus tapaukselta harkiten, jos lapsen etu niin vaatii. Ilmeisesti määrä on pienempi, sillä tiettävästi muutamat äidit kieltäytyvät palaamasta Suomeen.
Suuruusluokasta muuten sellainen pieni yksityiskohta, että maltillista kokoomusta edustava Ruotsin entinen pää- ja ulkoministeri Carl Bildt vetosi marraskuun lopulla 25 muun eurooppalaisen vaikuttajan mukana Euroopan valtioihin, että nämä palauttaisivat kaikki al-Holin leirin lapset ja äidit kotimaihinsa – toki myös siksi, että näin äidit saataisiin asiallisen tutkinnan ja oikeudenkäytön piiriin mahdollisista rikoksistaan. Bildtiä ei häirinnyt lainkaan se, että ruotsalaisia lapsia on leirillä noin 70 ja äitejäkin kai kolmisenkymmentä.
Somessa sinne tänne raivoava joukko on kylmäävä, mutta myös surullinen ilmiö. Käväisin katsomassa Youtubeen 21.12. illalla suoratoistona laitettua yli puolitoistatuntista videota, jossa pari nuorehkoa miestä hortoilee sinne tänne Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja kuvailee aikatauluja, tyhjiä aulatiloja, käytäviä, hissejä, seiniä, ulkotiloissa jotakin aitaa ja vielä parkkihallin sisätiloja. Asiasta ei näytä tulevan sen valmiimpaa, ja viereisellä chattilistalla joukko saman- ja toisenhenkisiä kommentoi, tai oikeastaan karjuu toisilleen, ja antaa kuvaajille ohjeita.
Yrjö Rautio (kolumni Helsingin Sanomissa 20.12.) ei ole ainoa, joka on ihmetellyt, miksi kokoomus unohti palautuksista keskusteltaessa oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisen ja lähti tukemaan äärioikeistoa. Rautiolla on kysymykseensä vastauskin:
”Pelon valtaan joutuneet poliitikot kuvittelevat pelastuvansa matkimalla ja tukemalla perussuomalaisia. Siinä kilvassa he eivät voita ikinä. He vain jouduttavat omaa tuhoaan”, hän kirjoittaa.
Rautio on oikeassa. Kerran toisensa jälkeen aina 1930-luvulta saakka puolueet eri maissa ovat tehneet saman virheen. Siitä on niin hirmuisia esimerkkejä, että en viitsi edes mainita, jotta minua ei syytettäisi natsi-kortilla pelaamisesta. Kannatuslukujen yleisellä kehnoudella on suuri osa eduskunnassa nähdyssä irvokkaassa näytelmässä. Perusuomalaisten etumatka on käynyt sietämättömän suureksi gallupien kakkossuosikillekin.
Luulenpa, että yksi syy Haavistoon kohdistuneen ajojahdin rajuuteen on vielä raadollisempi kuin kyyninen spekulaatio puolueiden kannatusluvuilla. Seuraavat presidentinvaalit ovat vaivaisen neljän vuoden päässä. Vaikka puolueiden vaalistrategiat lienevät vasta vaiheessa, ottavat mahdollisten ehdokkaiden ja presidentintekijöiden vaaliaivot jo kierroksia.
Tämä on sallittua. Mikä poliitikko se sellainen olisi, joka ei ajattelisi poliittisia asemia, omia ja puolueensa. Joskus se kuitenkin suistaa ojaan sekä poliitikon että poliittisen keskustelun. Nyt näin kävi kokoomukselle. En yhtään ihmettelisi, jos Petteri Orpon esiintymiseen olisi vaikuttanut kokoomuksen ahdingon ohella sekä Haaviston että erityisesti Jan Vapaavuoren suosio. Erityisen ikävää Orpolle on Vapaavuoren suosio tilanteessa, jossa puheenjohtajankin palli on alkanut heilua.
Juuri ennen al-Holin jupakkaa Haaviston kannatus Niinistön seuraajaksi Alma Median gallupissa oli 33 prosenttia. Etumatka seuraaviin oli suuri: Olli Rehnin kannatus kyselyssä oli 11 prosenttia, Jussi Halla-Ahon ja Jan Vapavuoren 10 prosenttia, Li Anderssonin 8 prosenttia.
Ilta-Sanomat julkaisi joulun alla kyselyn, jossa kysyttiin parasta vaihtoehtoa seuraajaksi Niinistölle. Kysely oli tehty 7.–19. joulukuuta. Al-Hol-jupakka ja Haaviston toimista esitetty epäluottamuslause vaikuttivat jo tulokseen. Haavistoa piti parhaana vaihtoehtona 17 prosenttia kyselyyn vastanneista. Muiden vaihtoehdoiksi tarjottujen luvut olivat nyt Olli Rehn (10 prosenttia) Li Andersson (10) Jutta Urpilainen (10), Jussi Halla-aho (6) ja Petteri Orpo (6).
Kyselyt eivät ole vertailukelpoiset, koska kaikki tarjotut vaihtoehdot eivät ole samat. Haaviston kannatus on kuitenkin selvästi laskenut. Toisaalta, eipä ole noussut Jussi Halla-Ahon ja Petteri Orponkaan kannatus.