Lauantaina töppäsin. Olin ajamassa autoa ulos tallista, kun kolhin toisen kyljen. Harmitti. Itsesyytökset pyörivät mielessä ja arvasin, etten saisi unen päästä kiinni. Mietin, mikähän auttaisi. Sitten muistin, että olin ostanut Jari Sarasvuon kirjan Sisäinen sankari. Olisiko sen selailemisesta apua?
Oli. Ensimmäiseksi sattui silmiin lause: ”Meille kuuluu innostava, palkitseva ja hyvä elämä”. Pari riviä alempana: ”Mielen hallitsemiseksi ja hyvän elämän saavuttamiseksi tarvitaan vastoinkäymisiä, koska ne ovat kuin kehonrakentajalle puntit”. Minun ei siis kannattanut olla kiittämättön elämääni ilmaantuneesta kiusasta. Onnistuin taltuttamaan kiusaavat ajatukseni. Vapauduin itsesyytöksistä ja uni tuli.Aamulla palasin Sarasvuon kirjan pariin. Iloitsin hänen epätavallisista sanonnoistaan. Opin, että voimavarani kasvavat, kun otan vastuun ja alan ohjelmoida toimiani. Jari kehottaa ravistelemaan pois itsestä vanhaan takertumiset ja pelot. Pelkuruus on haasteiden ja todellisuuden välttämistä. Pelkuri tuhoaa itse unelmiaan. Rohkeus vapauttaa peloista. Elämässä tulee olla uteliaisuutta, seikkailun makua. Elämä ei ole penkkiurheilua.
Lopetin vahingon päivittelyn ja ryhdyin hankkimaan tietoa. Tutut neuvoivat minua, auton yksinhuoltaja-eläkeläistä etsimään autopurkaamoista varaosia. Seikkailin hajoittamojen nettisivuilla ensimmäistä kertaa ja löysin eri vaihtoehtoja. Maanantaina menin yhteen korjaamoon, ja sain hinta-arvion. Sitten vakuutusyhtiö Turvaan, jonka jälkeen vahingon korjaussuunnitelma hahmottui. Selkeytyminen herätti minussa kiitollisuuden ja ostin työntekijälle omenia.
Vastoinkäymisen ratkaiseminen Jari Sarasvuon ajatusten tuella sai minut kysytään itseltäni laajemminkin, mitä voisin tehdä, etten eläisi laimeasti ja hajanaisesti? Jari kannusti ”heittäytymään koivilleen ja hoipertelemaan palvelemaan toisia. Jokainen joka palvelee toistaan, vahvistuu itse. Mielenhallinta paranee, kun etsii toisten seuraa, liittoutuu ja tekee yhteistyötä. Etsikää ponnistelujen takaa tarkoituksia” hän kehottaa.
Sain uutta rohkeutta ja pontta toteuttaa elämässäni muitakin tavoitteita. Kiinnostuttavista asioista syntyviä ajatuksia voi jakaa toisten kanssa. Jos olemme valmiita uhraamaan, antamaan itsestämme, olemme myös kelvollisia saamaan. Tällöin koemme olevamme vauraita sanan syvällisessä merkityksessä.
Ei epäilystäkään, ettei muillakin olisi kokemuksia vastoinkäymisistä. Niinpä rohkenin kertoa omista kokemuksistani mielenrauhan kypsymisestä Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten syysretkeläisille. Enkä ollut retkellä ainut antaja. Retkemme oli kokonaisuutena oiva esimerkki yhteistyön hedelmistä. Autottomat pääsivät kimppakyytiläisiksi. Kahvituksen järjestäjät olivat loihtineet iloksemme upeita voileipiä ja pullia. Huuliharppujen, hanurin ja kitaran soittajat vastasivat elävästä musiikista ja niin edelleen. Aurinkokin lämmitti, kun siirryimme ulos petankia pelaamaan ja makkaraa syömään. Palvelemalla toisiamme löysimme retkellä sosiaalisia, taloudellisia ja tunnepitoisia merkityksiä elämälle. Elämänilo pulppuaakin halusta kantaa vastuuta itsestämme ja toisista.
Retken jälkeen oma uskallukseni pysyi yllä. Koska tunsin tarvetta selkeyttää asioiden järjestystä, syntyi tämä blogikirjoitus. Luovuin halusta vain lekotella ja aloin selkeyttää sanottavaani. Toivon, että me kaikki oppisimme hallitsemaan ristiriitaisia tilanteita ja kokisimme kiitollisuutta ja nykyhetken hienoutta. Elämän merkityksen etsintämatkalla meillä ei ole muita vihollisia kuin oma tietämättömyytemme, arvottomuutemme ja tarkoituksettomuutemme. Opetellaan katsomaan asioita uusista näkökulmista ja etsimään toimivia ratkaisuja. Ratkaisut ovat yleensä yksinkertaisia ja löytyvät läheltä. Päästetään irti ja syöksytään uusiin elämänvaiheisiin liittoutumalla toisten kanssa. Voimavaramme kasvavat, kun otamme vastuun itsestämme ja toisista. Olennaista on yhteisen tarkoituksen etsiminen. Olemmehan laumaeläimiä.
Ei kuitenkaan ulosmitata itseämme, vaan investoidaan itseemme. On viisasta jaksottaa rasituksiamme. On työn aika ja levon aika. Jos sotkemme nämä keskenään, työ ei enää tuota eikä lepo palauta. Levätessä voimat kasvavat.
Elinaikaa meillä yli 70-vuotiailla on vähän, käytetään se hyvin. Niukkuuden tähden elämämme on ainutkertaisen arvokasta. Oman itsemme ja huomispäivän vuoksi palautetaan saamamme ymmärrys ja kantavat ajatukset takaisin yhteiseksi hyväksi.
– Leena Niskanen