Leena Toivanen
Tuli taas hinku pistää ajatuksia paperille. Syyn siihen vieritän mielelläni Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset ry:n mainion virkistys- ja muistelukerhon vetäjän harteille. Kerhossamme kun on asiatiedon lisäksi pohdittu monenlaisia ilmiöitä.
Pohdimme, mikä meistä tekee arkoja, syrjään vetäytyviä? Pelkäämme epäonnistumista ja itsensä nolaamista. Siispä tartuin härkää sarvista kiinni, vai mikä sarvipää otus lie ollut, ja rupesin kirjoittamaan.
Viekkaasti olen vältellyt viisaampien opetuksia kirjoittamisen suhteen. En ole koskaan osallistunut kirjoittajakurssille. Kirjoituksissani vilisee virheitä kuin Vilikkilässä kissoja. Aivoissani saattaa olla reilusti ylimääräistä töhnää. Lääketieteen edustaja kun ei ole vielä päässyt aivojani ronkkimaan. Lisäksi syntymälahjana saatu savolainen kierous kun pistää esittämään asiat mahdollisimman monimutkaisesti ja vaikeaselkoisesti.
Kun huomaa munan…siis nolanneensa itsensä perusteellisesti ja selvinneensä siitä hengissä, mitä pelättävää enää olisikaan. Ja eihän tästä elämästä selvitä hengissä, tekipä niin taikka näin. Parhainta on ottaa ilo irti elämästä kaikkina niinä päivinä joita vielä on jäljellä. Nauttia aamulla kuppi kahvia ja lukea sanomalehti. Ihailla parvekkeelta aurinkoisena alkavaa päivää. Joten eipä muuta kuin nautitaan täysin rinnoin tulevasta kesästä!