Kalevi Kivistö
Jyväskylän silloisen Kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskunta järjesti syksyllä 1961 seuraavan vuoden presidentinvaalien alla keskustelusarjan, jossa eri vaaliliittojen edustajat esittelivät ehdokkaansa. Urho Kekkosta oli esittelemässä Kalervo Siikala. Tietääkseni ensimmäistä kertaa ylioppilaskunta kutsui myös SKDL:n edustajan tilaisuuteensa, kun kansanedustaja Matti Koivunen esitteli Paavo Aition. Siinä vaiheessahan oli vielä puoli vuosikymmentä opiskelijaradikalismin ensi oireisiin ja kampuksella elettiin vielä turvallisesti militaarishenkisen isänmaallisuuden oloissa. Paikallinen sanomalehtikin paheksui SKDL:n edustajan kutsumista.
Siihen aikaan valmistauduttiin toisaalla IUS:n Maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaalin järjestämiseen Helsingissä kesällä 1962. Paikallista ylioppilaskuntaa SYL:n hallituksessa edustanut jäsen piti Koivusen alustuksen jälkeen puheenvuoron, jossa hän paheksui voimakkaasti festivaalin järjestämistä Helsingissä. Koivunen vastasi yhtä voimakkaasti ja sanoi festivaalin järjestämistä vastustaneen SYL:n kuunnelleen asiassa Naton ääntä.
Koko salin läpäisi voimakas buuauksen aalto. Silloisista suurelta osin oikeistohenkisistä opiskelijoista koostuva kuulijakunta tuntui buuauksellaan sanovan, että ”mekö muka Naton kanssa oltaisiin samassa kompuksessa. Perusteeton syytös, suoranaista parjausta.”
Niin muuttuu maailma.
***
1990 -luvun alussa ryhdyttiin valtionhallinnon ylintä johtoa kouluttamaan ns. uuden julkishallinnon oppien omaksumiseen. Olin mukana ensimmäisellä näistä kursseista. Kurssin ohjelmaan kuului myös opintomatkoja mm. Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan ja Saksaan. Brysselissä ohjelmaan kuului mm. vierailu Naton päämajassa.
Natoon isäänpääsyssä ei ollut ongelmia. Isäntiämme oli hyvin informoitu tulossa olevasta ryhmästä ja turvatarkastukset sujuivat sutjakkaasti. Sisään päästyämme totesin Vappu Taipaleelle, että ”ei me oltais pienenä uskottu, että isona vieraillaan täällä”.
Meidät otti vastaan Naton silloinen pääsihteeri, Saksan entinen puolustusministeri Manfred Wörner, joka esitteli järjestöä ja sen tavoitteita. Siihen aikaan elettiin siinä uskossa, että Natosta voisi kehittyä yleismaailmallinen rauhanturvaorganisaatio. Keskustelu sujui leppoisasti ja alkoi lähestyä loppuaan. Meidän piti ehtiä vielä Pariisiin lähtevään junaan, jossa oli varattuna paikat niin, että niillä voitaisiin jatkaa seminaarin työskentelyä.
Sisäministeriön silloinen kansliapäällikkö Juhani Perttunen halusi kuitenkin esittää vielä viimeisen kysymyksen. Hän tiedusteli Wörneriltä, että mitä se sellainen Naton pääsihteeri oikein tekee. Ja rivien väliin tuntui sisältyvän kysymys, että onko sillä pääsihteerillä nyt oikein kunnon tekemistä.
Näin sen varmaan pääsihteeri käsitti, koska hän alkoi hyvin laveasti kertoa, mitä kaikkea hänen tehtäviinsä oikein kuuluukaan. Niinpä sitten aika ylitettiin emmekä ehtineet junalle. Mukana ollut VR:n pääjohtaja Eero Saarinen yritti vielä soittaa belgialaiselle kollegalleen, että juna odottaisi meitä, mutta eihän se ollut mahdollista. Niinpä jouduimme odottamaan seuraavaa junaa, johon paikat saatiin sieltä täältä ja junaseminaari jäi pitämättä.
Mitä opimme tästä? Ainakaan meidän porukallemme Natoon sisäänpääsyssä ei ollut ongelmia. Pois lähteminen osoittautuikin sitten hankalammaksi.
Vastaa