Riitta Suhonen
Kansainvälinen naistenpäivä 8.3.2020 ja sunnuntai. REDI- kauppakeskuksen vapaakaupunkitilassa oli Venäjä-seuran järjestämä tilaisuus. Kera hyvän trubaduurin , Rosa Liksomin ja kirjallisuuden proffan kanssa. Pari tuntia kului rattoisasti. Aiheena nainen venäläisessä kirjallisuudessa, kirjoittajina ja kirjojen henkilöinä, sankarittarina. Rosa heläytti jutustelunsa välillä raikuvan naurun kuulijoidensa iloksi. Trubaduurin esittämät Okuzhavan ja Vysotskin laulut olivat mannaa. Se oli viimeinen yleisötilaisuus, johon osallistuin toistaiseksi.
Viikko 12
Seurattiin ahkerasti uutisvyöryä koronaviruksen kehityksestä maailmalla ja Suomen varautumisesta. Ylen erikoislähetykset koronasta alkoivat. Varauduttiin pahempaan maailman tapahtumiin reagoiden. Mielet vielä sekavia karanteenin suhteen. Kehottivat meitä ikäsiä olemaan kotosalla, treffaamatta yms. Alkoivat yleisötapahtumien perumiset, kokoontumiskiellot, hallitus kokousti, informoi. Studiossa toimittaja haastatteli joka-alan asiantuntijaa ja yleisö kyseli omiaan. Yleinen hämmennys. Alkoi uudenlainen päivärytmi. Karanteenista höpistiin.
Karanteeni-sana tulee italiankielestä, sanoista neljäkymmentä päivää – quaranta giorni. Mustan surman vuosina 1300-luvulla Venetsian kaupunkivaltio ilmoitti 40 päivän karanteenista laivoille satamissaan, riehuvan epidemian ajaksi, kun kuviteltiin tai luultiin, että siihen mennessä parannuttiin. Siitä muodostui sana quarantena, karanteeni, olisi ollut nuo noin 40 päivää. Mistähän sekin luku saatiin, en tiedä. Asialla oli varmaan joku Doge-suvun edustaja tai jälkeläinen. Venetsia oli aikanaan mahtavampia kaupunkivaltioita ja sillä suuri merilaivasto.
Tänään pientä kävelyretkeä maastoon. Kartellaan kohtaamisia, huudetaan vähän kauempaa. Palvelutalo kiinni. Kirjastot kiinni. Koulut etätyöskentelyyn kolmannesta luokasta ylöspäin. Alueellisia eroja. Hamstrausaalto iski, wc-paperit loppu kaupoista. Tilaisuuksia, matkoja ja tapahtumia perutaan. Ollaan vähän tuuliajolla. Herttoniemessä avattiin viikolla uusi ostoskeskus HERTSI, yleisöryntäys. Heitä koronat ei koske. Varmaan oli ämpäreitä jaossa.
Viikko 13
Ilmoitus: vain 10 hengen ryhmät saavat kokoontua, pitäkää välit! Aamu on kirkas. Mustarastaat omilla oksillaan tutkailevat maisemaa. Ensimmäiset koiran ulkoiluttajat kaartavat urheilukenttää eri suunnista. Lasten leikkipaikalla yksittäisiä leikkijöitä vanhempien seurassa.
Eläkeläisyhdistyksemme puheenjohtaja otti yhteyttä ja ilmoitti, että kevään kaikki tilaisuudet on peruttu. Tässä keksitään nyt toimintaa itsensä kanssa. Pidetään yhteyttä, miten iäkkäämmät jäsenemme pärjäävät. Muutama kirja on luettu ja seuraavia jonossa. Kirjasto on jatkanut kirjojen lainausaikoja automaattisesti. Suosittelen Itkosen ja Westön kirjeenvaihtoa, Levottoman ajan kirjeitä. Kumpikin kirjailija lukeutuu lemppareihini.
Mustarastaat aamusta neuvotteluissa. Pakkasyö takana. Koiran ulkoiluttajat aloittavat reiteillään. Telkusta tulee infoa. Lähden lenkille. Metsä kutsuu. Kasvimaalle ei ole asiaa, liian kaukana, pitäisi mennä parilla yleisellä kulkuneuvolla ja lisäksi runsas kilometri käveltävää. Puuhastelua. Kaappeja en ala myllätä. Piirustusvälineet ovat esillä. Illalla länsitaivaalle se ilmestyy taas – Venus!
Poika kävi kaupassa, toi listan mukaan ja jätti ovelle. Yläkerrassa remonttia jo 2 kuukautta ja jatkuu. Päikkärit menevät pipariksi. Lattiat luututtu. Soitettu tutuille ja kyselty vointeja. Laitoin kaalilaatikkoa.
Aamupuurot ja kahvia ja kuuntelen uutimia. Tänään meen peseen koneellisen pyykkiä alas pesutupaan. Alkaa vaateparret huveta ja mulla ei ole pyykkikonetta. Meillä talossa hyvät koneet, kuivurit ja mankeli. Pesen samalla kylppärin maton altaassa. Tuon ylös kuivaan kaikki partsille aurinkoon. Sitten kaalilaatikon kimppuun, hyvää oli, ilman puolukoitakin, kun poika unohti tuoda kaupasta. Kahvit ja oikoseen hetkeksi. Laitoin Vyssotshkia kiekolle ja hyvin nukutti.
Sunnuntaina tuli Hesari ja juttua piisas. Uusmaa on nyt omana reviirinään. Joku eläkeläispariskunta oli pyyhkässy oikein autolla katsomaan miten se toimii! Ei uskottu että poliisi ja puolustusvoimat saa jotain sulkua aikaseks. Kahvia juodessa alkoi radiosta Georg Otsin laulujen konsertti, hänen syntymästään tuli kuluneeksi 100 vuotta. Nostalgisia hetkiä. Olin joskus tavannut hänet Helsingissä Kulttuuritalolla pienessä palaverissa, johon osallistuivat Toivo Kärki, Kauko Käyhkö, Pauli Salonen ja minä tulkkina. Hänen laulujensa levytyksistä ja käännöksistä pakistiin. Olen kääntänyt Rakastan sinua elämä – laulun, ja toin sen aikoinani venäjänkielisenä versiona Leningradista. Pauli Salosen kanssa teimme yhdessä paljon venäläisten laulujen sovituksia ja käännöksiä. ..”muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?” Sitten kunnon lenkki rantaan katsastamaan merta ja siellä oleilevia joutsenia ja muita siivekkäitä.
Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus👏
Hei Suhis!
Kiva juttu!. Pauli Salonen oli 80-luvulla Yhteistyön kirjapainon henkilöstöpäällikkönä. Minä olin silloin sanomalehtirotaation ja postituksen pomona. Kävin usein istumassa – töitten lomassa tietenkin – hänen työhuoneessaan. Puhuimme kaikenlaista musiikista – en silloin tiennyt, että hän oli niin monipuolinen sanoittaja. Algerian vuoden 1965 nuorisofestivaali peruuntui sen vuoksi, että Boumidienne kaappasi vallan Ben Bellalta. Festivaalien korvikematkalla seilasimme pitkin Mustaa merta Odessasta Batumiin ja lauloimme ” Mustan meren ” valssia joka paikassa. Siinähän on Salosen sanoitus. Venäläiset ihmettelivät, kun osasimme sen. Suomessa ihmeteltiin vuorostaan, kun venäläiset osasivat letkajenkkaa. Osasivathan ne, kun joka asemalla matkalla Helsingistä Odessaan tanssimmme letkajenkkaa. Venäläiset otettiin ilman muuta mukaan. ”Rantaa rittää”, kertoo puolestaan asunnottomuudesta. Se on Pauli Salosen ja Toivo Kärjen hienoa yhteistyötä. Se on eräs lempikappaleeni.
Oli Yhteistyössä musiikkielämää jo ennen Salosta. Sähkömies Atte Juden olii säveltänyt helvetin
menevän humpan ”Pieni hetki”. Olin 70-luvun puolivälissä sitomon työnjohtaja. Kun esimerkiksi
kolmiteräleikkuriin tuli sähkövika ja Atte Judenia pyydettiin sitä korjaaamaan, kuului vastaus: Hetki pieni, jahka minä ton kahvitunnin pidän. Siitäkö nimi humpalle?
Varastopäällikkö Veikko Mikkonen lauloi Kullervokuorossa ja johti – kun luuli, etteivät muut näe – VR:n lavan päällä sanomalehtipaperirullien kuoroa. Ja Väkeväisen Matti piti Erkki Junkkarista pinnalla, kun tämä oli sattuneesta syystä vähän alamäissä. Mikadossahan se Erkki lauloi vuosikausia.
Niin että tämmöisiä aatoksia herätti sinun päiväkirjasi!
Morjens!
Moikka Topi!
Pulihan asui Roihiksessa ja kun v-60 tulin Lenskistä oli silloin venäläisten laulujen buumi. Mulla oli hyllyt täynnä venäläisiä levyjä. Muuten Nikkilän Reijon kanssa olimme samoihin aikoihinLenskissä ja kävimme samassa levykaupassa Nevskillä. Minähän tein niistä Pulin levyistä raakakännöksen ja hän sai sitten nimensä levyihin, kääntäjäksi. Sain kyllä myöhemmin Fazulta levyjä ilmaiseksi! korvaukseksi. Kullervokuoro on mulle tuttu, muistan Mikkosen myös. Olin vähän aikaa Kullervokuoron konsertissa ja siellä oli vielä vanhoja jäseniä, jotka muistiat entisiä laulajia ja puvuthan aikoinaan naisilla olivat Kalevalan Aino-malliset helaketjuineen, nyt Maripaidat. G Ots saapui Kullervokuoron kutsusta suomeen, mulla oli muutama kuva niistä tapaamisista, vein Kansasn arkistoon. Mun suhde kullervokuoroon on, sen perustajajäsenistä 4 yhden perheen jäsentä olivat mun ns sotalapsikodin jäseniä.
Näin yks juttu viskaa useille reiteille
Jaksamisia!
suhis
Hei Riitta!
Kiitos kirjoituksesta. Georg Otsin umpiparketin kaltevalla lattialla liukastelin kauan sitten ja jututin turistejani, niitä 81 henkeä, joiden joukossa oli nykyinen mieheni, joka laittaa keittiössä ruokaa Kari Aihisen resepteistä innostuneena.
Vysotskin levy menee myös soittolistalle heti pian ja ehkä huomenna selätän pelkoni kirjoitushommaan ja kirjantekele jatkaa taas elämäänsä.
Kiitos koskettavista ja innostavista sanoista
Sirpa