Riitta Suhonen
Kirsikkapuita katsomassa
7.5. Terveysasemalla. Poskien kihelmöinnin ja päänsäryn vuoksi. Jos taas se kilpirauhanen, struuman poikanen pinnistelee? Verenpaine tarkkailuun ja seuraavan kerran viikon kuluttua. Miellyttävä terkkarilääkäri, nainen.
8.5. Perjantai. Kuivuus jatkuu. Lähdin kirjastoon viemään paria kirjaa ja samalla kävin rannassa ja Japanilaisessa puistossa kirsikkapuita tutkailemaan. Väkeä oli tullut kukintoja ihailemaan. Rakentavat puistoa laajentaen alas asti, ilmeisesti koska suurissa tapahtumissa esim. Hanamissa on ollut liiaksi asti väkeä. Tänä vuonna varmaan näin ei tapahdu. Tapahtuma peruttu, voi itekseen vaellella kirsikkapuiden seassa ja istuksii nurmelle ajatuksineen. Voi eväitäänkin maistella eikä viinipullon mukanaoloa katsota pahasta. Poukkoilin kalliopolkujen kautta takaisin ja lenkillä yli 3 tuntia. Tänään Roihiksen kirjasto avattiin. Kirjastossa oli järjestely: oikealta sisälle, käsienpesu ja kirjastoon asioimaan ja varsinaisesta ulko-ovesta ulos. Sisään pääsi 5 kerrallaan.
9.5. Lauantai, Voitonpäivä, Eurooppa-päivä ja Timon päivä. Olin viiden vanha, kun sota päättyi, eli natsi-Saksa antautui. On se kumma kun ihmiset jaksaa naputtaa, mikään ei ole hyvin. Tämä on niin kamalaa. Tuntuu että nuorempi polvi valittaa enemmän kuin vanhemmat, jotka ovat kovia kokeneet ja pienemmällä kulkeneet elämäänsä eteenpäin. Nuoremmille on ollut kaikki valmista, ei ole tarttenut välittää, kunhan mennään ja suoritetaan. Nyt on tullut rajoitusstoppi. Eikä ymmärretä, että koko maailma on tässä samassa epidemiassa kiinni. Radiokanavat pursuavat erityislähetyksiä. Taiteilijat ja eri yhteisöt pienissä piireissä, kokoonpanoissa yms. taputtavat toisilleen ja meille täällä ruudun takana ja lähettelevät terveisiä. Ja joku puhuu yksinäisyydestä. Telkkarihan on sun kaveri ja se jeesaa sua!
10.5. Sunnuntai. Tuulinen ja aurinkoa. Äitienpäivä. Paistoin pari lettua ja söin jätskin ja kahveen kera. Ajattelin tehdä lenkin, mutta sitten iski laiskamato. Olin kotosalla, Jussi soitti ja tulivat pihalle kahveen ja skumpan kera. Oliver toi partsille annokseni ja siinä sitten vaihdettiin kuulumisia. Otin muutaman kuvan nurmikolla vierailijoista.
11.5. Maanantai. Aamupäivästä alkoi lumi- ja räntäsade, oikea takatalvi, asteetkin laskivat melkein pakkaseen, tulevana yönä lupailivat kylmää yötä. Ei kiire kasvimaalle, ootellaan. Peppina viestitti: pitäis kirjoittaa kouluun runo, on läksynä. Voisinko auttaa, miten sellainen kirjoitetaan? Kaivelin paperia, kirjoitin jotain ohjetta ja aihetta, otin kuvan ja laitoin meneen. Iltapäivällä kyselin miten on. Sanoi kirjoittaneensa. Hyvä. Sanoin että heillä on se Helakisan Pegassos, jossa lasten runoja yms. Sieltä voisi katsoa malliksi. Ei ollut löytänyt sitä. Oli tehnyt omanlaisensa.
Urheilukentällä on toimintaa. Lasten leikkipaikalla pari perhettä lapsineen, turvaväleillä. Korisringissä muutama poika mittaa koriin heittoa. Kentän alalaidassa 3 ehkä pakistanilaisia, harjoittelevat lyöntejä, pooloako se on, lättymailallaan. He näyttivät ahkeraan harjoittelevilta, monena iltapäivänä tulivat kentänlaidalle läiskimään palloa.
14.5.20 Torstai. Koulut alkavat pariksi viikoksi. Kaikki eivät kuitenkaan mene kouluun loppukevääksi. Asiasta käydään kiivasta keskustelua. Osa vanhemmista haluaa lapset kouluun, toisille sama. Hallinto- ja opettajapuolellakin on erimielisyyksiä kevään jatkamisesta. Kuntakohtaisesti ja koulukohtaisesti, omilla lupalapuillaan voivat olla kouluun menemättä. Koulun päättäjäisetkin järjestetään luokkakohtaisesti. Korona teettää kaikilla aloilla kiivaitakin mielipiteitä asioiden tiimoilta. Kaikki ovat asiantuntijoita, ihan kuin tämä olisi vain meidän, suomalaisten korona, miten sitä hoidetaan. Koitetaan nyt vain toimia ohjeiden mukaan, siitä sitten selvitään.
21.5. Helatorstai ja lämpöaalto hellii. Kävin kasvimaalla ekaa kertaa ja sauvoin koko matkan ees taas yhteensä 6 ja puolituntia. Aurinkoa, mutta kova pohjoistuuli . Katsastin aarin ja totesin, että muokkaaja oli käynyt. Raparperi punottaa hyvin. Tässä se kesän touhu odottaa!
Tammenlehtivihta
19.6. Juhannusaatto, ei sadetta luvassa, harvinaista. Pojan perheen luokse hyvän ruoan odotuksin ja viettämään läheisten kanssa yhteistä Mittumaaria ja saunomaan. Kävin eilen Kalinkasta ostamassa tammenlehvävihdan, joka hyväksi ja pehmeäksi todettiin. Kalinkassa vähän tungosta, maski vain mulla.
28.6. Sunnuntai. Aamusta +20 astetta, sateetonta pari viikkoa. Höllennyksiä juhannuksesta, vielä varovaisia oltava. EU harkitsee USAhan matkustuskieltoa.
16.7. Torstai ja keskikesää! Vehreää ja aurinko kajottaa taivaalla. Käytiin Oliverin kanssa eilen Hakaniemen torilla kauppareissulla ja juotiin torikahveet.
2.8. Keskiviikko. Pyykkipäivä. Se on sellainen koko päivän homma, kun pesutupa on talon toisessa päässä ja pari koneellista nyt ei kovin kauan pyöri, mutta ne ripustamiset , kuivien kamppeiden hakemiset ja kantaminen takasin himaan on koko operaatio, vielä rappusetkin. Pyykkipäivä on hyvä jumppapäivä!
Tuulettumassa Pyysaaressa
25.8. Tiistai. Palvelutalot kiinni, ei toimintaa. Ulkoiltu. Ilmasto lämpenee. Pari päivää ukkostanut, tekee syksyä.
14.9. Maanantai. Neste irtisanoo yli 400 henkeä. Valko-Venäjällä kuohuu, siellä on marssittu vaalien tuloksesta Lukazenkoa vastaan, hänen valinnan johdosta, vilpppiä. Hän ei aijo erota. Rehvastelee aseistettuna kuvaajille.
22.9. Tiistaina Pyysaaren retki. Pyysaari on Helsingin Työväen Pursiseuran paikka Helsingin Laajasalon rantamilla ja siellä on nostalginen ravintola, joka avattiin Olympiavuonna 1952. Olen monena kesänä vakituiseen käynyt siellä katselemassa kilpailuja ja syömässä maittavan annoksen perheeni ja ystävien kanssa. Tämä kesä oli poikkeus, jäi kesällä väliin. Nyt sain kyydin Oilin kanssa katsomaan kesän viimeistä folkkareiden purjehduskisaa. Kiva oli päästä tuulettumaan ihan konkreettisesti tutuille maisemille ja kallioille. Mukana oli toistakymmentä venettä. Hyvät tuulet veivät purjeveneet Kruunuvuoren selälle ja takaisin.
Syksyiset kevätkääryleet
25.10. Sunnuntai. Juha perheineen kävi kevätkääryleitä maistelemassa. Sama se on syökö niitä keväällä tai syksymmällä, aina maistuvat. Syödään karjalanpaistiakin, vaikka ei karjalaisia olla.
28.11. Kesä meni, ei soudellessa, vaan pienin ja lyhyin askelin. Kasvimaa jätettiin niille sijoille ja sanottiin hyvästit. Yli 20 vuoden uurastuksesta Herttoniemessä. Kyllä se oli ihan kivaa, mutta tämä viimeinen vuosi oli aika työlästä, olenhan kaiken kaikkiaan yli 40 vuotta harrastanut tätä ”vuokraviljelyä”. Jonossa on tulijoita, nuorempia! Hakaniemen torilla muutamaan otteeseen tapailin tuttuja kahveen ja munkkipossun siivittämänä.
Lumetonta, ruoho viheriöi. Pohjosessa vähän on lunta. Hiihtokisoja pidetään Rukalla ja Levillä sekä Kontiolahdella tiukoin turvasysteemein ilman yleisöä.
Marraskuussa taiteilija, lauluntekijä, muusikko ja kunniatohtori Ismo Alanko täytti 60 vuotta ja samalla olisi juhlinut 40-vuotista taitelijauraansa. Juhlat siirrettiin. Hänen uransa esittelystä tv:ssä tulikin aika kattava, alkuvuosista lähtien. Olen seurannut hänen uraansa Hassisen koneesta ja Levottomista jaloista alkaen sekä hoilannut hänen laulujaan. Kun Suomi putos puusta yms. tuttuja biisejä aikanaan, ovat klassikoiksi muuntautuneet. Hänen esiintymisensä isojen kuorojen ja orkestereiden sooloesitykset yms. ovat tuoneet esille monipuolisen ja uusia uria aukovan taiteilijapersoonan. Sanoitukset ja musisointi tuovat mieleeni jotain shamanistista, taianomaista sanomaa ja tunnetta. Hän todella on kulkenut uraansa sanoilla ja sävelillä eteenpäin ja onnistunut. Onnea tulevaan!
Rajoituksia on lisätty. Kansa ei tottele. Koronan altistumiset ja kuolemat ovat lisääntyneet. Viikolla kuoli suuri kuuluisuus, jalkapallolegenda Diego Maradona Argentiinassa sydänkohtaukseen ja haudattiin eilen. Siellä massat liikkeellä, surusaattueessa. Maahan julistettiin kolmen päivän suruaika. Oli jumalasta seuraava argentiinalaisille, myös maailman urheilu- ja jalkapalloväki reagoi kommenteillaan sekä muisteluillaan.
Kansan Arkiston ystävien kirjallisuusiltoja järjestettiin, väkeä vain 20 kerrallaan. Ilmoittauduin yhteen liian myöhään ja seuraavaan en sitten enää ehtinytkään. Claes Anderssonista kirjan kirjoittanut oli vuorossa, sain myöhemmin kirjan ja nyt lukemassa. Kirjoja on kulutettu, uusia että uudelleen luettavaksi löydettyjä. Kirjahyllyä hivenen järjestelty, ei liikaa.
Päivä kerrallaan
Vartsikan Eläkeläiset piti syyskokouksensa, turvavälein ja maskeissa. Asia saatiin hoidettua. Flunssarokotuksessa käytiin, ei ollut ruuhkaa. Tein tytöille säärystimet, kummallekin omanvärisensä. Vein ne Humikkalaan, kun en tiedä koska seuraavan kerran tapaillaan. Saavat, kun säät viilenee.
USAn presidentinvaalien lopputulos häämöttää, Trumppi ei vieläkään myönnä häviötään. Varsinainen kiukkupussi, vaikka huuteleekin maailmalle että petoksella demokraatit voittivat! Alistuu vasta sitten kun valitsijamiehet äänestävät.
Tämä erikoinen vuosi on tuonut tullessaan poikkeuksia elämän rutiineihin, supistuksia menoihin, tarkoittaa liikkumisiin. Siihen on totuttu, suunnitellaan päivä kerrallaan tapahtumaa. Ystäviä ja tuttavia on menehtynyt, uusia sukupolvia on syntynyt. Eräs entinen työtoverini on täyttänyt 100 vuotta ja vielä kuntokin hyvä, asustaa kotonaan, liikkuminen heikompaa, seuraa päivän tapahtumia ja lehtiä. Kunnioitettava elämäntaivaltaja!
Eurooppa kipristelee säännöissään ja toiminnoissaan. Maat eri mieltä miten toimitaan, soraääniä sinkoilee. Vuosi sitten suunnitelmat ovat menneet päälaelleen.
Joulu yksin, pipareita lapsille
18.12. Lauantai. Vihreää maanpintaa. Sataa vettä. Pohjosessa kovia pakkasia ja lunta. Täällä ei tartte vielä piikkejä jalkineisiin. Koronatilanne on huonontunut, maskipakkoja sisätiloissa. Yleisiin liikennevälineisiin maskissa ja puotiin. Kuulolaitteen kanssa olen sählännyt, kun tarttunu maskin naruihin ja on roikkunu omillaan ulkosalla. Ennen piti muistaa kotoa lähtiessä, ottaa avaimet ja matkakortti ainakin, nyt lisäksi käsineitä ja maskeja. Kerran maskin naru meni poikki ennen kuin astuin bussiin. Laitoin huivin suojaksi, perille tultua kauppaan ostamaan paketti maskeja naamalle, että voi jatkaa matkaa kohteeseen. Kuulolaitteen laitoin laukkuun, kuulkoot sieltä!
USAn seuraava pressa ei ole Trump, Biden sai 60 valitsijamiestä enemmän. Trumppi ei vielä luovuta, ei tunnusta häviötään. Varsinainen karuselli, on siellä konservatiivit saaneet kummaa joukkoa riveihinsä. Demokraattinen käsitys vallasta ja toimivuudesta on kadonnut joidenkin mielestä.
Eduskunta meillä sai koululakiuudistuksen läpi, koulutustarve 18-ikävuoteen! Li jäi äitiyslomalle ja Jussi Saramo tuli väliaikaiseksi ministeriksi kesään asti. Taidan olla joulun yksikseni. Laitan kalkkunan uuniin, silliä ja sieniä, pottuja ja lanttulaatikkoa . Tarpeeksi. Teen pipareita lapsille. Voi pojan pesue olla nyt ekan joulun omissa oloissaan 14 vuoteen.