Aili Pollari
Hiljaisina pääsiäispäivinä muistelin vuosientakaisia pääsiäisiä. Sieltä nousi pintaan muutama erilainen juhlapyhien vietto. Normaalisti menivät pääsiäiset sukulaisten vierailujen merkeissä. Jos oli hiihtokeliä, käytiin koko perheellä hiihtämässä lähitienoilla. Myös mummua ja vaaria piti käydä tervehtimässä yhtenä päivänä lasten kanssa.
Yksi pääsiäinen lasten ollessa vielä alakouluiässä on jäänyt mieleeni erityisesti. Pidin talvilomani pääsiäisen aikoihin, sitä oli jo kertynyt kaksi viikkoa. Pääsiäisviikon maanantai oli ensimmäinen lomapäiväni. En muista leivoinko vai siivosin koko päivän. Joka tapauksessa aloitin juhlapyhiin valmistautumisen. Yhden sisaren perhe oli tulossa käymään.
Tiistaiaamuna pääni oli kipeä ja muutenkin kummallinen olo. Säikähdin kun katsoin peiliin. Vasen poski oli pullistunut kuin olisin piilottanut sinne kumipallon. Myös kurkku tuntui kipeältä.
Olin sairastunut sikotautiin. Siinä meni suunnitelmat romuksi kerralla. Koko talviloma sairastamiseen. Pääsiäisen makasin sängynpohjalla kuumeessa. Paranin loppuviikosta ja olin terve kun loma loppui.
Yhtenä pääsiäisenä kävimme nuoremman sisaren perheen kanssa heidän mökillään Suomussalmella. Saunoimme ja kävimme avannossa. Lapset nauttivat suunnattomasti. Viisivuotias sisarenpoika laski hurjia mäkiä, saunoi ja halusi myös avantoon. Hänen isänsä huljautti poikaa sylissään avannossa. Se oli mukava pääsiäinen.
Samoin on mukava muisto, kun saman sisarenperheen kanssa olimme päivän retkellä Kellon Isoniemen rannalla hiihtämässä meren jäällä. Aurinko paistoi ja runsaat eväät katosivat nopeasit nälkäisiin suihin.
Vielä yksi muisto -70 luvulta. Sain lähteä lomallani Saariselälle. Työn puolesta oli yhdelle henkilölle viikon loma eripuolilta Suomea tulevien ihmisten ryhmässä. Silloin olin käynyt Lapissa Olos-tunturlla ja Aavasaksalla kesäaikana. Hiihtämässä vain Ylläksellä. Pääsin tuttavien kyydissä Kemiin ja sieltä menin junalla Rovaniemelle. Jatkoin postiautolla Saariselälle. Siellä meillä oli naisille majoitus isossa tuvassa, jossa oli neljän vuoteen looseja. Kaksi kerrossänkyä jokaisessa.
Naisia oli 24,siis kuusi loosia, verhoilla eristettynä. Tuvassa oli reilu oleskelutila ja iso avotakka. Miehiä oli kuusi, he saivat käyttöönsä mökin.
Ohjelmaamme kuului ohjattu hiihtolenkki joka päivä. Ensimmäisenä päivänä kolmekymmentä kilometriä, toisena kymmenen ja kolmantena kuusikymmentä. Aika kului joutuisasti ja saunan ja päivällisen jälkeen uni tuli odottelematta. Neljäntenä päivänä mentiin Kaunispäälle laskettelemaan. Olin Ylläksellä käynyt useamman kerran ja homma oli tuttua. Päivä meni sielläkin siivillä.
Osa porukasta oli käynyt päivällä taksilla Ivalossa ja pistänyt juhlat pystyyn meidän majapaikassamme. Me jotka olimme olleet ulkona koko päivän, halusimme nukkua.
Porukalla huomautimme asiasta ja juhlijat häipyivät. Yöllä heräsimme siihen, kun he kovan kikatuksen kanssa tulivat takaisin ja miehiä mukanaan. Tuli takkaan ja yhteislaulut alkoivat kello kaksi yöllä.
Minun päreeni paloivat, pidin aikamoisen saarnan paitasillani porukalle ja uhkasin heittää omakätisesti miehet pihalle jos eivät heti häipyisi. Lähtihän ne ja naiset asettuivat vuoteilleen. Minä valvoin lopun yötä, suuttumus oli nostanut adrenaliinin sellaisiin lukemiin, ettei uni enää tullut.
Seuraavana iltana mentiin laskettelun jälkeen kaikki ravintolaan ja sovinnossa nukkumaan. Joku miehistä kantoi kaunaa minun yöllisestä mekastamisestani ja keljuili joka käänteessä hullusta amatsonista. Lieneekö ollut hän vai kuka joka oli saunassa ollessani murtautunut matkalaukkuuni ja vienyt rahani.
Seuraavana aamuna kun oltiin lähdössä huomasin asian, ja kaikki miehet sekä osa naisista olivat jo lähteneet taksilla Rovaniemelle. Onneksi minulla oli anorakin taskussa pikku kukkarossa junalippu Kemiin ja sen verran rahaa että pääsin postiautolla Rovaniemelle sekä sain lähetettyä sukset Ouluun matkatavarana.
Kemistä Haukiputaalle aioin liftata. Ei ollut muuta keinoa. Ottakaa huomioon että matkapuhelinta ei ollut keksitty. Olisi pitänyt etsiä jostain puhelin ja toivoa että saisin jonkun kiinni, joka hakisi minut sadan kilometrin päästä.
Lähdin siis Kemistä kävelemään peukalo pystyssä. Muutama auto ohitti, kas vain tumma Volvo Amazoni vilkuttaa se pysähtyy. Valmistauduin arvioimaan kuljettajaa. Uskallanko ottaa kyydin, yksi mies autossa.
– Mitä sinä täällä, sanoimme yhteen ääneen, kun katsoimme Volvo-miehen kanssa toisiamme.
Kummipoikani, Kaulinrannassa asuva opiskeli Oulussa kauppaopistossa ja oli menossa pyhien jälkeen takaisin koulukaupunkiinsa. Näin sain kotipihaan asti turvallisen kyydin. Kari oli aikonutkin poiketa meille ohi kulkiessaan.
Mieheni oli juuri tullut kotiin Oulun asemalta. Lasten kanssa olivat olleet minua junalta vastassa ja ihmeissään saaneet vain suksipaketin. Äitiä ei kuulunut. Suunnittelivat poliisille ilmoittamista. Minä päätin pyhästi, että pääsiäistä en suunnittele enää koskaan. Se ei ole minun juttuni.
Toiset voivat juhlia minunkin puolestani Jumpataan ja nautitaan keväästä koronasta huolimatta.