Kesällä 2013 Ylösten sukuseura kokoontui Hankasalmella. Oli aika palata juurilleen. Sain käsiini Hankasalmen Sanomien tekemän mummuni haastattelun pohjalta kirjoituksen tyytyväisestä äitienpäivän viettäjästä 7.5.1970 Hankasalmen Hankamäen Mäntylässä. Hän oli kiitollinen Jumalalle onnistuneista lapsistaan. Mainitsee myös kolmen lapsenlapsensa jo päässeen ylioppilaaksikin.
Mummun kotipaikka on edelleen olemassa. Rakennukseen on lisätty isonpuoleinen olohuone ja saniteettitolat yms. saunoineen. Asunto on ympärivuoden käytössä lomapaikkana. Rakennus ja pihapiirin savusauna ja ulkorakennus näkyy nyt tehdyn metsäaukion johdosta Kivikankaantielle. Mökin mainittiin olevan aina korvessa. Tätini omistaa kiinteistön.
Ensimmäinen koti
Mummu ja vaari asuivat ihan aluksi maakuopassa. Ajan kuluessa siinä asumuksessa syntyi lapsia, v 1917 Ida, 1919 kaksoset Aili ja Hilja. Vanha mummu ja vaarikin olivat kuvioissa mukana. Asumus oli kylmä ja vesi tulvi ajoittain sisään, niinkin paljon, että sitä kauhottiin ulos.
Äitini Aili vietiin Hankamäen tien varressa olevaan Koukon taloon toisen mummunsa ja vaarin hoitoon, kiinteistö on edelleen paikoillaan ja asuttuna. Yleinen ja varsin oikea käsitys oli, että kaksosien elämänkaari saattaisi olla lyhyt, jos äidin pitäisi molemmat hoitaa ja imettää. Äitini Aili oli lihavampi ja sen perusteella oli ratkaisu tehty. Vuosien varrella usein äitini palasi asiaan kokien olleensa kunnan huutolainen.
Sisarusparven kasvaessa muita lapsia ei annettu pois. Lapsia syntyi yhdeksän, joista tätini Raija, 77 v, on elossa. Poikia oli vain kaksi, joista toinen kävi myös sotareissunsa ja sai äitini mukaan paljon henkisiä haavoja. Hän oli kuuluisa kädentaidoistaan, joita myös opetti muille. Suvulla on useita muistoja mm. kaappikelloja eno Emilin tekemänä. Lapset olivat siis syntyneet v 1917 Ida Lydia, v 1919 Hilja Kaarina ja Aili Elisabeth, v 1921 Laina Matilda, v 1922 Emil, v 1924 Anna, v 1926 Kerttu Ester, v 1932 Vilho Johannes ja v 1939 Raija Heleena.
Sotareissuiltaan enoni toi ammuksia. Piilopaikan oli nuorimmainen poika löytänyt ja ammus räjähti käsiin. Vuotava lapsi kannettiin 8 kilometriä asemalle ja sieltä kiireesti Jyväskylään hoitoon. Enoni kuoli 78 vuotiaana, äitini mainitsi vamman kuitenkin merkinneen jotain pientä hesseliyttä.
Toinen koti
Seuraavasta kodista, mikä käsitti yhden huoneen, on kuva katsottavissa.
Kolmas koti
Vasta 1960-luvulla vävy ja pojat rakensivat uuden asunnon, pienen kamarin ja tuvan. Vaarini ehti siinä asua vain lyhyen aikaa ennen kuolemaansa.
Elämä oli hyvin köyhää. Ida-mummu kulki myymässä miehensä tekemiä luutia jalan pitkiä matkoja. Vaari kävi ratatöissä, mutta terveyden heikentyessä pitkät jalan kuljettavat matkatkin lisäsivät työpäivien rasittavuutta, ja työ piti jättää. Tiedämme myös vaarin polttaneen viinaa ja asiakkaana oli mmuun muassa paikallinen nimismies. Vaarini ei itse juonut alkoholia. Vaarini oli myös haitarinsoittajana usein pyydetty häihin.
Sisarusparven ainoa elossa oleva on kirjoittajan täti Raija. Tätimme asuu vakituisesti Vantaalla. Käynnit Hankasalmella on lasten varassa, kun aviopuolisio on vastikään kuollut, ja ajokorttikin on huonon näön vuoksi poistettu.
Vilho Ylönen, enomme oli vielä 2000-luvulla korkeasta iästään huolimatta innokas motoristi. Hän omisti kolme sivuvaunuharvinaisuutta Ural-merkkistä moottoripyörää. Kuvassa ollaan Hankasalmen synnyinkodin pihasta lähdössä Ural-kokoontumisajoihin 82- vuotiaan kartanlukijan kanssa selkäreppu täynnä varaosia. Eno oli ollut nuoruudessaaan myös hyvä ampuja ja tanssija. Muistisairaus vei enon viimeisenä elinvuotenaan palvelutaloon yhdessä muistisairaan vaimonsa kanssa. Enolla ei ollut lapsia.
Kirjoittaja: Seija ( Ailin tytär) Koponen Porvoosta