Pekka Isaksson
Yksi nuoruuteni lempikirjoista oli Veijo Meren Manillaköysi. Varmaan moni teistäkin on lukenut sen. Se kertoo sotamies Joose Keppilästä, joka löytää huoltotieltä manillaköyden ja päättää viedä sen kotilomalla vaimolleen pyykkiköydeksi. Eipä ole jatkosodan rintamalta juuri muita kotituliaisia viemiseksi, jos ei ole puhdetyömies.
Aseveljet kiertävät köyden Joosen ympärille niin tiukalle, että hän muuttuu lomajunassa vähitellen siniseksi. Kotona vaimo leikkaa puukolla köyden kappaleiksi, jotta Joose saa henkeä ja pelastuu.
Juoni on hyvä, mutta lukemisen arvoiseksi kirjan tekevät sodan pähkähullut jutut, joita lomajunalaiset kertovat toisilleen. Niiden veroisia löytää maailmankirjallisuudesta vähän. Minulle tulee yht’äkkiä mieleen vain suuri tsekkiläinen mestari Jaroslav Hasek ja hänen kirjansa Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa. Poikasena luin sen Kansankulttuurin vuonna 1947 julkaisemana ja Marja Helinin ja Tuure Lehénin kääntämänä.
Parhaita, jollei paras ja tähän maailmanaikaan sopivin juttu Manillaköydessä on tarina eräästä vääpelistä, jonka nimeä en muista. Saattaa olla, että lomalainen ja Meri eivät sitä kerro. Väliäpä hällä, vääpeli on siitä huolimatta ikimuistoinen varsinkin kohtauksesta, jossa hänen johtamansa joukko-osasto saapuu marssillaan mielisairaalaan. Yksi hulluista on kiivennyt sen katolle ja uhkaa hypätä alas. Sairaalan henkilökunta on hädissään. Mitä tehdä?
Kelpo vääpeli rupeaa houkuttelemaan hullua alas. Tai houkuttelemana ja houkuttelemaan: hän asettuu komentoasentoon, nostaa katseensa ylös ja huutaa vääpelinäänellä, että jos et tule sieltä alas, niin minä kaadan tämän talon. Hullu kapuaa tukka suorana tikapuita pihalle. Vääpeli sanoo jotenkin siihen tyyliin, että näin meillä hulluja käsitellään. Sairaalan lääkäri kysyy vääpeliltä, mitä tämä olisi tehnyt, jos hullu ei olisi tullut alas. Vääpeli vastaa: ”Minä olisin kaatanut talon.”
Voi, jospa meillä olisi semmoinen viisaasti hullu vääpeli ja maailma olisi tarina Veijo Meren Manillaköydessä.
Täytyypä lukea kirjat uudestaan.Ei tätä maailmaa muuten kestä! Mieheni, sodan käynyt mies,luki Svekin monta kertaa. Kai se oli jotain vastapainoa sotahulluudelle. Hän ei sotaherroja arvostanut.
Minullakin Helinin käännökset 3:na osana v:lta -47!
Pitääpä lukea uudelleen, edellisestä lukemisesta vuosikymmeniä!
Itsellänikin Helinin käännökset v:lta -47 kolmena osana. Pitääpä lukea uudelleen, edellisestä lukukerrasta vuosikymmeniä. Kiitos hyvästä vinkistä!
Hei, kiitos jutusta! Onkohan Putinilla päässä katkennut verisuoni, ei käy järkeen. Ukrainaan minun piti mennä opiskelemaan ensimmäisen kerran vuonna 1970 mutta se oli kaukana ja vauva tulossa. Seuraava kerta oli bisneksen myyntimatka ja viimeinen kerta Odessaan katsomaan toukokuun alussa voitonpäiväjuhlia ja bisnestä tekemään. Bisnestä ei syntynyt ja voitonpäiväjuhlille mennessä Lukashenka heitti minut junasta pihalle ja sain kuulon aleneman. Ministeriön mukaan ihan normaalia että ihmisiä viskellään ulos junasta, niinhän Afrikassakin tehdään. Terv. Sirpa