• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Eläkeläiset Ry - Pensionärerna Rf

Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa

Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten
parissa vuodesta 1959
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Alue- ja kuntavaalitavoitteet 2025
    • Yhdistyskahvilat
    • Strategia
    • Tavoiteohjelma
    • Eläkeläinen-lehti
      • Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
    • Svenska
    • Ajankohtaista
    • Vuosikertomukset
    • Tietosuoja
  • Toiminta
    • Liikunnan haastekampanja 1.3.–30.4.
    • Liikuntaverstaat
      • Mitä teemme
    • Ilmasto- ja ympäristömuistot talteen
    • Koulutus
      • Kevään 2025 koulutuskalenteri
      • Syksyn 2025 koulutuskalenteri
      • Kurssille ilmoittautuminen, hinnat ja kurssituki
    • Liikunta
      • Yöttömän yön boccia-turnaus 4.-5.6.2025
      • Helppolentis
      • Jumppaa ja harjoituksia
      • Videomateriaaleja
      • Taukojumppasarja
    • Monikulttuurinen toiminta
      • Valokuvanäyttely
      • Toiminta
      • Tukihenkilöt
      • Materiaali
      • Yhteistyökumppanit
    • Ikäystävällinen kunta
    • Toimintatonni-avustukset
    • Aineistopankki
    • Aineistoa yhdistyksille
      • Yhdistysposti
    • Aineistoa taloudenhoitajille
    • Aineistoa ohjaajille
      • Tanssipajat
  • Yhdistykset alueittain
    • Etelä-Hämeen Aluejärjestö
    • Helsingin Aluejärjestö
    • Jokilaaksojen Aluejärjestö
    • Kaakkois-Suomen Aluejärjestö
    • Kainuun Aluejärjestö
    • Keski-Suomen Aluejärjestö
    • Lapin Aluejärjestö
    • Pirkanmaan Aluejärjestö
    • Pohjanmaan Aluejärjestö
    • Satakunnan Aluejärjestö
    • Savo-Karjalan Aluejärjestö
    • Uudenmaan Aluejärjestö
    • Varsinais-Suomen Aluejärjestö
  • Jäsenyys
    • Tervetuloa mukaan
    • Jäsenedut
    • Jäsenhakemus
    • Eläkeläisten tuetut lomat
    • Myyntituotteet
    • Paikallisyhdistyksen säännöt
  • Blogit
  • Yhteystiedot
    • Toimisto
    • Laskutusosoite
    • Hallitus ja valtuusto
    • Salattu sähköposti

Luulin melkein kuolevani

24.4.2018

Rudolf Lindblad

Eräänä kevättalvisena päivänä heräsin siihen, että minulla oli suuria vaikeuksia hengittää. Vähän helpotti kun nousin sängynreunalle istumaan, mutta istuessani siinä huohottamassa palasivat ajatukseni takaisin vappuaattoon vuonna 1982.

Olin menossa vappupuhujaksi Lovisaan, ja istuin kotona kirjoituskoneen ääressä viimeistelemässä puheeni ruotsinkielistä osaa, kun puhelin soi. Se oli äiti ja hän kertoi, että olivat soittaneet Myllypuron sairaalasta missä isä oli ollut jo pitkään hoidossa, että jos haluamme nähdä hänet vielä elossa olisi korkea aika tulla mahdollisimman pian vierailulle. Vajaa tuntia myöhemmin istuimme äidin kanssa isän kuolinvuoteen ääressä, jossa hän makasi yhtä vaivaisesti huohottaen kuin minä juuri tällä hetkellä.

Ehkä näin jälkeenpäin on liian dramaattista sanoa, että minua valtasi kuolemanpelko, mutta kyllä aika kolkolta tuntui. Pääsin jaloilleni ja laahustin ovenkarmista ja eteisen seinästä itseäni tukien ulkoulutakkini luo, jonka rintataskussa ohitusleikkaukseni jälkeen aina säilytin nitropurkkiani. Laitoin yhden tabletin kieleni alle ja istahdin olohuoneeseen keinutuoliini. Hengitys parani jonkin verran kun nitron ohentama vereni virtasi paremmin ahtautuneen sydänläppäni ohi, jonka leikkaukseen olin jonossa Hartmanninkadun Kolmiosairaalaan.

Kun yritin mennä takaisin vuoteeseen hengenahdistus paheni välittömästi, joten palasin keinutuoliin ja laitoin toisen tabletin kielen alle.

Kolmannen tabletin jälkeen vaimo heräsi ja mittasi kuumeeni, joka oli eilisillan lievästä lämmön noususta kohonnut liki neljäänkymmeneen asteeseen. Hän käski minun heti soittaa numeroon 112 ja tilata lääkäriambulanssi. Sen tein ja noin varttitunnin myöhemmin kaksi valkotakkista miestä soittivat ovikelloamme. He tutkivat minua varsin perusteellisesti ja totesivat, että nyt tuli lähtö Malmin sairaalaan.

Ambulanssissa minut sidottiin istuvaan asentoon ja laitettiin happinaamari kasvoilleni. Se helpotti oloani siinä määrin, että vaikka en voinut nähdä ulos, pystyin melko tarkasti seuraamaan missä mennään. Matka kotoa sairalaan kun on tuttu monelta aiemmilta käynneiltä.

Perillä minut kannettiin sisään akuuttiosastolle ja riisuttiin päällysvaatteet ja paita. Lääkäri tutki minut, hoitaja antoi ruisken ja kiinnitti vasempaan käteeni kanyylin, johon yhdistettiin tippapullo, toinen hoitaja otti minulta sydänfilmin, ja kolmas alkoi pitkillä puutikuilla kaivaa nenääni. Se tuntui aika häijyltä ja hän sanoi, että se oli paras tapa saada näyte siitä, onko minulla influenssaa. Sitten sain olla hetken rauhassa ja tarjottiin jopa ruokaa. Nakkikastiketta ja perunaa, mikä oli parhaalle maistuva sapuska koko sairaalassa olon ajan. Näin jälkeenpäin ajatellen se johtui ilmeisesti siitä, ettei keittiö ollut kyennyt poistamaan suolaa makkarasta niin kuin kaikesta muusta koko sairaalareissun ajalta tarjotusta ruuasta.

Sitten tuli hoitaja joka sanoi minulla todella olevan flunssaa ja joutuvan eristykseen, laittoi hengitys-suojan nenälleni, käski minun pukeutua sairaalavaatteisiin ja keräsi siviilivaatteeni suureen muovipussiin. Sitten tuli veli vankka valkoinen ja kuljetti minut sänkyineni ja vaatepusseineni hissin ja pitkien käytävien kautta osasto D-nelosen huoneeseen numero yksi. Jaoin huoneen ikkunanpuoleisessa sängyssä sermin takana makaavan toisen potilaan kanssa. Ajattelin, että oli mukava saada juttukaveri, mutta huomasin pian hänen olevan minua vielä huonommassa kunnossa ja ilmeisesti hourailevan, koska hänen jutuissaan ei tuntunut olevan päätä eikä häntää.

Olin juuri kerinnyt nostaa sängyn selkänojaa hieman mukavampaan asentoon, kun huoneeseen tuli vihreäpukuinen miespuolinen hoitaja. Hän työnteli pientä metallista vaunua jolla oli tippapulloja ja muuta kamaa. Hän sanoi olevansa lääkkeiden jakaja ja tämän ensimmäisen pullon sisältävän Tamiflu-nimistä lääkettä, joka nujertaisi flunssani ja seuraavassa tulisi antibioottia, joka tehoaisi keuhkokuumeeseen, ja sitten tulisi vielä nesteenpoistolääkkeitä, jotka veisivät veden keuhkoistani. Hänen jälkeensä tuli hoitaja, joka mittasi verenpaineeni ja otti verikokeen. Sitten tuli toinen hoitaja, joka työnsi edellään valkoista pyörillä kulkevaa tuolia, johon käski minun istua. Tuoli olikin vaaka, joka näytti minun painavan 98 kiloa. Tästäkin tuli päivittäinen rutiini. Painoni väheni joka päivä niin, että kun viidentenä päivänä pääsin pois ja olin menettänyt kaiken ruumiiseeni keräntyneen ylimääräisen veden, painoin vain 91 kiloa. Tästä kaikesta tuli muiden päivittäisten lukuisten hoitojen ja lääkäritarkastusten lisäksi joka-aamuinen rutiini

Kun se tulopäivältä oli ohi, ajattelin ottaa pienet torkut, mutta kuten mummovainaalla oli tapana sanoa: Eihän aina käy niin kuin ajattelee. Minulla kun oli noin lääketieteellisesti ilmaisten akuutti virtsaamisen tarve, oikein sellainen jonka me tavalliset sukankuluttajat sanomme kovaksi kusihädäksi, joten mikä auttoi. Ottaen tukea pyörillä varustetusta tippapullotelineestä laahustin huoneen vessaan hoitamaan tarpeeni pois päiväjärjestyksestä. Tästä tulikin sitten jokatuntinen rutiini niin päivin kuin öin koko sairaalaoloni ajan.

Niistä tuli pitkiä päiviä ja öitä. Ensin oli vaikeaa saada unen päästä kiinni, kun se houraileva kaveri kaiken aikaa höpisi omiaan. Kun viimein nukahdin, heräsin melkein heti siihen nestenpoistolääkkeen aiheuttamaan virtsaamisen tarpeeseen.

Kyllähän huonekaveriani hoidettiin kaiken aikaa, mutta kun hän kolmantena iltana hädissään alkoi huutaa hoitajaa, painoin sänkyni vieressa riippuvaa hälytysnappia ja sanoin paikalle kiiruhtavalle hoitajalle kaverin huutavan apua. Hän kävi katsomassa ja haki paikalle lääkärin ja hetken päästä mies vietiin kiireesti jonnekin hoitoon eikä häntä tuotu enää takaisin.

Seuraavana päivänä sain uuden huonekaverin, joka heti kysyi mikä äijä minä oikein olin. Kun kerroin olevani eläkkeellä oleva Elintarviketyöläisten liiton toimitsija, jota sanotaan Limpuksi, hän kertoi olevansa Ilmari ja kuuluvansa Rakennnustyöväen liittoon, mutta suurimman osan elämästään oli touhunut vasemmiston ja SKP:n riveissä. Hän oli minua jonkin verran vanhempi. Osoittautui, ettö olimme kulkeneet peräkkäin niitä vasemmistopolkuja. Meillä oli paljon yhteisiä tuttavia ja muistoja, joista puhumiseen aika loppui kesken kun toisena päivänä pääsin kotiin. Päätettiin pysyä yhteydessa ja vaihdettiin osoitteita. Pari päivää kotiinpääsyn jälkeen lähetin hänelle kaksi viimeistä kirjaani ja joitakin muita tekstejä, jotka jokus ehkä tulee seuraavaan kirjaani.

Muuten, tuntuu mukavalta olla elossa. Tähän loppuun kaunis kiitos Malmin sairaalan ja erityisesti sen osasto D-nelosen henkilökunnalle hyvästä hoidosta ja ystävällisestä kohtelusta.

Avainsanoilla:

Ensisijainen sivupalkki

mummola

Kirjeitä mummolasta

Eiköhän jatketa! 21.10.2023
Hyvin kävi MM-hiihdoissa         22.3.2023
Kohtaamisia Lapin luonnossa 21.3.2023
Sääksniemi 9.3.2023
Mistä päin sitä ollaan?        2.2.2023
Elävä polku 30.1.2023
Joulupukkeja ja muuta     23.12.2022
Pari muisteloa Natosta 14.12.2022
Aamu kauan sitten 9.12.2022
Digiloikaksi kutsuttu kananlento 17.11.2022
Huolia riittää        10.11.2022
Maalaus 6.10.2022
Kaksi unohtumatonta hillareissua 18.9.2022
Kulttuurikeskusteluja 11.8.2022
Karkauspäiväni 2.8.2022
Puukaasulla 15.4.2022
Bobrikov ja Zorro 15.4.2022
Kirsti Wallasvaara ja Anneli Sauli 4.4.2022
Kun suurvallasta jää jäljelle vain suurvaltasovinismi 16.3.2022
Manillaköysi ja viisaasti hullu vääpeli 25.2.2022
Vakavia haittavaikutuksia ja sataprosenttista valetietoa 21.1.2022
Vuosi 2021 päivästä päivään, 2. osa 12.1.2022
Vuosi 2021 päivästä päivään… 10.1.2022
Onneksi on Krista Kiuru 10.12.2021
Baabelin torni 22.10.2021
”Nyt tuli Pekasta neutri” 6.10.2021
Sylettäviä uutisia 30.7.2021
Kuopio-Kallavesi Eläkeläisissä on mietitty ihmissuhteiden hallintaa 6.4.2021
Miten päätökset syntyvät 25.3.2021
Voittajien vankkureilta ammutaan olkiukkoja 23.3.2021
Epidemioita ja rokotuksia 26.2.2021
Kolmas mies ja strategiansa vangit 22.2.2021
Usko, toivo ja rakkaus 16.2.2021
Eräs vaalitaistelu         4.2.2021
Päiväkirja, poimintoja toukokuusta jouluun   17.1.2021
”Pääasiassa hyvin” ja muita huolestuttavia lausuntoja rokotuksista 4.1.2021
Jouluyö, juhlayö, voisko sitä paremmin sanoa? 26.12.2020
Erilaiset joulut 21.12.2020
Nürnbergin oikeudenkäynti      7.12.2020
Pientä säätöä 30.11.2020
Muistoja ja kysymyksiä 12.11.2020
Isät ovat merkittäviä kasvattajia 8.11.2020
Digihuijareita 19.10.2020
Vai onko kysymys siitä, että kokoomuksessa on hätätila 11.10.2020
Muutamia lukuja ja huomioita koronasta 8.10.2020
Hoitoa vai hoivaa? 1.10.2020
Hoidetaanko vanhuksia nykyään? 22.9.2020
Suurmiehen jalanjäljissä 10.9.2020
”Kuntoutunut” vaarini Lauri ja Fanny-mummo 7.9.2020
Jopa tunsin itseni vanhaksi, kun ässä puuttui 1.9.2020
Ylen verkkosivut ovat harmittavan hyvät 31.7.2020
Hikipisarat kertovat 20.7.2020
Orjuuden historiasta ja Trumpin historiattomuudesta 6.7.2020
Vanhuksille kunnioitusta ja tasa-arvoista kohtelua 16.6.2020
Auschwitz 13.6.2020
Mummo se jaksaa kutoa 25.5.2020
Päiväkirjamerkintöjä 21.5.2020
Espanjantauti ei ollut mummoni kohtalo 19.5.2020
Savottakämppäelämys 4.5.2020
Jaakko Pessinen 24.4.2020
Pääsiäismuistoja 20.4.2020
Lämmintä maitoa ja sokeripala 16.4.2020
Nyt kysytään taitoa olla hyödyksi olemalla tarpeeton 31.3.2020
Päiväkirjamerkintöjä maaliskuussa 2020 30.3.2020
Venekansan ketterät, vakaat ja herkät kaunottaret 28.3.2020
Kevät tulee koronasta huolimatta 18.3.2020
Hegemonia 10.3.2020
Arvostakaamme siivoojia 17.2.2020
Paras kirja 7.2.2020
Kurjet lentävät 28.1.2020
Ihmisyyden riistäminen alkaa sanoilla ja pienillä teoilla 27.1.2020
Kuumat aallot 26.1.2020
Hyvinvoinnista pahoinvointiin, miten näin kävi? 11.1.2020
Laatanpalvojien yhteiskunta 9.1.2020
Kuha kirjotin 31.12.2019
Surullisia ilmiöitä 30.12.2019
Käpyjä lautasella 23.12.2019
Itsenäisyyspäivän muisto 1940-luvun loppupuolelta 11.12.2019
Hyvät itsenäisyyspäivän juhlijat! 6.12.2019
Järjestön isoisillä vankka tausta vanhassa työväenliikkeessä 2.12.2019
Mummo, 74, muistelee talvisodan ajasta kuulemaansa 1.12.2019
Helppo on digiloikkia, kun on nuoret polvet 27.11.2019
Muistoja sota-ajasta 12.11.2019
Neuvostoihmisen loppu ja uusi elämä kirpputorilla 12.10.2019
Emilia, arvovaltainen mummo Louhulan torpasta 11.10.2019
Mitä muistan maailmansodasta? 19.9.2019
Rakas äitini, tyttö Lauttasaaresta 30.7.2019
Ajattelua 10.7.2019
Muuttunut mummola 1.7.2019
Satu Suomi-neidosta  28.6.2019
Mummoni 22.6.2019
Askan kyläkoulun  asuntolan päeväjärjestys 13.6.2019
Mummu ja Aleksanteri 1.6.2019
Pohdintaa äidinkielestä ja lukemisesta  17.5.2019
Vappu- ja muitakin muistoja Iisvedeltä 16.5.2019
Meidänpä äiti! 10.5.2019
Pois turha pelko ja arkuus 8.5.2019
Kesällä kello kuusi 6.5.2019
Kirjoittamisesta 30.4.2019
Mummolasta minäkin 27.4.2019
Montako mummoa yhdellä perheellä saa olla 25.4.2019
Minun mummoni 18.4.2019
Mummossa oli tyyliä 16.4.2019
Hyppymiina 8.4.2019
Lihanhimo, silmäinpyynti ja korskeus 21.3.2019
Huiputus, Petkutus, Halpuutus ja Kilpailutus 1.3.2019
Koiramme Hero 22.2.2019
Mokki 18.2.2019
Vanhustenhoidon kriisi – ongelmana toiminnan logiikka 1.2.2019
Sote-kauhua yksityisissä hoivakodeissa 29.1.2019
Eskola 19.1.2019
Auktoriteettiuskosta vielä 11.1.2019
Jerin joululahja emännälle 30.12.2018
Raunioilla 22.12.2018
Veljeni Antti 10.12.2018
Eläkeläinen 22.11.2018
Suomea, englantia ja ruotsia 4.11.2018
Nevan rannalla 16.10.2018
Tatu ja Mari 15.10.2018
Uusia keksintöjä 21.9.2018
Unohtunut pääsykoodi ja Kivalo 3 24.8.2018
Haluamme pitää koko väestön elämänmenossa mukana 23.8.2018
Elämäni hevoset 3.7.2018
Juhannus on meillä herttainen vai onko? 21.6.2018
Kerhokokemuksia vireyden ja muistelun ylläpidosta 24.5.2018
Kaikenlaisia uudistuksia 8.5.2018
Pieniä tarinoita Kalliosta 26.4.2018
Luulin melkein kuolevani 24.4.2018
Melkein viisasten kerho 19.4.2018
Rikki revityn maan muistot 3.4.2018
Prahasta, joka ei ole pahasta 5.2.2018
Onko kysytty Pihtiputaan mummolta? 29.1.2018
Tviittausten Missisippi 22.1.2018
Ikä on vain numero 14.1.2018
Valta turmelee 8.1.2018
Isäni oli lukenut atk-koulutuksesta 3.1.2018
Eikö enää ole velvollisuuksia? 23.12.2017
Laura Huhtasaari vastaan Darwin 19.12.2017
Osoitin joulumieltä 18.12.2017
Arvoisa isänmaa 5.12.2017
Kalle Korhonen, työtoverini 4.12.2017
Kolme maljaa itsenäisyyspäivänä 3.12.2017
Henkimaailman asioita 30.11.2017
Älytöntä 28.11.2017
Mediaa moneen lähtöön 26.11.2017
Mettäkulmalaisesta kaupunkilaiseksi 22.11.2017
Neljä taulua seinällä 2.11.2017
Suomi 100 vuotta – puristavasta ahdistuksesta hyvinvointiaikaan  23.9.2017
Hellyttävä näky ja kirjojen perikato 28.6.2017
Neljä pointtia soten valinnanvapaudesta – ja yksi kysymys 25.3.2017
Pankeistako malli yksityistettyihin sotepalveluihin 23.3.2017
Sotkamo, elämänkouluni 27.2.2017
Ihmisoikeuksista 24.2.2017
Taivasreissu 20.2.2017
Isän osallistuminen talvi- ja jatkosotaan 23.1.2017
Muistikerho meni kouluun 7.11.2016
Kun poika syntyi 17.10.2016
Rohkeus vapauttaa 13.9.2016
Väinö, saunassa syntynyt Amerikan rakentaja 30.8.2016
Kunnon ihmisiä 22.8.2016
Mummula on ja pysyy mielessäni 21.7.2016
Kyrenia vellimeressä 19.6.2016
Blogia väännän, sanoja käännän 26.5.2016
Nato ja Suomi 11.5.2016
Rakkaustarina Suomen itsenäisyyden alkuvuosilta 27.4.2016
Mummola irakilaiselle 7.4.2016
Hämeen mettäkulmalaisesta tulikin pappa 31.3.2016

Footer

Eläkeläiset ry
Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki
Puh. 020 743 3610
elakelaiset(at)elakelaiset.fi

Tietosuojaseloste »Saavutettavuusseloste »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·