Leena Toivanen
Jostakin kummasta moinen lausehirvitys tunki ajatuksini. Olisiko ollut Raamatussa, en ole varma. Joutessani aloin kuitenkin miettiä, löytyykö minusta noita ominaisuuksia.
Lihanhimo:
Monta kertaa kypsyvän liharuuan tuoksu on herättänyt minussa todellisen lihanhimon. Jokin aika sitten keitin hirvenlihakeittoa. Lihanhimohan siitä tuli. Pyysin alakerran naapurin kanssani aterialle. ”Kyllä sinä ossoot lihakeeton keettee”, totesi hän. Selvää lihanhimon oli hänelläkin.
Silmäinpyynti:
Aamulla herättyäni silmäni pyytävät päästä lukemaan sanomalehden ja katsomaan uutisia televisiosta. Silmäinpyyntiähän se on.
Kadulla tuli vastaan komearaaminen ja kauniskasvoinen mieshenkilö. Tutkin tuntojani. En tuntenut himoa upottaa hampaitani hänen lihaansa mutta silmäni katselivat halukkaasti hänen komeaa olemustaan. Silmäinpyyntiähän se selvästi oli.
Korskeus:
Millainen ihminen on korskea? Olisiko tuo vallanhaluinen ja toisten oikeuksia polkeva? Varmaan oikeanlaisissa olosuhteissa minustakin löytyisi sellaisia piirteitä. En vaan ole päässyt valtaan käsiksi tämän maallisen matkani aikana.
Lihanhimo, silmäinpyynti ja korskeus! Näitä kaikkia löytyy myös minusta. Totean nöyrästi: En ole enkeli, olen vain vajavainen ihminen.