Laatanpalvojien yhteiskunta

Aili Pollari

Tekoäly pilasi aamuni. Pari laskua oli maksettava. Hyvissä ajoin ennen seitsemää aamulla istuin koneen ääreen hoitaakseni asian.

Tunnukseni eivät vain meinanneet tekoälylle millään kelvata. Se yrittää väkisin saada minut orjakseen. Kun ei kehottamalla ole onnistunut, niin yrittää kiusaamalla.

Taistelen avainkorttijärjestelmän puolesta. En suostu myöskään laattaa heilauttamalla ostosten maksamiseen. Haluan välillä tuntea kourissani käteisen rahan. Otan aina kuitin ja tarkistan sen tarkasti myös.

Niissä paikoissa, joissa kysytään otatko kuitin, tehdään usein virheitä. Aina asiakkaan tappioksi. Minusta on tullut epäluuloinen.

Laatan varaan jos talouteni jättäisin, olisin pian vaikeuksissa. Haluan hoitaa maksuliikenteen omassa rauhassa kotona. Ostoksilla ollessa maksetaan kortilla tai käteisellä.

Sain lopulta voiton tekoälystä ja suoritettua maksettavat laskut.

Jääkaapin tarkistaminen oli seuraava tehtäväni. Sinne katsoessani huomasin pieniä puutteita. Siis lähikauppaan hakemaan täydennystä. Noin puolen tunnin kävelyreissu.

Kaupassa tuoreet leivät, piimä, maito ja hedelmät olivat pian korissa. Poistomyyntiin siirrettyjen tavaroiden hyllyssä näkyi olevan kaalikääryleitä kolmenkymmenen prosentin alennuksella. Halusin niitä. Ehdottomasti. Ei tule tehtyä itse, ovat suuritöisiä.

En vain päässyt hyllyn lähelle. Hyllyn luona seisoi leveäperäinen emäntä. Kärryt poikittain käytävän tukkona. Naisella oli piuhat korvissa ja laatta kädessä. Sormet hyppivät näppäimillä: tekiköhän testamenttiaan vai päivitti tärkeää blogia tyyliin: OLEN ALENNUSHYLLYN LUONA JA SIELLÄ KAALIKÄÄRYLEITÄ. Täytyyhän kaiken maailman ihmisten saada tietää jokainen hetki näiden” päivittäjien” elämästä.

Kääryleet saivat jäädä hyllyyn, menin kassalle ärtyneenä. Näin jo kaukaa, että jono oli lyhyt, vain yksi ennen minua ja hihnalla vain kokista puntti ja sipsipussi. Huokasin helpotuksesta          

Iloitsin liian aikaisin, jannulla piuhat korvissa, kuulokkeet kaulassa ja tietenkin LAATTA kädessä. Sormet kävivät vauhdikkaasti. Mistähän tässä oli kysymys, kassa odotti maksua ja mies seisoo kuin tatti.

Romaaniako hän siinä rupesi kirjoittamaan. Vai katsoiko hän kotinsa kaappeihin, olisiko muita puutteita. Jospa päivän mittaan tarvittaisiin oikeaa ruokaakin. Täytyi vain kysyä jääkaapilta.

Toinen kassa tuli paikalle mutta vaihtaa en voinut, siihen ehti kaksi ihmistä täysien kärryjen kanssa. Niinpä siis odotettiin kassahenkilön kanssa, ja lopulta se herra heräsi todellisuuteen, maksoi ja meni.

Kotimatkalla polkupyöräilijä tuli alikäytävässä vastaan. Keskellä tietä pyörä poukkoillen laidasta laitaan. Laatta kädessä, katse laatassa.

Onneksi olen jo oppinut pitämään varani. Muuten makaisin siellä yliajettuna.

Piimänhakureissu vei tänään aikaani kokonaisen tunnin.

Voiko olla totta, että suomalaiset haluavat tekoälyn hallitsevan elämäänsä.