Jopa tunsin itseni vanhaksi, kun ässä puuttui

Pekka Isaksson

Eilen julkistettiin Koronavilkku. Minä sitä heti ohjeiden mukaan lataamaan, kun olen kuvitellut olevani aikaani seuraava kansalainen ja kelpo digiloikkaaja. Mutta kuinkas kävikään: puhelimen näytölle tuli viesti, että minulla pitäisi olla käyttöjärjestelmä iOS 13.5 tai uudempi.

Kun vielä aikani hortoilin netissä, niin oivalsin, että puhelinlaitteeni tunnuksesta puuttuu yksi ratkaiseva ässä. Kännykkäni on nimittäin iPhone 6. Pitäisi olla iPhone 6S. Siihen olisi tuo 13.5-järjestelmä saatavissa.

Suomeksi sanottuna, minulla on vanhat vehkeet. Olenhan minä sen noin yleensä ottaen tiennyt, mutta että puhelinkin on näin antiikinaikuinen. Ostimme Erjan kanssa kolme vuotta sitten nämä nykyiset ässättömät iPhone-kuutosemme, kun halvalla saimme ja kuvittelimme niillä hyvin pärjäävämme. Niin olemme pärjänneetkin tähän asti. Viestit on lähetetty ja saatu, kuvat otettu –  Erja oikein hyviä – puhelut puhuttu ja osittain kuultukin.

Tuo viimeinen tarkoittaa minua. Erjalla on harmillisen tarkka kuulo, minulla onneksi heikompi. Niin, ja olen minä tällä yhden bloginkin kirjoittanut Kävelypässien blogiin, Rodoksen-lomamatkalta keväällä 2019.

Mutta nyt siis jäi Koronavilkku lataamatta. Siitä ymmärsin, että olen jäänyt tien varteen, kun edistys marssii jyryin askelin tulevaisuuteen.

Ensin tietysti hirmustuin. Mitä tämä nyt on? Näinkö meitä vanhoja kohdellaan? Ei välitetä tehdä tätä Koronavilkkuakaan niin, että se toimisi vähän vanhemmissakin laitteissa, viittä vuotta vanhemmissa?

Ennen kuin ehdin ruveta haukkumaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta ja sosiaali- ja terveysministeriötä ja muita asiaankuuluvia ja -kuulumattomia instansseja, luin onneksi YLE:n nettiuutisista 50 kysymystä ja vastausta Koronavilkusta. THL:n tiedonhallintojohtaja Aleksi Yrttiaho selitti, että ”sovellus vaatii toimiakseen Google Apple Exposure Notification System -palvelun. Tätä palvelua ei ole saatavilla vanhempiin Android käyttöjärjestelmäversioihin eikä iPhone-malleihin, jotka on julkaistu ennen 1.9.2015”.

Mitäpä minulla tähän on sanomista? Hyväuskoisena miehenä tietysti tämän uskon – erityisesti kun huomasin vanhan miehen tapaan ajattelevani, että mitähän Yrttiahoja tuo Aleksi on sukujaan. Muuten olisin tässä blogissa epäillyt sovelluksen tekijöiden ajatelleen, että eipä väliä vaareista ja muoreista, parasta on, kun pysyvät poissa jaloista hääräämässä. Nyt en siis niin tee, vaan iloitsen siitä, että ainakin miljoonalla suomalaisella on riittävän uudet digivehkeet.

Minulle ja minusta ei siis Koronavilkku vilkuttele. Jos vastoin tapojani heittäydyn oikein myönteiseksi, niin on tässä vielä yksi hyvä puoli, jonka kaikki vanhat lehtimiehet – anteeksi, lehtimieshenkilöt – tietävät. Englanniksi se kuuluu No news is good news. Suomeksi sen voisi kääntää jotensakin niin, että paras uutinen on se, että ei ole uutisia ollenkaan.