Leena Niskanen
Tarvitsemme elämässä kykyä toimia toisten ihmisten kanssa. Siksi olemme Kuopio-Kallavesi Eläkeläisten Vireys- ja muistelukerhossa keskustelleet tavoista olla ihmissuhteissa toisten kanssa kahden merkittävän kehityspsykologin, Erik H. Eriksonin (erityisesti hänen kirjansa Lapsuus ja yhteiskunta) ja Jean Piaget´n oppien pohjalta. Molempien mukaan olemme oppineet nykyiset ihmissuhteissa toimimisen karttamme biologisen kehityksen ja kasvattajien edellytysten varassa.
Tapamme olla ihmissuhteissa alkoi muodostua heti syntymän jälkeen ja jatkui yhdestä uudesta kasvun vaiheesta toiseen noin 20 vuoden aikana. Nyt voimme eritellä omia ihmissuhteitamme ja miettiä niiden yhteyttä lapsuutemme ja nuoruutemme kokemuksiin.
Keskustelimme muistelukerhossa siitä, miten voimme ymmärtää itseämme ja toisia lapsuuden kokemusten valossa. Näissä keskusteluissa nousi myös omia oivalluksia ja tulkintoja. Päätimme herätellä keskustelua yleisemminkin Mummolablogin välityksellä. Tämän kirjoituksen lopussa on linkki, josta pääset lukemaan keskustelujen pohjalta tehdyt muistiinpanot.
Junnaammeko edelleen lapsuuden taidoilla vai olemmeko oppineet aikuisiässä uusia tapoja toimia toisten kanssa? Ja mitä uutta voimme oppia vielä vanhoinakin?