• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Eläkeläiset Ry - Pensionärerna Rf

Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa

Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten
parissa vuodesta 1959
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Alue- ja kuntavaalitavoitteet 2025
    • Yhdistyskahvilat
    • Strategia
    • Tavoiteohjelma
    • Eläkeläinen-lehti
      • Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
    • Svenska
    • Ajankohtaista
    • Vuosikertomukset
    • Tietosuoja
  • Toiminta
    • Liikunnan haastekampanja 1.3.–30.4.
    • Liikuntaverstaat
      • Mitä teemme
    • Ilmasto- ja ympäristömuistot talteen
    • Koulutus
      • Kevään 2025 koulutuskalenteri
      • Syksyn 2025 koulutuskalenteri
      • Kurssille ilmoittautuminen, hinnat ja kurssituki
    • Liikunta
      • Yöttömän yön boccia-turnaus 4.-5.6.2025
      • Helppolentis
      • Jumppaa ja harjoituksia
      • Videomateriaaleja
      • Taukojumppasarja
    • Monikulttuurinen toiminta
      • Valokuvanäyttely
      • Toiminta
      • Tukihenkilöt
      • Materiaali
      • Yhteistyökumppanit
    • Ikäystävällinen kunta
    • Toimintatonni-avustukset
    • Aineistopankki
    • Aineistoa yhdistyksille
      • Yhdistysposti
    • Aineistoa taloudenhoitajille
    • Aineistoa ohjaajille
      • Tanssipajat
  • Yhdistykset alueittain
    • Etelä-Hämeen Aluejärjestö
    • Helsingin Aluejärjestö
    • Jokilaaksojen Aluejärjestö
    • Kaakkois-Suomen Aluejärjestö
    • Kainuun Aluejärjestö
    • Keski-Suomen Aluejärjestö
    • Lapin Aluejärjestö
    • Pirkanmaan Aluejärjestö
    • Pohjanmaan Aluejärjestö
    • Satakunnan Aluejärjestö
    • Savo-Karjalan Aluejärjestö
    • Uudenmaan Aluejärjestö
    • Varsinais-Suomen Aluejärjestö
  • Jäsenyys
    • Tervetuloa mukaan
    • Jäsenedut
    • Jäsenhakemus
    • Eläkeläisten tuetut lomat
    • Myyntituotteet
    • Paikallisyhdistyksen säännöt
  • Blogit
  • Yhteystiedot
    • Toimisto
    • Laskutusosoite
    • Hallitus ja valtuusto
    • Salattu sähköposti

”Kuntoutunut” vaarini Lauri ja Fanny-mummo

7.9.2020

Tiina Rajala

 Minulla on kuva helsinkiläisestä rakennustyömaasta 1900-luvun alusta. Se on Sörnäisistä. Siinä seisoo komea mies rakennuspiirustukset käsissään. Hän vaikuttaa vakavalta ja samalla tyytyväiseltä. Hän on vaarini Lauri Rajala.

Lauri lähti 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon Utopiaa rakentamaan. Lähtö tuntuu olleen määrätietoinen, koska hän yritti sitä salakuljettajien matkassa kahteenkin kertaan. Vaarin kirjeet olivat melko pian hänen lähtönsä jälkeen lakanneet tulemasta. Muutenkin perheeni oli jo vuosikymmeniä osannut aavistaa, ettei hänen matkansa ollut päättynyt hyvin. Silti oli hätkähdyttävää, kun poikani laittoi eteeni nämä tiedot Karjalan tasavallan muistokirjasta: Lauri Rajala, syntynyt Suomessa vuonna1893; pidätetty 9.7.1938; tuomittu 20.9.1938 (päivämäärään liittyy jokin kirjainkoodi); ammuttu 22.9.1938; hautapaikka Petroskoin läheisyydessä. Hirtehiseltä kuulostaa, että Karjalan tasavallan syyttäjä ilmoittaa hänet ”kuntoutuneeksi” vuonna 1989. Hänet siis rehabilioitiin.

Olisinpa saanut tuntea hänet, sanoo poikani. Samoin ajattelen minä, joka en koskaan saanut tavata omaa vaariani. Hänen sijastaan sain tuntea Fanny-mummoni. Laurin tarina olkoon osa hänen tarinaansa, jonka kerron niille, jotka jaksavat sen lukea.

 

Fanny-mummon perhesuhteet

Mummoni Fanny Rask syntyi Satakunnassa, Lavian Susikoskella 1897 mäkitupalaisperheeseen aviottomana lapsena. Ilmeisesti mummo ei varmuudella tiennyt isäänsä. Fannylla ja hänen kahdella vanhemmalla sisaruksellaan oli aluksi Fia-äitinsä tyttönimi Tamminen. Myöhemmin Fia meni naimisiin puuseppä Kalle Raskin kanssa, joka otti nimelleen Fian tuolloin alaikäiset Fannyn ja tämän nuoremman sisaren.

Perhe oli köyhä, varsinkin ennen Fian ja Kallen avioliittoa. Fia oli arvostettu pitokokki, joka kiersi taloissa juhlaruokia laittamassa. Perheellä oli yksi lehmä. Fia ei pystynyt elättämään lapsiaan vaan joutui lähettämään Fannyn piiaksi. Fanny oli tuolloin vain seitsenvuotias. Myöhemmin Kalle pelasti tilanteen. Hänestä tuli omalle isällenikin tärkeä ihminen. Hänen luokseen Laviaan isäni pääsi lapsena sotaa pakoon Helsingistä. Isäni muisteli usein, miten kynttilöillä valaistussa pirtissään Kalle aina lauloi Kansainvälistä lankkua höylätessään.

 

Fannyn ensimmäiset työpalvelukset

Fanny palveli taloissa taloushommissa, lastenhoitajana ja lehmäpiikana. Olosuhteet eri palveluspaikoissa vaihtelivat paljon. Kerran vuodessa palvelusväki sai uudet vaatteet ja Fanny sai muun muassa ensimmäiset alushousunsa. Lehmiä paimentaessaan pikkupiika-Fannya välillä pelotti, sillä petoeläimet saattoivat metsätaipaleilla tulla lähelle. Muistan Fanny-mummon kertoneen ilveksistä. Joskus talojen pojat tekivät kiusaa. Eräästä talosta jäi niinkin hyviä muistoja, että Fanny piti perheen lapsiin yhteyttä elämänsä loppuun saakka.

Eräs palveluspaikka oli kylän teurastajan luona. Homma taisi olla melkoisen roisia ja veristä nuorelle ihmiselle. Töihin piti herätä keskellä yötä, jotta lihat ja makkarat saatiin ajoissa torille myytäväksi. Ilmeisesti paikka ei silti ollut kaikkein pahin, sillä mummo kertoi usein naureskellen tällaista juttua: Hän oli kerran toripäivän päätteeksi päässyt vapaalle ja kotona käymään. Hän oli saanut viemisiksi kasan ”höystöjä” eli eläinten sisälmyksiä ja muita vähempiarvoisia, jäljelle jääneitä lihankappaleita. Hän oli onnellisena kotiin pääsystä – ja ehkä myös siitä, että viemisiä oli mukana, kulkenut niin iloisesti, että höystöpaketti oli päässyt aukeamaan ja sisältöä tipahdellut maantielle. Hänet tavanneet, markkinoiden jälkeen hiukan hiprakkaiset miehet, olivat huutaneet Fannylle: ”Hei likka, varos vähän, sun höystös putoo.”

Fanny sai piikomisaikoinaan käytyä kiertokoulua niin, että oppi lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti. Laskutekniikka jäi tosin tukkimiehen kirjanpidon varaan. Sen verran hyvin Fanny kyllä tunsi numerot, että osasi tarkistaa, olivatko palkka- ja myöhemmin eläkekuitin summat oikein. Rippikoulunkin hän suoritti, vaikka eräässä talossa oli yritetty estää hänen pääsynsä rippikuulusteluun.

Fannyn matka kulki palveluspaikasta toiseen. Hän muutti Laviasta Siuron kautta Nokialle ja sieltä Tampereelle ja puuvillatehtaalle töihin. Hurjia olivat kertomukset tuolloisista olosuhteista: mummo sai nukkua jonkin sukulaisensa pienessä tehtaalaiskämpässä sillä ehdolla, että oli töissä silloin, kun toiset nukkuivat. Tuolloin Fanny oli 15–16-vuotias.

 

Fannyn Helsinkiin tulo

Helsinkiin Fanny tuli 17–18-vuotiaana. Hän palveli aluksi varakkaassa venäläisessä perheessä, jossa hänellä oli hyvät oltavat. Tuosta muistan nähneeni joitakin kuvia. Mummolla hieno valkoesiliinainen palveluasu, perheenjäsenillä hienot puvut, taustalla viherkasveja ja samettiverhoja. Hän hommasi ensi töikseen itselleen tyylikkäitä kaupunkilaisvaatteita ja oikeat nyöritettävät varrelliset nahkasaapikkaat, jotka tekivät kateelliseksi maalta käymään tulleen sisaren.

Suomen itsenäistymisen vaiheissa palvelu venäläisperheessä ei enää voinut jatkua. Venäläisten poistuessa maasta Fanny jäi tyhjän päälle. Hän oli muun muassa siivoamassa sotilaskasarmeilla. Kovasta työstä ruplina maksettu palkka olikin yhtäkkiä arvoton ja työntekijät joutuivat ottamaan palkkansa sipuleina, sillä muita käyttökelpoisia elintarvikkeita ei ollut enää saatavilla.

Kansalaissodan alkuvaiheissa Fanny oli tupakkatehtaalla töissä. Tehdas ilmoitti työstä lehti-ilmoituksella. Työolot ja -ehdot tehtaalla olivat surkeat. Ihmiset tulivat aamuvarhain tarjolle ja heitä ”huudettiin naamakertoimen perusteella” töihin. Muut kuin valitut saivat palata kotiinsa tyhjin toimin.

 

Fanny punakaartilaisena

Punakaartit järjestäytyivät ja tehtaan tytöt kävivät työpäivän jälkeen ampumisharjoituksissa.  Punakaartiin osallistuminen oli työläistytölle luontevaa: ”kaikki me sinne mentiin.” Fannyn käyttöön annettiin ase, luultavasti kivääri. Se oli hänelle hyvin kookas: ”Se pyssy oli mulle niin iso, että se vallan laahas maata.” Mummo oli nimittäin korkosaappaat jalassa ja hattu päässä vain noin 155 senttiä pitkä.

Fanny ei missään vaiheessa osallistunut varsinaisiin sotatoimiin. Viime vaiheessa hän oli Helsingin Työväentalolla haavoittuneita auttamassa. Siellä hän luovutti aseensa ja muiden naisten tavoin noudatti pakenemiskäskyä valkoisten ja saksalaisten lähestyessä Pitkääsiltaa Hakaniemeen päin: ”sinne me paineltiin Linjoja pitkin ylös karkuun”. ”En tiärä, olisinko mää ketään voinu ampuakaan – mutta jaa, venttaas vähä, [häijyä naurunkäkätystä], voi olla, että sittenki jonku saksalaisen olisin pamauttanu.” Mummo selvisi kansalaissodan jälkiselvittelyistä pelkällä kuulustelulla.

 

Fanny ja Lauri

Fanny tutustui Helsingissä Lauri Rajalaan, jonka suku oli kotoisin Huittisten Lauttakylästä. Mummon kavereitten ja siskojen kertomuksen perusteella Lauri oli kohtelias, sivistynyt ja hyvin pukeutuva ”kunnon mies”. Suurin osa lapsuudenkotini suomalaisen ja maailmankirjallisuuden klassikoista oli hänen hankkimiaan. Fanny ei ollut turhaan kehumiseen taipuvainen mutta sanoi Laurista, että ”kyllä se olis muillekki likoille kelvannu”.

Fanny ja Lauri saivat kaksi poikaa. Esikoinen kuoli alle kaksivuotiaana. Vuonna 1929 syntyi isäni. Rippikoulun käyminen ei tuottanut Fannylle hyötyä avioliiton kannalta: siviiliavioliittoa ei vielä ollut ja Lauri oli ateisti, joten kirkollinen vihkiminen ei tullut kysymykseen. Hienon sormuksen Lauri oli joka tapauksessa Fannylle ostanut: Fanny piti sitä aina sormessaan juhlissa tai kun otettiin valokuvia. Fanny pysyi sukunimeltään Raskina elämänsä loppuun. Isäni tuli armeijaikään, ennen kuin hänen nimensä vaihdettiin Rajalaksi. Joku virkaintoinen upseeri oli nimittäin havainnut, että Lauri oli hänet virallisesti pojakseen tunnustanut ja näin ollen hänen tuli käyttää isänsä Rajala-nimeä.

Lauri oli rakennusammattilainen, raudoittaja. Hänellä oli oma firma, joka ilmeisesti pärjäsi hyvin. Perhe tuli hyvin toimeen, ainakin siitä päätellen, että se hankki kunnolliset huonekalut ja jopa tunnettujen taiteilijoiden maalauksia. Lauri oli sen verran Fannya enemmän osallistunut punakaartiin, että kansalaissodan jälkiselvittelyissä hänet vangittiin joksikin aikaa ja tuomittiin ”iäksi kansalaisluottamuksensa menettäneeksi”. Huonompana aikana tästä oli seurauksena, ettei hän saanut töitä. Osittain tästä johtui, että vaari lähti Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa, isäni ollessa alle kaksivuotias. Sitä seuranneeseen lyhyeen kirjeenvaihtoon päättyivät tietomme Lauri-vaarista. Jos enemmän tiedettiin, siitä ei puhuttu.

 

Fanny yksinhuoltajana ja hänen työuransa loppuvaihe

Fannylla oli ystäviä, jotka avustivat yksinhuoltajaäitiä pahimmassa pulassa. Isäni kummivanhemmat olivat itse lapsettomia ja pystyivät auttamaan paljon. Heidän ansiostaan isäni pääsi oikein esikouluun, ruotsinkieliseen Ebenesseriin. Siellä tuskin oli monta punakaartilaisyksinhuoltajan lasta tuolloin. Pääsi isäni oppikouluunkin, kunnes sota keskeytti hänen opintonsa.

Fannyn työura jatkui tehtaissa ja lisätienestejä hän keräsi aamuisin lehtiä jakaen. Jonkin ammattikurssinkin hän tuli suorittaneeksi. Pisimpään hän työskenteli Keskusosuusliike OTK:ssa, josta hän jäi eläkkeelle. Fanny prässäsi vaatteita sekä pakkasi elintarvikkeita. Ammattiliiton myöntämät työväenlehtisetelit hän antoi minulle, jotta sain tilattua kotiin Kansan Uutiset. Se oli hyvä juttu, koska vanhempani olivat sitä mieltä, että Helsingin Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin piti riittää.

 

Fanny mummona

Fanny oli äitinsä Fian tavoin ”hyvä huusholli-ihminen”. Hän huolehti eläkkeellä ollessaan koko kuusihenkisen perheemme taloudesta vanhempieni tehdessä pitkiä päiviä töitä. Perheen elintaso alkoi parantua. Äitini odottaessa minua muutimme Porvoonkadun ”Sadan markan villoista” Munkkivuoreen.  Minnekään ei päässyt kertymään likaa tai hiventäkään pölyä ja lakanat olivat taatusti sileät. Mummon tekemä ruoka oli hyvää. Sen lisäksi hän leipoi pullaa ja ”rievää”.

Fanny oli säästäväinen mutta elintarvikkeiden laadun suhteen tarkka ja vaatelias. Elannosta ostimme päivittäiselintarvikkeet, mutta osuuskaupan liha tai kahvi eivät kelvanneet Fannylle. Ne oli hankittava erikseen. Mieleeni on jäänyt eräs kerta, kun mummo lähetti minut Elantoon. Olin kai saanut kansakoulussa varhaista terveyskasvatusta, koska erehdyin ostamaan täysmaidon sijasta kevytmaitoa.

Toin sellaisia siniraidallisella foliolla korkitettuja maitopulloja, vaikka olisi pitänyt tuoda punaraidallisia. Heti eteisessä mummo käski: ”pistäs likka vieren ny heti toi pluttana takasi sinne, mistä sen oot tuonukki”. Kaikki paistettiin voissa, jopa kissan silakat.

Fanny luki paljon ja seurasi yhteiskunnan tapahtumia aktiivisesti. Joskus vanhempieni ollessa töissä, hän piti eräänlaisia kotibileitä. Mummo tarjosi vieraille satakuntalaista ”klimppisoppaa” ja kahvin kanssa likööriä. Jotkut vieraista polttivat tupakkaakin. Myöhemmin mummon jäämistöstä löytyi Eläkeläiset ry:n jäsenkortti vuodelta 1966. Olisiko mummo pitänyt eläkeläisyhdistyksen kokouksia?

Kansandemokraattisen liikkeen kahtiajaon yhteydessä mummo kannatti maltillista linjaa. Minun poliittista aktiivisuuttani hän puolusti: ”kyllä se likka ny on oikeessa”. Vanhempani pelkäsivät minun ryhtyvän liian tiukaksi kommariksi eivätkä halunneet päästää teini-ikäisenä vappumarssille. Silloin mummo löi nyrkkinsä pöytään ja sanoi: ”mene sää likka munki puolestani.”

Vasemmistolaisena mummo oli luonnollisesti myös tasavaltalaismielinen. Hän osasi erään pilkkalaulun, joka kertoi Suomeen aiotusta saksalaiskuninkaasta. Hän halveerasi kuninkaita ja heidän palvontaansa. Meitä lapsia huvitti, että mummo kaikesta huolimatta oli aina kaikista parhaiten selvillä siitä, mitä kulloinkin Kaarle Kustaa tai Elisabeth olivat puuhanneet ja jaksoi lukea kuninkaallisista kertovia naistenlehtijuttuja. Mummo tykkäsi työväenlauluista ja fanitti Tapio Rautavaaraa.

Avainsanoilla:

Ensisijainen sivupalkki

mummola

Kirjeitä mummolasta

Eiköhän jatketa! 21.10.2023
Hyvin kävi MM-hiihdoissa         22.3.2023
Kohtaamisia Lapin luonnossa 21.3.2023
Sääksniemi 9.3.2023
Mistä päin sitä ollaan?        2.2.2023
Elävä polku 30.1.2023
Joulupukkeja ja muuta     23.12.2022
Pari muisteloa Natosta 14.12.2022
Aamu kauan sitten 9.12.2022
Digiloikaksi kutsuttu kananlento 17.11.2022
Huolia riittää        10.11.2022
Maalaus 6.10.2022
Kaksi unohtumatonta hillareissua 18.9.2022
Kulttuurikeskusteluja 11.8.2022
Karkauspäiväni 2.8.2022
Puukaasulla 15.4.2022
Bobrikov ja Zorro 15.4.2022
Kirsti Wallasvaara ja Anneli Sauli 4.4.2022
Kun suurvallasta jää jäljelle vain suurvaltasovinismi 16.3.2022
Manillaköysi ja viisaasti hullu vääpeli 25.2.2022
Vakavia haittavaikutuksia ja sataprosenttista valetietoa 21.1.2022
Vuosi 2021 päivästä päivään, 2. osa 12.1.2022
Vuosi 2021 päivästä päivään… 10.1.2022
Onneksi on Krista Kiuru 10.12.2021
Baabelin torni 22.10.2021
”Nyt tuli Pekasta neutri” 6.10.2021
Sylettäviä uutisia 30.7.2021
Kuopio-Kallavesi Eläkeläisissä on mietitty ihmissuhteiden hallintaa 6.4.2021
Miten päätökset syntyvät 25.3.2021
Voittajien vankkureilta ammutaan olkiukkoja 23.3.2021
Epidemioita ja rokotuksia 26.2.2021
Kolmas mies ja strategiansa vangit 22.2.2021
Usko, toivo ja rakkaus 16.2.2021
Eräs vaalitaistelu         4.2.2021
Päiväkirja, poimintoja toukokuusta jouluun   17.1.2021
”Pääasiassa hyvin” ja muita huolestuttavia lausuntoja rokotuksista 4.1.2021
Jouluyö, juhlayö, voisko sitä paremmin sanoa? 26.12.2020
Erilaiset joulut 21.12.2020
Nürnbergin oikeudenkäynti      7.12.2020
Pientä säätöä 30.11.2020
Muistoja ja kysymyksiä 12.11.2020
Isät ovat merkittäviä kasvattajia 8.11.2020
Digihuijareita 19.10.2020
Vai onko kysymys siitä, että kokoomuksessa on hätätila 11.10.2020
Muutamia lukuja ja huomioita koronasta 8.10.2020
Hoitoa vai hoivaa? 1.10.2020
Hoidetaanko vanhuksia nykyään? 22.9.2020
Suurmiehen jalanjäljissä 10.9.2020
”Kuntoutunut” vaarini Lauri ja Fanny-mummo 7.9.2020
Jopa tunsin itseni vanhaksi, kun ässä puuttui 1.9.2020
Ylen verkkosivut ovat harmittavan hyvät 31.7.2020
Hikipisarat kertovat 20.7.2020
Orjuuden historiasta ja Trumpin historiattomuudesta 6.7.2020
Vanhuksille kunnioitusta ja tasa-arvoista kohtelua 16.6.2020
Auschwitz 13.6.2020
Mummo se jaksaa kutoa 25.5.2020
Päiväkirjamerkintöjä 21.5.2020
Espanjantauti ei ollut mummoni kohtalo 19.5.2020
Savottakämppäelämys 4.5.2020
Jaakko Pessinen 24.4.2020
Pääsiäismuistoja 20.4.2020
Lämmintä maitoa ja sokeripala 16.4.2020
Nyt kysytään taitoa olla hyödyksi olemalla tarpeeton 31.3.2020
Päiväkirjamerkintöjä maaliskuussa 2020 30.3.2020
Venekansan ketterät, vakaat ja herkät kaunottaret 28.3.2020
Kevät tulee koronasta huolimatta 18.3.2020
Hegemonia 10.3.2020
Arvostakaamme siivoojia 17.2.2020
Paras kirja 7.2.2020
Kurjet lentävät 28.1.2020
Ihmisyyden riistäminen alkaa sanoilla ja pienillä teoilla 27.1.2020
Kuumat aallot 26.1.2020
Hyvinvoinnista pahoinvointiin, miten näin kävi? 11.1.2020
Laatanpalvojien yhteiskunta 9.1.2020
Kuha kirjotin 31.12.2019
Surullisia ilmiöitä 30.12.2019
Käpyjä lautasella 23.12.2019
Itsenäisyyspäivän muisto 1940-luvun loppupuolelta 11.12.2019
Hyvät itsenäisyyspäivän juhlijat! 6.12.2019
Järjestön isoisillä vankka tausta vanhassa työväenliikkeessä 2.12.2019
Mummo, 74, muistelee talvisodan ajasta kuulemaansa 1.12.2019
Helppo on digiloikkia, kun on nuoret polvet 27.11.2019
Muistoja sota-ajasta 12.11.2019
Neuvostoihmisen loppu ja uusi elämä kirpputorilla 12.10.2019
Emilia, arvovaltainen mummo Louhulan torpasta 11.10.2019
Mitä muistan maailmansodasta? 19.9.2019
Rakas äitini, tyttö Lauttasaaresta 30.7.2019
Ajattelua 10.7.2019
Muuttunut mummola 1.7.2019
Satu Suomi-neidosta  28.6.2019
Mummoni 22.6.2019
Askan kyläkoulun  asuntolan päeväjärjestys 13.6.2019
Mummu ja Aleksanteri 1.6.2019
Pohdintaa äidinkielestä ja lukemisesta  17.5.2019
Vappu- ja muitakin muistoja Iisvedeltä 16.5.2019
Meidänpä äiti! 10.5.2019
Pois turha pelko ja arkuus 8.5.2019
Kesällä kello kuusi 6.5.2019
Kirjoittamisesta 30.4.2019
Mummolasta minäkin 27.4.2019
Montako mummoa yhdellä perheellä saa olla 25.4.2019
Minun mummoni 18.4.2019
Mummossa oli tyyliä 16.4.2019
Hyppymiina 8.4.2019
Lihanhimo, silmäinpyynti ja korskeus 21.3.2019
Huiputus, Petkutus, Halpuutus ja Kilpailutus 1.3.2019
Koiramme Hero 22.2.2019
Mokki 18.2.2019
Vanhustenhoidon kriisi – ongelmana toiminnan logiikka 1.2.2019
Sote-kauhua yksityisissä hoivakodeissa 29.1.2019
Eskola 19.1.2019
Auktoriteettiuskosta vielä 11.1.2019
Jerin joululahja emännälle 30.12.2018
Raunioilla 22.12.2018
Veljeni Antti 10.12.2018
Eläkeläinen 22.11.2018
Suomea, englantia ja ruotsia 4.11.2018
Nevan rannalla 16.10.2018
Tatu ja Mari 15.10.2018
Uusia keksintöjä 21.9.2018
Unohtunut pääsykoodi ja Kivalo 3 24.8.2018
Haluamme pitää koko väestön elämänmenossa mukana 23.8.2018
Elämäni hevoset 3.7.2018
Juhannus on meillä herttainen vai onko? 21.6.2018
Kerhokokemuksia vireyden ja muistelun ylläpidosta 24.5.2018
Kaikenlaisia uudistuksia 8.5.2018
Pieniä tarinoita Kalliosta 26.4.2018
Luulin melkein kuolevani 24.4.2018
Melkein viisasten kerho 19.4.2018
Rikki revityn maan muistot 3.4.2018
Prahasta, joka ei ole pahasta 5.2.2018
Onko kysytty Pihtiputaan mummolta? 29.1.2018
Tviittausten Missisippi 22.1.2018
Ikä on vain numero 14.1.2018
Valta turmelee 8.1.2018
Isäni oli lukenut atk-koulutuksesta 3.1.2018
Eikö enää ole velvollisuuksia? 23.12.2017
Laura Huhtasaari vastaan Darwin 19.12.2017
Osoitin joulumieltä 18.12.2017
Arvoisa isänmaa 5.12.2017
Kalle Korhonen, työtoverini 4.12.2017
Kolme maljaa itsenäisyyspäivänä 3.12.2017
Henkimaailman asioita 30.11.2017
Älytöntä 28.11.2017
Mediaa moneen lähtöön 26.11.2017
Mettäkulmalaisesta kaupunkilaiseksi 22.11.2017
Neljä taulua seinällä 2.11.2017
Suomi 100 vuotta – puristavasta ahdistuksesta hyvinvointiaikaan  23.9.2017
Hellyttävä näky ja kirjojen perikato 28.6.2017
Neljä pointtia soten valinnanvapaudesta – ja yksi kysymys 25.3.2017
Pankeistako malli yksityistettyihin sotepalveluihin 23.3.2017
Sotkamo, elämänkouluni 27.2.2017
Ihmisoikeuksista 24.2.2017
Taivasreissu 20.2.2017
Isän osallistuminen talvi- ja jatkosotaan 23.1.2017
Muistikerho meni kouluun 7.11.2016
Kun poika syntyi 17.10.2016
Rohkeus vapauttaa 13.9.2016
Väinö, saunassa syntynyt Amerikan rakentaja 30.8.2016
Kunnon ihmisiä 22.8.2016
Mummula on ja pysyy mielessäni 21.7.2016
Kyrenia vellimeressä 19.6.2016
Blogia väännän, sanoja käännän 26.5.2016
Nato ja Suomi 11.5.2016
Rakkaustarina Suomen itsenäisyyden alkuvuosilta 27.4.2016
Mummola irakilaiselle 7.4.2016
Hämeen mettäkulmalaisesta tulikin pappa 31.3.2016

Footer

Eläkeläiset ry
Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki
Puh. 020 743 3610
elakelaiset(at)elakelaiset.fi

Tietosuojaseloste »Saavutettavuusseloste »

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·