Pekka Isaksson
Venäjällä on kaksi ongelmaa.
Kuinka päästä irti sodasta, jonka piti olla pikanäytös maan sotilaallisesta voimasta, mutta joka jumittaa ja kuluttaa nyt päivä päivältä sen voimia sekä Ukrainan sitkeän vastarinnan että pakotteiden vuoksi.
Ja toiseksi, kuinka keplotella irti niistä väitteistä ja tavoitteista, jotka presidentti Vladimir Putin esitti käynnistäessään sodan Ukrainaa vastaan.
Tänään 16.3. ulkoministeri Sergei Lavrov ensin sanoi, että Ukrainan puolueeton asema ”on vakavassa harkinnassa” käynnissä olevissa neuvotteluissa. Sitten Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov täsmensi, että konfliktista irtipääsemiseksi hyvä vaihtoehto voisi olla Ukrainan liittoutumattomuus Ruotsin ja Itävallan mallin mukaisesti.
Illalla Financial Times -lehti uutisoi, että rauhanneuvotteluissa olisi edistetty. Alustavaan rauhansuunnitelmaan sisältyy tulitauko ja Venäjän vetäytyminen, jos Ukraina julistautuu puolueettomaksi ja hyväksyy asevoimiaan koskevia rajoituksia. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin kerrotaan vaativan rauhansopimukseen luotettavat turvatakuut, mikä kaiken tapahtuneen jälkeen on enemmän kuin ymmärrettävää.
Tätä kirjoitettaessa on kulunut kolme viikkoa siitä, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainaa vastaan. Se on hyökännyt maahan, pommittanut ja tulittanut sotilaskohteiden ja infrastruktuurin ohella siviilikohteita ja siviilejä ja ajanut yli kolme miljoonaa ukrainalaista pakomatkalle. YK:n hyvin varovaisen ja jälkijättöisen laskelman mukaan sodassa on kuollut yli 700 siviiliä, joukossa kymmeniä lapsia. Uhrien todellinen määrä on paljon suurempi.
En esittele tämän enempää sodan kulkua ja sodan tuhoja. Nykyaikainen tiedonvälitys on kertonut ne uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Keskityn liitteenä julkaistussa artikkelissa Putinin väitteisiin puheissa, joissa hän perusteli Donetskin ja Luhanskin tunnustamista itsenäisiksi 21.2. ja hyökkäystä Ukrainaan 24.2. Ensi kuulemalta ja lukemalta osa niistä vaikuttaa absurdeilta. Ne jotka eivät ole täysin absurdeja, ovat valheellisin tai puolitotuuksiin perustuvia historiantulkintoja.
Sekavista puheista nousi esille kolme sodalle asetettua tavoitetta: 1) on estettävä kansanmurha; 2) on demilitarisoitava, riisuttava aseista Ukraina ja puhdistettava se uusnatseista; 3) on palautettava Ukraina historialliseen yhteyteensä Venäjän kanssa. Niistä ensimmäinen on valheellinen tekosyy. Aseistariisunta ja natseista vapauttamiseksi naamioitu vallanvaihto ovat keinoja saavuttaa kolmas ja perimmäinen tavoite, Ukrainan palauttaminen Venäjän etupiiriin.
P.S. Juuri kun viimeistelin ja julkaisin kirjoituksen ja liittenä olevan artikkelin, Putin piti puheen, jossa sivuutti neuvottelijat ja toisteli sodan tavoitteita vielä aikaisempaan hyökkäävämmin. Venäjällä ei ole kahta, vaan kolme ongelmaa.
Erinomaista pohdintaa. Kiitos kirjoituksesta. Tänään muistikerhossa eräs karjalan evakko kertoi muistikuvan saavista, joka oli maalattu ulkopuolelta vihreäksi ja kellui Taipaleen kanavassa. Siirtymisiä rautateillä yritettiin säästää, joten perheen hevoskuorma oli pysähtynyt Taipaleen kanavan viereen. Kertoja oli nuori tyttö, jota oltiin juuri nostamassa kuorman päälle, hevonen kuitenkin yhtäkkiä peruutti ja joutui kurmineen kanavaan. Hevonen saatiin irroitettua ja pelastui samoin tyttönen
Miten ollakaan! Luen parasta aikaa Olavi Paavolaisen ” Synkkää yksin-
puhelua ”. Nyt on vasta hyökkäysvaihe menossa ja Petroskoi on juuri
vallattu- Samanlaista kouhotusta on Putinilla nyt menossa kuin Suomen
herroilla 80 vuotta sitten Saksan rinnalla.
Olen marssinut Vietnamin sotaa ja Persianlahden sotaa vastaan, Chilen ja Palestinan kansojen.puolesta jne. Olen aina pyrkinyt olemaan siellä, missä sotaa vastutetaan.
Kyllä se niin on, etten minä vähään aikaan kuuntele Agit propin laulamaa laulua ” Toivovatko venäläiset sotaa? ” Ainakin Putin ja kaverit
+ metropoliitta Kirill toivoivat.
Hei Topi!
Mulla myös menossa Paavolaisen yksinpuhelu, jätin kesken, luen myöhemmin. Allekirjoitan täysin viimeisen lauseesi, tuntuu jotenkin enemmän kuin epävireiseltä!
terkuin suhis