Kolmas mies ja strategiansa vangit

Pekka Isaksson

Muistatteko Kolmannen miehen?

Koronarokotukset ovat tuoneet mieleeni Kolmas mies -elokuvan. Carol Reedin ohjaaman elokuvan  ensi-ilta oli vuonna 1949. Muistelen nähneeni sen ensimmäisen kerran Kemin teiniyhdistyksen elokuvakerhossa 1960-luvun lopulla, mutta tästä en ole varma. Myöhemmin olen nähnyt sen pari kertaa televisiosta.

Kolmatta miestä, Harry Limea, esittää elokuvassa itse Orson Welles. Katselija näkee hänet vain parikymmentä minuuttia. Pääosassa on Joseph Cotten. Tekijäkunta on muutenkin huipputasoa: käsikirjoitus perustuu Graham Greenen tekstiin, josta hän myöhemmin muokkasi myös pienoisromaanin. Kolmannesta miehestä tehtiin sittemmin sekä radiokuunnelma että tv-sarja, jota esitettiin Suomenkin televisiossa sen varhaisvuosina. Sen yhdisti kirjaan ja elokuvaan oikeastaan vain nimi.

Elokuva kertoo lääkkeisiin liittyvästi rikollisuudesta sodanjälkeisessä Wienissä. Varmaan moni lukijoista muistaa juonen, josta vain sen verran, että Harry Lime (Welles) varastaa penisilliiniä, laimentaa sitä vedellä ja myy sairaaloille. Seurauksena moni potilas kuolee.

Mitään näin dramaattista ei sentään ole liittynyt niihin pieniin hämäräpuuhiin, joita Suomessa on yritetty koronarokotusten innoittamana. Ne ovat olleet säälittäviä huijausyrityksiä, sinänsä tuomion ansaitsevia. Yhtä murheellisia tarinoita olemme saaneet lukea korruptiosta muun muassa Chilessä ja Perussa, jossa yhteiskunnan eliitti on pilannut vähänkin maineensa käymällä hyvä veli -kauppaa tai ihan oikeaa rahakauppaa rokotteen saamisesta.

Sitähän ei kuitenkaan tiedä, mitä joku vielä saa päähänsä.

x x x

Olisin mieluummin halunnut olla väärässä kuin oikeassa, kun arvioin 4.1. julkaistussa Mummola-blogin kirjoituksessa, että riittävän rokotesuojan saaminen kestää Suomessa pitkään. Valitettavasti olin oikeassa, toisin kuin Paavo Väyrynen, joka on kertomansa mukaan ollut väärässä vain yhden kerran. Hän nimittäin luuli olleensa väärässä, mutta olikin ollut oikeassa.

Viime päivien surkuhupaisin tieto sattui silmään THL:n päivittäisestä rokotustilastosta, jossa kerrotaan myös muutos edelliseen päivään. Pirkanmaan sarakkeessa killitti yksinäinen ykkönen. Se oli vähiten voimaannuttava tieto pitkään aikaan. Viime viikon lopulla rokotusmäärät kasvoivat, mutta edelleen kasvu on hyvin hidasta. Yle julkaisee verkkosivuillaan muun koronatilaston yhteydessä THL:n tilastoihin pohjautuvaa laskuria rokotustahdista. Sunnuntaisen päivityksen mukaan laumasuojan kriittinen raja (rokotettuja noin 70 prosenttia väestöstä) ylittyy nykyisellä rokotustahdilla 13. helmikuuta 2022. Siis vuoden päästä.

Kaikkiin mediassa julkaistuihin lausuntoihin ja tilastoihin on syytä suhtautua varovasti. Tänään silmiin tarttui Ylen verkkosivulta juttu Lääketeollisuuden lääkepoliittisen johtajan Sirpa Rinnan haastattelusta. Hän sanoo, että koronarokotusten tilanne ei ole niin huono kuin julkisen keskustelun perusteella voisi päätellä. Varmasti Rinta on oikeassa siinä, että rokotusten kehittäminen ja tuotannon käynnistyminen näin lyhyessä ajassa on ollut valtava edistysaskel. Sen sijaan hänen arvionsa Suomen rokotustahdista suorastaan vaati hakemaan eri tilastolähteistä tarkempia tilastoja. Hän nimittäin väitti, että:

”Suomi on rokotuksissa EU-maista jaetulla ensimmäisellä sijalla Tanskan kanssa. Meillä on 5,2 prosenttia väestöstä saanut ensimmäisen rokotuksen. ”

En löytänyt yhtään kansainvälistä tilastoa. joka tukee Rinnan väitettä. Euronewsin kolme päivää vanhassa tilastossa täysin rokotettujen eli kaksi rokotoannosta saaneiden suhteellinen osuus väestöstä on suurin Maltalla, 4,1 prosenttia. Sitten tulevat Portugali (3,5), Belgia (3,0), Tsekki (3) ja Tanska (3). Suomessa täysin rokotettuja oli 1,3 prosenttia. Sillä luvussa olemme pikemminkin jälki- kuin etujoukoissa. Suomen sija on hieman parempi yhteensä annettujen rokoteannosten määrässä.  Our World in Data -tilastosivuston rokotustilastossa (21.2.2021) Suomen edellä ovat silti esimerkiksi Malta, Tanska, Puola, Romania, Liettua, Irlanti, Portugali ja Slovakia. Edellä ovat myös EU:hun kuulumattomat Islanti ja Norja.

Ei siis ole mikään ihme, että siellä täällä on nähtävissä pientä hermoilua, myös päättäjien keskuudessa. Viime viikolla kohistiin THL:n suosituksesta, että HUS:n alueella pitäisi sulkea ravintolat ja baarit muutamaksi viikoksi ja hiihtolomalaisten olisi toivottavaa pysyä kotosalla eikä matkustaa Lappiin. Sen seurauksena sosiaali- ja terveysministeriö piti lähteistä riippuen joko puhuttelun tai tiukkasävyisen neuvottelun THL:n johdolle tai sen kanssa.

Miten vain, mutta vaikea on ymmärtää, mistä moinen hihojen polttaminen. THL:n tehtävä on antaa suosituksia ja esityksiä. Samansuuntaisen suosituksen rajoitusten kiristämisestä Uudellamaalla on antanut myös Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

STM ja jotkut viestinnän asiantuntijat ovat moittineet THL:ää siitä, että sen viesti aiheutti hämmennystä. On kovasti ja ihan oikein korostettu, että viranomaisten viestien ei pitäisi olla ristiriitaisia etenkään kriisioloissa.

Minä en THL:n viestistä hämmentynyt. Hämmentyneempi olen pääkaupunkiseudun koronatyöryhmän päätöksestä palauttaa toisen asteen oppilaitokset lähiopetukseen juuri silloin, kun koronaluvut alkoivat alueella kivuta miltei kohtisuoraan ylös. Hämmentynyt olen myös monien ihmisten käyttäytymisestä. Kerta toisensa jälkeen koronaryppäitä on syntynyt kokoontumisten ja bileiden jälkeen, mutta yhä niitä järjestetään, viimeksi Lappeenrannassa. Varoittavia esimerkkejä oli saatu Tampereelta, Helsingistä ja Jyväskylästä.

Ainoa järkevä selitys THL:n nuhtelulle on hallituksen/STM:n herkkyys kaikelle, jonka se kokee kritiikkinä toimiaan kohtaan.  Jos THL.n suositus oli politiikkoihin suunnattu piikki, kuten on arveltu, niin se oli paikallaan. Tartuntatautilain muutoksen kimpussa on painittu monta kuukautta, ja vasta tänään se tuli voimaan. Hyvä että tuli, sillä nyt Jan Vapaavuorikin arveli, että kirityksiä pääkaupunkiseudun rajoituksiin on tulossa.

Olisiko niin, että hallituksen kompastelu johtuu sen omasta mutkikkaasta koronastrategiasta, johon rakennettiin vuoden alussa vielä uusi kerros entisen päälle. On myös hyvä muistaa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei ole osaton strategian mutkikkuuteen. Vaikuttaa siltä, että strategian laatijat ja hyväksyjät ovat joutuneet sen vangiksi. Kunnon byrokraattien tavoin odotellaan, että kaikki koronaepidemian vakavamman tason kriteerit täyttyvät ennen kuin ryhdytään toimiin.