Topi Berg
Olen lukenut Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirjaa vuosilta 1939–1945. Saksalaiset ovat juuri hyökänneet Norjaan 9.4.1940. Työtoverini Kalle Korhonen oli silloin Oslossa. Hän oli kymmenvuotias.
Olin Kallen työtoveri Yhteistyön painotalon rotaatiossa parikymmentä vuotta. Siitä ajasta olin yötyössä yli kymmenen vuotta. Painoimme Kansan Uutisia, mutta myös muita sanomalehtiä mm. Kansan Ääntä ja Päivän Sanomia, ennen kuin TPSL hankki oman kirjapainon. Kun odottelimme painolevyjä stereotypiasta, meillä oli aikaa keskustella elämänkokemuksistamme. Joskus aikaa oli runsaastikin, kun poikamiesten painitulokset viipyivät matkalla lehteen.
Kallen perhe asui Oslossa, kun saksalaiset hyökkäsivät Osloon. Hän käveli kaupungilla, ja taivas oli täynnä pommikoneita. Hän muisti pommit hyvin, mutta ei sitä, miten selvisi kotiin.
Viisikymmenluvun alussa Kalle työskenteli Helsingin Sanomien rotaatiossa. Siihen aikaan kommunismin pelko oli äärimmillään Yhdysvalloissa. Senaattori MacCarthy oli tunnettu kommunistien vainoaja. Monet taiteilijat, Chaplin mukaan luettuna karkotettiin USA:sta epäiltynä kommunismista.
Juutalaispariskunta Julius ja Ethel Roseberg tuomittiin sähkötuoliin vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Kautta maailman protestoitiin tuomiota vastaan. Tuomittujen asianajaja anoi armahdusta Amerikan silloiselta presidentiltä Dwight Eisenhoverilta. Oli vuosi 1953.
Kalle oli juuri työvuorossa sinä yönä, kun pariskunta oli määrä teloittaa. Hän kertoi, että koko painotalo oli täysin hiljainen. Kukaan ei puhunut. Kaikki odottivat, mitä Eisenhower tekisi. Sitten latomokone alkoi naputtaa yläkerrassa. Kun painolevy ehti rotaatioon, Rosenbergit olivat jo kuolleet.
Vieläkö muistatte, kun Eero Mäntyranta voitti vuonna 1964 Innsbruckin olympialaisissa 15 kilometrin hiihdon? Kultaa tuli siis Suomeen. Mitä muuta tapahtui? Kansa huusi: Mäntyranta, Mäntyranta, mutta sokerin hinta nousi heti seuraavana päivänä. Kalle sen huomasi ja varoitti minuakin: jos Suomi voittaa jossakin lajissa kultamitalin, niin se näkyy heti sokerin hinnassa. Otin opetuksen tosissani. Vuoron perään teimme hintavertailuja ja raportoimme niistä toisillemme. Olimme hintatietoisia kuluttajia.
Kaiken aikaa on oltava valppaana. Vuoden 1988 Calgaryn kisoissa Suomi voitti hopeaa jääkiekossa. Seuraavana päivänä kilo sokeria maksoi monta markkaa enemmän. Suurin kapitalistin tekemä kusetus on se, kun sokeria ruvettiin pakkaamaan 750 gramman pakettiin ja siitä piti maksaa sama hinta kuin kilosta. Euroon siirtyminen vaikeutti salapoliisityötä aika lailla.
Kalle on ollut poissa jo pitkään, mutta minä jatkan perinnettä. Tulevat talviolympialaiset ovat suuri huolen aihe. Miten käy sokerin hinnan? Tietenkin minun pitäisi toivoa suomalaisten pärjäämistä, mutta rajansa se on voitollakin. Kapitalistin ahneus on suunnaton.
