Isät ovat merkittäviä kasvattajia

Leena Niskanen

Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset viettivät isänpäivää kerhossa 5.11. muistelemalla kokemuksiaan omasta isästään. Tässä muutamia mieleenpainuneita kokemuksia oman isän suuresta merkityksestä.

Ensiksi kokemuksistaan kertoivat ne, joilla oli ollut lapsuuden aikana isä perheessä. Eräs isä oli opettanut poikaansa: ”Toimi niin, että pystyy menemään jäljilleen.” Valoisia kokemuksien ja kaikenlaisen maaseudulla touhuamisen piirissä oli käytetty myös kurilla kasvattamista. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan” on tuttu ohje. Ja monilapsisissa perheessä kiellot ja rajoitukset kohdistettiin vanhimpaan lapseen, koska vanhemmat toivoivat hänen viisaimpana ohjaavan nuorempiaan.

Toiseksi kokemuksistaan kertoivat isättömänä kasvaneet. Kaksivuotiaana isänsä menettänyt tyttö kuvaili, kuinka hän meni aina pöydän alle piiloon, kun heille tuli miesvieras, koska pelkäsi niin paljon miehiä. Vasta kouluiässä hän alkoi tajuta, mikä se isä oikein on, kun toiset puhuivat isistään ja itku tuli silmiin. Toiselle isättömälle tytölle palaa elävästi vielä vanhuudessakin mieleen, kuinka hän pelkäsi ekaluokalla koulussa. Hän turvautui koulupihan tukevaan koivunrunkoon ja julisti toisille: ”Minua ei saa kiusata, minulla ei ole isää.”

Näistä muutamista esimerkeistä voi päätellä, että isät ovat hyvin merkittäviä kasvattajia. He ovat olleet sitä epäsuorasti rintaruokintavaiheessa ja selvästi kaksivuotiaasta ylöspäin, kun he ovat ohjanneet toimeliaita, aluksi vain oman etunsa tiedostavia jälkeläisiään ymmärtämään toisten huomioonottamisen ja yhdessä sovittujen sääntöjen sekä jakamisen tärkeyttä. Isät ovat näyttäneet vastuuta kantavan ja jakavan aikuisen mallia ja kannustaneet lapsiaan luottamaan itseensä ja purkamaan toimintatarmoaan.