Seija Koponen
Puoli vuotta vanhempi serkkuni meni yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Hän teki elämäntyönsä valtion palveluksessa nimenomaan tietojen käsittelyssä. Isäni kovasti puolsi tätä kouluttautumista. Äitini puolestaan olisi nähnyt minut kotitalousopettajana. Itse halusin kiihkeästi sairaanhoitajaksi. Vuonna 1966 kävin Helsingin kotitalousopettajaopiston talouskoulun äitini toiveesta. Haku ylioppilaspohjaiseen sairaanhoitajaopistoon oli ajallisesti ensin ja sinne myös talouskoulupaperit olivat antamassa lisäpisteitä. Haku oli kaksipäiväinen koe- ja haastatteluohjelma. Pääsin toiseksi parhaana sisään ja valmistuin kurssini parhaana vuonna 1970.
Nykyään vietän aikaani muistikerhojen vetäjänä. Keskusteluissa putkahtaa monenlaisia asioita. ”Milloinka alkoikaan, ” on pontena ja vastauksia etsitään tuoreeltaan seuraavaan muistikerhoon. Seuraavassa on atk- historian havinaa alkuajalta katseltavaksemme.
Automaattisen tietojenkäsittelyn eli atk:n yleistyessä 1960-luvulla haluttiin alan oppiaine nimikkeellä tietojenkäsittelyoppi myös yliopistoihin turvaamaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus teollisuudessa. Ensimmäisenä tietojenkäsittelyopin opetuksen Suomessa aloitti Tampereen yliopisto, silloinen Yhteiskunnallinen korkeakoulu, vuonna 1965. Vuonna 1967 oppiaineen opetus aloitettiin myös Helsingin yliopistossa, jossa oli tosin jo sitä ennen järjestetty atk-kursseja sovelletussa matematiikassa ja ydinfysiikassa.
Aloitteen tietojenkäsittelyopin professorin viran perustamisesta Helsingin yliopistoon teki yliopiston laskentakeskuksen johtokunta syksyllä 1965. Kun valtion tulo- ja menoarvioon vuodelle 1967 sisältyi kyseisen viran perustaminen, teki yliopiston pieni konsistori 14.12.1966 päätöksen tietojenkäsittelyopin laitoksen perustamisesta. Opetus aloitettiin syyslukukaudella 1967, ja ensimmäiseen tietojenkäsittelyopin professorin virkaan nimitettiin vuonna 1969 sitä alusta lähtien hoitanut Martti Tienari.
Nyt eläkkeellä olevana muistelen, miten tärkeää hoitotyössä ja hallinnollisissa tehtävissä atk-osaaminen onkaan. Vuonna 2000 tuli Stakesin, nykyisen THL:n, tuoma RAI-laatujärjestelmä ohjaamaan hoitotyön laatua. Olin erittäin kiinnostunut asiasta ja vein työtä eteenpäin Näsin sairaalassa opettaen talon henkilökuntaa, ja pyynnöstä myös ylilääkäri sai kokemukseni ja osaamiseni käyttöönsä. Kun kiinnostut vanhuspalvelujen laadusta, käy RAI-sivuilla lukemassa lisää ja pysyt ajan hermolla juuri tällä hetkellä kovien muutosten myllerryksessä.
Sain myös kertoa isälleni hoitotyön tueksi tulleesta laatujärjestelmästä. Isäni eli pitkän elämän ja kuoli vuonna 2012 lähestyessään 91. ikävuottaan. Loppuun asti hän oli yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja kantaa ottavana asuessaan palvelutalossa piti muita asukkaita vireässä keskustelussa mukana. Kouluja hän ei saanut käydä, ja sota vei nuorukaisen elämästä viisi vuotta. Sodan jälkeen oli usein talvella työttömyyttä ja viisilapsisen perheen elättäjän ja kodinrakentajan talous oli tiukalla. Kuitenkin vanhempieni päämääränä oli lasten kouluttaminen ja tasa-arvoinen kohtelu. Saimme kaikki kouluttautumisen jälkeen hyvät ammatit, insinööri, sairaanhoitaja, kolme merkonomia.
Ja hyvänen aika, kun huomaan, miten muut sisarukseni ovat tulleet atk-osaajiksi. Kiitokset vanhemmillemme, olemme saaneet hyvät elämäneväät.
