Aili Pollari
Vanhusten huonosta hoidosta ja hoitamatta jättämisestä on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu. Valitettavasti asenteet ovat kääntyneet vanhusvastaisiksi. Aikaisemmin on vanhuksia kunnioitettu, nyt mielipiteet kuulostavat ajoittain jopa vihamielisiltä.
93-vuotias, omatoiminen, selväjärkinen mieshenkilö kertoi menneensä terveysasemalle kipeän varpaan kanssa hoitoa hakemaan. Ei ollut saanut mitään apua.
Yksityislääkäri oli todennut että varpaassa oli tikku ja sen lisäksi kihti vaivasi. Apu oli tullut heti ja kivut loppuneet. Vaari ehdotti että ”tytöille pitäisi antaa tukkapöllöä”, kun eivät osanneet tehdä mitään vaan jättivät hänet kärsimään.
Tämän luettuani tuli mieleen 90-kuvulla tapahtunut. Kohteena oli vaihdevuosi-ikäinen 50-vuotias nainen. Hän meni lääkäriin terveysasemalle näönhärtymisen ja kovan päänsäryn takia. Nuori mieslääkäri istui pöydän takana jalat pöydällä, Kuunteli selostuksen. Kirjoitti jotain ojensi reseptin pöydän yli, hievahtamatta, jalat edelleen pöydällä. Sanoi: Kyllä se tällä närästys loppuu.
Resepti oli närästyslääkkeelle. Lääkkeestä ei ollut apua. Potilaalla oli aivoinfarkti, oli käydä huonosti. Silloin sorron kohteena olivat 50-vuotiaat naiset.
Yleisönosastoissa kysellään, voiko vanheta turvallisesti? Tarkkana pitää olla. Muistisairailla pitäisi kaikilla olla edunvalvoja, joka katsoisi että hoitoa ei laiminlyödä. On törkeää, että aterioita jätetään antamatta, makuutetaan lattialla patjan päällä jne… Luotetaan siihen, että kukaan ei usko, jos muistisairas sattuisi kertomaan huonosta kohtelusta.
Ei ole Suomi enää vanhuksille kaikkialla turvallinen paikka. Koronan takia tilanne on mennyt huonommaksi, kun omaiset eivät pääse huoneisiin katsomaan.
Muistaako kukaan vanhaa tarinaa, jonka haluan kertoa: Maalaistalossa oli vanhaemäntä kuollut ja isäntäkin tullut niin vanhaksi, että luovutti talonsa pojalleen ja hänen vaimolleen. Nuorella parilla oli pieni poika. joten seuraava sukupolvikin oli talonhoitoon varmistettu.
Vanhalla isännällä alkoivat kädet vapista, ruokaillessa varsinkin. Tuli pisaroita ja leivänmuruja pöydälle ja lattialle pöydän viereen. Nuoriemäntä alkoi huomautella miehelleen, että hänellä oli muutenkin tarpeeksi työtä ja vaarin jälkien siivoaminen vei liikaa aikaa.
Isäntä hermostui ja mietti ratkaisua. Koversi puusta kaukalon, laittoi ovensuuhun penkin viereen pienen tukevan pöydän, kaukalon pöydälle ja siihen vaari sai ruokansa siitä lähtien.
Pirtin ruokapöytä vierustoineen pysyi puhtaana.
Eräänä päivänä pellolta tullessaan isäntä näki poikansa vuoleskelemassa liiterin seinustalla.
– Mitäpäs poikani vuoleskelet, kysäisi .
– Teen Sinulle oman kaukalon, saat syödä siitä kun tulet vanhaksi.
Siinäpä meille kaikille miettimistä. Vanhenemiselta ei välty kukaan, jos ei kuole nuorena. Nautitaan syksystä ja vältellään koronaa ja kaikkia viiruksia.