Hegemonia

Kalevi Kivistö

Amerikasta kuuluu kummia. Koko pitkän poliittisen uransa ajan itseään sosialistiksi kutsunut Bernie Sanders menestyy demokraattien esivaaleissa. Toinen yllätys oli aiemmin tuntemattoman Pete Buttigiegin menestys ensimmäisissä äänestyksissä, vaikka hän sittemmin luopui leikistä. Hänen Maltalta lähtöisin oleva isä Joseph oli tunnettu Antonio Gramscin tutkija. Italialainen Gramscihan oli yksi viime vuosisadan merkittävimmistä marxilaisuuden kehittäjistä, joka kirjoitti tärkeimmät teoksensa – Vankilavihot – poliittisena vankina Mussolinin Italiassa. Hänet tunnetaan ennen muuta hegemonian käsitteestä, vallasta, joka toteutuu aatteiden, politiikan tavoitteiden ja laajasti ymmärretyn kulttuurin tasolla. Gramscin mielestä nyky-yhteiskunnan uudistamisen linja ratkaistaan, ei perinteisissä vallankumouksissa vaan kamppailussa hegemoniasta.

Toisen maailmansodan jälkeen hegemoniseen asemaan nousi keynesiläiseen talouspolitiikkaan perustuva hyvinvointivaltion rakentamisen politiikka, jossa Pohjoismaat ovat edenneet pisimmälle. Suomessa yhteiskuntapolitiikan suuntaa viitoitti erityisesti Pekka Kuusen kirja 60-luvun sosiaalipolitiikka. Kuusi sai vuonna 1957 Sosiaalipoliittiselta Yhdistykseltä tehtäväkseen laatia kokonaissuunnitelma sosiaalipolitiikalle. Toimeksiantajien tarkoituksena oli saada todistusaineistoa, jolla voitaisiin hillitä sosiaalimenojen kasvua. Lopputulos olikin päinvastainen: Kuusi osoitti, että aktiivisella sosiaalipolitiikalla voitaisiin tukea kansalaisten ostovoimaa, jonka aikaansaama kysynnän lisäys tukee talouden kehitystä ja kasvua. Vastaavanlaista keynesiläiseen talouspolitiikkaan perustuvaa linjaa esittelivät Ruotsissa Alva ja Gunnar Myrdal laajentaen näkökulmaa yleismaailmalliseksi.

Tätä suuntaa Sanders esittää myös Yhdysvalloille ja tätä Trump hengenheimolaisineen kutsuu ”syöksyksi sosialismiin”.

***

Hyvinvointi-ideologian hegemonia kesti suunnilleen 1980-luvun puoliväliin. Vähitellen sen korvasi uusliberalismi, joka luottaa säätelemättömien markkinoiden ylivaltaan. Kaikki markkinoiden säätely piti minimoida ja pienentää julkisen talouden osuus mahdollisimman vähäiseksi. Täysivaltainen, yhteiskunnan kehitystä ohjaava kansalainen typistetään asiakkaaksi samalla kun parlamenttien vaikutusmahdollisuudet pienenevät ja tekevät tilaa markkinoiden ’näkymättömälle kädelle’. Myös globalisaatio toteutuu ylikansallisten suuryritysten ehdoilla ja sopimuksiin perustuva kansainvälinen yhteistyö murenee. Siitä USA:n irtisanoutuminen Pariisin ilmastosopimuksesta samoin kuin aserajoitussopimusten mureneminen ovat kohtalokkaimpia esimerkkejä.

Kun kansalaisten vaikutusmahdollisuudet demokraattiseen päätöksentekoon osallistumalla heikkenevät, on seurauksena kansalaisten turhautuminen. Kun globalisaation kehitys näyttää luisuvan sopimuksiin perustuvasta ohjauksesta, kysytään kansallisvaltion tason vaikutusmahdollisuuksien perään. Valitettavinta on, että reaktiona on kovin usein äärioikeistolainen populismi: havitellaan autoritaarista vallankäyttäjää demokraattisesti valittujen ja poliittiseksi eliitiksi leimattujen päätöksentekijöiden tilalle. Ideologian ydintä on rasismi,  (etno)nationalismi ja kaikkiin ongelmin syyllisiksi leimattujen syntipukkien – maahanmuuttajien – vaino.

***

Belgialainen filosofi, myös Gramscin tuntija, Chantal Mouffe esittää lääkkeeksi radikaalin demokratian kehittämistä. Kansalaisten vaikutusvalta pitää hänen mielestään ulottaa kaikkeen yhteisölliseen toimintaan, niin talouteen kuin kansalaisten muihinkin yhteisöihin. Sandersin kampanjaa jo edellisissä vaaleissa hän pitää esimerkkinä tällaisesta politiikasta. Kampanja tehtiin kansalaisten omalla aktiivisuudella ja sen rahoitus kertyi lukuisista pienistä lahjoituksista. Sen keskeisenä tavoitteena on hyvinvointivaltion idean tuominen myös USA:han. Kampanja suuntaa kansalaisten voimattomuuden tunteesta nousevan kritiikin taloudelliselle – todelliselle – eliitille. Mouffe muistuttaa myös siitä, että ihmisten sitoutumisessa myös tunteet ratkaisevat. Ne on vain ohjattava rakentamaan hegemoniaa tavoitteille, jotka toteuttavat demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.