Leena Toivanen
Toukokuussa oli tyttäreni perheellä ja minulla tarkoitus matkustaa Krakovaan ja käydä tutustumassa Auschwitziin. Korona kuitenkin sotki suunnitelmat. Tyttäreni osti pari kirjaa, Auschwitzin tatuoijan ja Auschwitzin apteekkarin ja sanoi: ”Lue nuo, kun ei päästy sinne reissuun.”
Heather Morrisin kirjoittama Auschwitzin tatuoija on kaikesta kauheudestaan huolimatta elämänmyönteinen tarina vankien solidaarisuudesta toisiaan kohtaan. Lujasta toivosta ja rakkaudesta, joka kantoi yli kauhujen loppuun ja pelastumiseen asti.
Patricia Fosnerin Auschwitzin apteekkari on realistinen kuvaus ihmisen julmuudesta ja raakuudesta toisia ihmisiä kohtaan. Monta kertaa lukiessani sanoin ääneen, että voi herra isä!! Piti laittaa kirja syrjään ja tyynnytellä järkyttyneen mielen tunnekuohua.
Onko itse paholainenkaan niin paha kun ihminen. Hävettää kuulua lajiin, joka pystyy sellaisiin kauheuksiin lajitovereitaan kohtaan.
Uskon ja toivon kaikesta huolimatta, että on vastavoima: hyvyys. Ainakin munkki Fransiskus Assisilainen oli tietääkseni sellainen. Syntyi vaurauteen, mutta hylkäsi sen ja eli köyhien ja kurjien auttajana vaatimatonta elämää.
Tuoreempi tapaus on Äiti Teresa, Intian hylättyjen ja kurjien auttaja. Hänen nimeään kantava järjestö toimii nykyäänkin. Olen palvelupiirissä itsekin neulonut peittoja kyseiselle järjestölle.
Joku on sanonut: toivoa on. Tahdon vakaasti uskoa siihen.