Riitta Suhonen
Helsinkiä 1950-luvulla
Talo oli suurempien puristuksessa.
Kivijalassa maitokauppa.
Pieni, ryppyinen mummo mittasi maitoa
ja veisti voita.
Siellä haisi joltain.
Äiti sanoi, ettei sieltä saannu ostaa.
Mentiin kurkkimaan ja haistelemaan.
Mummo katosi mittoineen
talon mukana.
Lumppukaupan eteen piirrettiin parpi.
Liitu haettiin linjojen työmailta.
Ei ne mitään pieniä liituja ollu –
3 kiloa ja sillai.
Riitti sitten koko kesäksi, kaikille.
Hypittiin sukat rypyssä ja letti heiluen.
Liitu oli katinkultaa.
Kolmannen linjan saunassa
istuttiin suurilla kivisillä lauteilla.
Höyry piilotti kauniimmankin kylpijän.
Muistan isoja naisia ja huutoja lapsille.
Tataarit tykkäs istua kauan höyryssä.
Ihmettelin kun niillä oli niin
paljon asiaa.
MUISTAN
Marja-Leenan vaaleat letit
ja Oraksen virneen ja sen
veljen joka linkkasi.
Vaatturimestarin, joka oli aina viirullisessa,
kuin prässipenkiltä noussu.
Talonmies Limperi puhu nopeesti,
komenteli huonolla suomella.
Ja kun Reijo lähti Kanadaan,
kun pirssikuski hankki Raislerin.
Muistan pyykkipäivät ja ikuiset mattojen
tamppaukset.
Lumppukaupan pitäjän,
ison, pyöreän miehen,
joka oli tasasen vihanen,
meille ihmisen aluille.
Muistan korttelikahakat
Arenantalon sakilaisia vastaan,
koivuhalot käsien jatkona.
Siinä unohtuivat uudet pässinpökkimät.
Istuin sitten ikkunalla ja
katselin kun meno jatku.
Äiti parsi ne sukat.
Se kävi joskus koulussa näyttäytymässä.
Piirissä ihmeteltiin sen vapaata elämää.
Se oli Kallen poika Allan
JEESUS
Se tuli aina mäkeä alas,
pitkin vaappuvin askelin
sama pitkä perperi päällä,
nahkasandaalit ja kädessä paperikassi.
Se oli Jeesus,
jos semmosta nyt ees on ollu.
Mutta kun se tuli aina sieltä kirkon takaa,
niin sopi se silleen.
Se oli kuulemma Repinin poika ja
asu Rälläkässä.
Aleksis Kiven koulussa
opettaja oli Kiuruves seuran johtajia.
Kiersi kaikkien oppilaiden
kotona narisemassa ja utelemassa.
Pelkäsin hirveesti kun tulee meille.
Meillä ei ollu niin isoa tuolia mihin sen
olis asettanu.
Faija sano, että laitetaan
kaks tuoli vierekkäin.
En ollu kotona kattomassa
istukse niillä.
Kävin siellä muutaman kerran salaa.
Sinne menivät muutkin
meidän talon kakarat – saatiin
merkki – milloin kruunu milloin enkeli.
Minä sain remmiä.
Kuunneltiin suu törröllään
niitä Oraksen ja veljensä juttuja.
Tosia tietenkin.
Rännistä sai ääniä pelkällä hartsinarulla
ja että lakritsi tehdään perunankuorista.
Nytkin lakuissa maistuu ne kuoret.
Alakerran Salmen mummo
sano, ettei ehtookellojen jälkeen
saannu enää mitään tehdä.
Äiti yritti selittää
että Jumalaan perustuva
sana on humpuukkia.
Sillä mummolla oli muutenkin vaikeeta.
Ripusti kerran ittensä vessan putkeen.
Siinä meni hyvä ompelija.
Ballaadista
sai hyvää hernesoppaa.
Vitosella hain kannun täyteen,
kun äiti ei ennättänyt keittää.
Ja siinä keitossa
oli enemmän sattumia kun meidän.
