Mummo, 74, muistelee talvisodan ajasta kuulemaansa

Seija Koponen

Muistelmani kertovat Lepaasta, lapsuuteni ympäristöstä, sairaanhoitajaopistossa luennoineesta Arvo Ylpöstä ja lastensairaalasta, kaikki minulle omakohtaisesti tuttuja paikkoja ja ihmisiä.

Lapsuudenkotini oli Lepaan maista lohkottu rintamamiestontti, joka oli isäni vaarin palkkaetuus maatyöläisen työstä valtion tilalla. Kansakouluni oli samaisen tilan alueella ja kertomukset sota-ajan sairaalasta koskettivat jo silloin. Myöhemmin Valtion sairaanhoito-opistossa Helsingin Tukholmankadulla sain olla Ylpön luennoilla, lähinnä hoitotyön etiikkaa käsittelevillä. Silloinen sairaalan ylihoitaja Senja Iljanko oli myös tullut tutuksi, kun hän toimi oppilasasuntolan johtajana. Komea varreltaan ja tiukka vaatimuksineen ja opiskelijoiden kauhu. Hän asui myös laitoksessa, matalassa pikkusiivessä, jossa nyt on hoitotyön museo.

Talvisota alkoi 30.11.1939 aamuvarhain klo 6 ja Helsingin pommitukset aamupäivällä klo 10. Lastensairaala oli Tehtaankadulla ja pommituksen rajuus alueella sai Arvo Ylpön heti päättämään evakuoinnista rautateitse Harjavaltaan. Hämeenlinnan asemalla ensimmäinen päivä joulukuuta evakkomatkalla ollut sairaala, satakunta lasta ja hoitajat poistettiin junasta asemahalliin. Juna tarvittiin sotilaskuljetuksiin. Lapsipotilaat hoitajineen saivat yön olla Lyseon tiloissa.

Ylppö tunsi Lepaan puutarhaoppilaitoksen johtajan Haapasen ja sopi lasten siirtymisestä Tyrvännön Lepaalle. Sinne oli sovittu sodassa haavoittuneiden hevosten hoito, koska kokonaisuus sisälsi karjatilan navettoineen. Joulukuun toisen päivän ilta ja seuraava yö oli oppilaitoksen väelle kauhujen yö. Kaikki osallistuivat uuteen urakkaan. Hoitajien oli myös saatava tiedot omaisille, kun lapset pikavauhtia siirrettiin Lepaalle.

Sitten koittivat kovat pakkaset ja putket jäätyivät. Väki lämmitti rantasaunassa vettä vilteillä käärittyihin tonkkiin kuljetettavaksi huoneisiin. Potilashuoneiden lämpö saatiin 14 asteeseen. Hoitajien huoneiden lämpö laski yöaikaan pakkasen puolelle.

Hoitotyö oli kuitenkin tuloksellista. Vain joitakin lapsia kuoli lähinnä kurkkumätäepidemian vuoksi. Pienet potilaat sairastivat maitorupea, mahanportin ahtaumaa ja keskosia oli myös mukana Ylpön taidokkaan hoidon saajina. Valtion tila kuului kokonaisuuteen Lepaalla. Saatiin maitoa, voita ja juureksia oli kellareissa. Se mahdollisti hyvän elintarvikesaannin ja potilaat vahvistuivat. Ylppö piti huolta myös hoitajien jaksamisesta saaden paikallisen kauppiaan tiskin alta myymään kahvia. Pienen kokonsa ja liikasuuren pitkän palttoonsa johdosta kylän naiset pitivät outoa näkyä aaveena ja pelottavana, Ylpön kulkiessa iltapimeällä kahvinostomatkalla.

Sairaala oli pitkälle kesään Lepaalla ja kaikkiaan 200 lasta hoidettiin. Rasittavat evakkomatkat Karjalasta myös aiheuttivat lisäpotilaita. Hoitajat odottivat näkevänsä kuuluisan omenatarhan kukkivan. Kaikki puut olivat kovan pakkasen johdosta mustia aaveita ja uudet puut oli istutettava paleltuneiden tilalle.

Käykää Lepaalla. Sinne on Hämeenlinnasta matkaa noin 15 kilometriä.