72 ikävuodesta ja noin 3,5 lapsenlapsesta huolimatta en ole vielä aloittanut vaarin elämää. Suurin syy on laiskuuteni kielellisen ympäristöni suhteen. Minä hämäläisenä mettäkulmalaisena olisin tietenkin vaari, kuten suuresti arvostamani isoisäni äidin puolelta. – Isän puolen isoisäni ei ole rohjennut ilmoittautua.
Tyttäreni perhe asuu Oulun murrealueella Raahessa. Siellä toinen isoisä asuu 20 km:n päässä, ja hän on pappa – ei tuffa, ei äijä, ei ukki ei Iiläisittäin vanhaisäkään, vaan pappa. Minä olen siis Tauno-pappa, hoh hoijaa.
Tauno-pappa on kyllä lukenut iltasatuja, sen kerran kun tapaamme ja lapset oli pieniä. Meidän lapsenlapsemme ovat nimittäin sunnuntailapsia. Tapaamme heitä vain perhejuhlissa ja Lappiin mennessämme muutaman kerran vuodessa. Etäisyyttä heihin on 600 kilometriä.
Onneksi on tuo parjattu netti, naamakirja, Skype jne. Se lyhentää etäisyyttä – myös heidän kummitätiinsä, joka asuu nyt Hongkongissa. Toisaalta pappana / vaarina olen tyytyväinen, että pikkuiset eivät harrasta vain nettiä. Itse asiassa se on säännelty ajan katsomisajan suhteen. Niin – ja perheessä ei ole myöskään TV:tä. Netin kautta katsotaan uutiset ja valitut ohjelmat. Ehkä arvaattekin, että perheen äiti on lapsiin ja perheisiin erikoistunut psykologi ja ratsastusterapeutti. Perheen elämää ei siinä ympäristössä ihmetellä, kun suurin osa naapureista on lestaadiolaisia.
Toivottavasti lapsenlapset tuntevat tällaisen moniharrastuneen vaarin turvalliseksi, kun hekin urheilevat tavoitteellisesti – ratsastuksen lisäksi myös tyttöpainia valmentajaisän ohjauksessa. Niin, ja perhe on ollut alusta saakka myös sijais- ja tukiperhe. Siitä se 1½ lapsenlasta. TUL:n seura, Työväentalo ja vappukulkue ovat näköjään myös tulleet tutuksi – ilman vaarin ohjausta.
Pappa/ vaari voi siis vain osoittaa arvostusta ja kannustusta seuraavan polven kansalaisia kohtaan. Iltaisin ei tavatessa enää pappa lue, vaan näkee miten lomapäivinä saattaa ”kulua” 3–5 kirjaa kannesta kanteen. Mistähän nuo pikkuiset (9–15-vuotiaat) ovatkin tuollaiset tavat oppineet.
– Tauno Tuomivaara
