Kirjoittamisesta

Topi Berg

Jack London opasti muita kirjoittajia jotenkin tähän tapaan: Kirjoita joka päivä tuhat sanaa, niin pysyt kirjoitusvireessä. Tuo on ihan varmasti totta. Asian voi nähdä myös toisin päin: Jos et kirjoita yhtään, et pysy vireessä. Tämä viimeinen totuus pätee erittäin hyvin minuun.

Mietin lähes joka päivä, että pitäisi kirjoittaa, mutta mitä ja mistä aiheesta. Vaimoni sanoi jo avioliittomme alkuaikoina, että minulla on nopeammat jalat kuin pää. Maailmassa onkin niin paljon nähtävää ja kuultavaa, että kaikki se täytyy kokea paikan päällä. Se kaikki tarkoittaa kävelemistä, lukemista,  kavereitten tapaamista, sökön pelaamista ja paria tuoppia mukavassa seurassa.

Olen kaverini kanssa vetänyt vuoroviikoin tietovisaa lähipubissa. Kun pari päivää keksin hienoja kysymyksiä eli kaksitoista vaihtoehto- ja kaksitoista raakaa tietoa ja saan ne paperille, olenkin jotehnyt suuren kirjoitustyön.

Eihän visassa mitään vikaa ole, mutta kun aina täytyy ruveta funderaamaan uusia kysymyksiä. Pää siinä tyhjenee! Tätä on jatkunut kolmisen vuotta. Nyt päätin lopettaa sattuneesta syystä. Se sattunut syy on se, että kun kysyin klassikkokysymyksen eli kuinka korkea on tavallinen muoviämpäri pohjasta reunan tasolle mitattuna: Onko se a) 25 cm b) 30 cm  vai  c) 35 cm, tuli hirveä riita siitä, onko kyseessä ostettu ämpäri vaiko ilmaiseksi saatu? ( Paljonko se korkeus muuten on? Katso vastausta lopusta! )

Lopetin kyselemisen ainakin syksyyn asti ja kas heti alkoi näkyä tuloksia. Tämä on jo kolmas blogikirjoitukseni vähään aikaan ja yhden runonkin olen lähettänyt Tampereelle. Ja uusia aiheita välkkyy – onkohan oikea termi – mielessä.

Nuorena yötyötä tekevänä sanomalehtipainajana minulla oli päivällä aikaa. Naputtelin koneella hupailuja Aune Haarlalle. Radioteatteri esittikin niitä. Sitten minusta tuli toimihenkilö eli faktori. Palkkakin koheni aika lailla ja kirjoittaminen jäi pitkäksi aikaa.

Olen todella hyvilläni, että Eläkeläisessä on nämä runo- ja blogiosastot. On siis joku paikka, jossa voi ajatuksistaan puhella ja lukea muitten mietteitä. Ei se hengen tuotteiden esille saaminen ole näet läheskään varmaa. Lähetin näet Suomen Siirtolapuutarha-lehteen – meillä on siirtolapuutarhamökki Kumpulassa – pari runoa, jotka on ihan Niina Hakalahden kehujen kera julkaistu hiljattain Eläkeläisessä. Runot eivät sovi lehtemme linjaan, tuli vastaus.

Lähetin samaan lehteen pari vuotta sitten jutun, jossa esitin että joka juhannuksena laulettava Lippulaulu, jossa sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin, vaihdettaisiin Maamme-lauluun. Eipä sopinut lehden linjaan sekään kirjoitus. No, Kumpulassa nousee nykyään juhannuksena lippu salkoon Maamme-laulun siivittämänä.

En pääse osallistumaan tulevalle kirjoittajakursille  Kuntorantaan. Toivotan kaikille kurssilaisille ja muille kirjoittajille otollista kirjoitusmieltä ja HYVÄÄ VAPPUA!

( Se ämpärin korkeus pohjasta reunan tasolle on 25 cm )