Eräs vaalitaistelu        

Topi Berg

Olin 80-luvulla töissä Kansan Uutisten levikkiosastolla. Vastuullani oli Uudenmaan levikki.  Ammattiliittojen myönsivät, myöntävät kai vieläkin, lehtiseteleitä jäsenilleen. Kun sen yhdistiammattiosaston myöntämään lehtitukeen, sai työväenlehden – mieluiten Kansan Uutiset – kotiinsa hyvinkin edullisesti.

Vedimme työkaverini Ahti Laatikaisen kanssa tilaustalkoita. Niissä ammattiosastojen jäsenet soittelivat osastojensa jäsenille ja tarjosivat lehteä tilattavaksi kaikilla eduilla alennettuna. Me ja ja varsinkin puhelinvälittäjät etsimme puhelinnumerot valmiiksi, joten helppo oli tarttua luuriin ja soitella, Ensin tivattiin tilauksia pari kolme tuntia ja sitten lähdettiin porukalla saunaan. En ole koskaan ollut niin siisti kuin tilaustalkoiden aikaan – kolme, neljä saunailtaa viikossa piti siitä huolen. Saunottiin, vaikkei koko illan saalina ollut kuin muutama kolme kuukauden tilaus.

Helsingin vesilaitoksen tuntipalkkaiset työntekijät olivat ahkeria talkoolaisia. He olivat niitä, jotka pitivät röörit auki katujen alla ja tekivät sananmukaisesti paskahommia Nuo duunarir olivat aikaansaavia tilaustalkoolaisia. Heidän kanssaan saunottiin monta kertaa. Heidän pääluottamusmiehensä oli vanha kaverini Esko S. Kuuluimme aikoinamme Vallilan Demokraattisiin Nuoriin ja armeijassakin olimme yhtä aikaa.

Kerran Esko tuli työpaikalleni ja sanoi olevansa SKDL:n ehdokkaana Helsingin kaupunginvaltuustoon. Oli siis syytä perustaa tukiryhmä. Siksi hän kutsui tulevana perjantaina Kulosaaren kartanon saunaan. Mitään ei tarvinnut tuoda mukana, tulla vain itse.

Menin paikalle sovittuna aikana. Saunatiloissa oli koolla isoja, rotevia miehiä tarkalleen seitsemäntoista heppua. Ensin saunottiin, juotiin olutta ja syötiin nakkeja. Sitten taas saunottiin, juotiin olutta ja syötiin nakkeja ja sitten taas… Jossakin vaiheessa alkoi kädenvääntö. Joka puolella kuului puhinaa. Minä väänsin kättä jonkun tyypin kanssa. Vastaan se pani, mutta kyllä sen käsi oikeni. Häviö konttorityöntekijälle otti niin miehen luonnolle, että se löi minua turpaan. Minä löin tietysti takaisin. Sitten alkoikin yleinen tappelu. Lyötiin kaikkea, mikä liikkui. Jokainen löi jotakin. Työkaverit löivät toisiaan. Minä pamautin Eskoa kunnolla palleaan, kun se sattui hollille.

Tukiryhmää emme muistaneet tai ehtineet perustaa. Lopulta tappelu loppui. Paikat siivottiin ja vaatteet oiottiin. Sitten lähdettiin ystävinä Herttuan krouviin. Portsari oli aika niuho. Se ei päästänyt läheskään kaikkia sisälle. No, jollakin oli paita housujen päällä, toisella oli pusakka nurin päin päällä, mutta siisteimmät kelpasivat.

Tulin kotiin aamuyöstä. Nauratti kovasti. ”Mikä noin naurattaa”, vaimoni kysyi. ” Olin Kulosaaren kartanon saunassa vaalitaistelussa”, minä vastasin: ”Esko pyrkii valtuustoon. ”

Eikä Esko turhaan pyrkinytkään. Hänestä tuli näet viides varavaltuutettu. En tiedä, mitä Eskolle nykyään kuuluu, enkä pahemmin välitä  Hän näet loikkasi ennen viime kuntavaaleja perussuomalaisiin ja oli heidän vaaliteltallaan.