Jaakko Pessinen

Topi Berg

Luin lehdestä arvostelun Risto Jussilan kirjoittamasta kirjasta Kuningasmetsuri Jaakko Pessisen elämä ja tilasin sen kirjakaupasta. Teos kertoo lappajärveläisen vuonna 1949 syntyneen metsurin elämästä. Lappajärvi sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Kuten hyvin muistamme, meteoriitti törmäsi maahan 77 miljoonaa vuotta siiten. Näin syntyi Lappajärvi, joka on kooltaan 150 neliökilometriä ja näin ollen on Suomen 33. suurin järvi.

Pessinen on syntynyt v. 1949. Hän on koko ikänsä tehnyt metsätöitä. Hän on ollut ensin metsätyömies ja sitten vuodesta 1967 lähtien metsuri. Sinä vuonna näet ruvettiin Metsäradiossa käyttämään metsätyömiehestä sanaa metsuri.

Pessinen on hakannut puuta aivan valtavan määrän eli yli satatuhatta kiintokuutiometriä, mikä tarkoittaa moteiksi muutettuna yli sataaviittäkymmentä tuhatta mottia. Työvälineinä olivat ensin pokasaha ja kirves, myöhemmin moottorisaha, joita hän kulutti loppuun 80 kappaletta.

Vaikka Helsingissä asuu kaikkein eniten suomalaisia metsänomistajia, taitavat käsitteet kiintokuutiometri ja motti olla monelle nykyajan kaupunkilaiselle lähes tuntemattomia mittayksiköitä. Ilmankos Kuningasmetsuri ei Helsingissä käy kaupaksi, mutta on esimerkiksi Puolangalla ykköshitti. Pessinen on sijoittunut hyvin myös Suomen vahvin mies -kilpailuissa. Voimat ovat tulleet metsätöistä.

Kun olin pikkupoika, isäni kävi leimaamassa metsiä ympäri Pohjois-Savoa. Asuimme Iisvedellä Suonenjoen pitäjässä. Iisvesi oli suuri puutavaran lastauspaikka ja vuosina 1923–1955 taajaväkinen yhdyskunta. Metsänleimaaja minustakin piti tulla.  Ensimmäisen tilini tosin sain, kun olin 13-vuotiaana v. 1953 istuttamassa metsää Rautalammin Kivisalmessa. Taimestahan se tukkipuukin kasvaa! Oli kovaa hommaa 13-vuotiaalle pojalle pysytellä aikamiesten kanssa samassa rivissä.

Kun Korean sota loppui v. 1953, väheni puutavaran menekki maailmalla. Iisveden sahoja alettiin ajaa alas. Muutimme Hyrynsalmelle v. 1953. Seuraavana kesänä olinkin jo Hyrynsalmen sahan lautatarhalla lastaamassa lautoja ja lankkuja Toppilan satamaan menevään tavarajunaan. Seuraava kesä 1955 meni sitten komeasti uittohommissa moottoriveneen kyydissä, kun hinattiin tukkilauttoja järven yli sahan rantaan erotteluun. Niillä hankkeilla maksoin matkani Varsovan vuoden 1955 nuorisofestivaaleille. Olin 15-vuotias ja ulkomailla! Oli se jännää ja hienoa!

Tukkilautasta onkin suora yhteys Jaakko Pessiseen ja muihin metsätyömiehiin. Metsätyömiehiä oli Suomessa sotien jälkeen 300 000. Justeerin, pokasahan, kirveen, petkeleen, kuorimaraudan ja 100 000 hevosen avulla Suomea nostettiin jaloilleen. Ensimmäiset, kömpelöt ja kaksikymmentä kiloa painavat moottorisahat tulivat käyttöön 40-luvulla, mutta vasta 60-luvun taitteessa moottorisahalla kaadettiin enemmän puita kuin justeerilla ja pokasahalla. Nyt metsureita lienee muutama sata, kun metsäkoneet hoitavat kaikki metsähommat avohakkuita myöten.

Noiden metsätyömiesten oli asuttava jossakin. Ympäri Suomea oli tukkikämppiä, jotka olivat tukkijätkien koteina. Eräs kirja-aarteistani on Kämppäemännän opas vuodelta 1955. Sain sen omakseni Helsingin yliopiston maatalouskirjastosta, jossa olin työllistettynä 90-luvulla. Kirja oli merkitty poistettavaksi, mutta kerkesin napata sen itselleni.

Kämppäemännän oppaan oli kustantanut Metsämiesten säätiö. Siinä annetaan kämppäemännille ohjeita kaikista kämpän kunnossapitoon liittyvistä asioista, kuten siivouksesta, ruoanlaitosta, ruoka-aineitten varastoinnista, pyykinpesusta. Se hakkaa mennen tullen nykyiset hienot kodinhoito-oppaat

Oppaassa on ohjeet 20, 40 ja 60 miehen kämpille. Tässä on esimerkki sianlihakastikkeen raaka-aineista 60 miehen kämpälle:

6 kg sianlihaa
1, 8 kg vehnäjauhoja
18 sipulia
vettä ja suolaa

Perunoitten keittämiseen tarvittiin 40 litran kattila ja kastikkeen tekoon suuri paistinpannu. Kaikkia ruoanvalmistukseen tarvittavia välineitä oli suuri määrä samoin kuin ruokailuvälineitä. 60 miehen kämppä on iso porukka. Ruoka tarjoiltiin keittiöstä niin kutsutun elämän luukun kautta.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura järjesti 70-luvun taitteessa metsureille jätkäperinteen kirjoituskilpailun. Kirjoituksia tuli peräti 18 000 sivua. Niistä koottiin teos Jätkät sen kuin porskuttaa. Se löytyy meidänkin kirjahyllystämme. Tuloksia arvioitaessa todettiin, että jätkissä on mennyt hukkaan ainakin kaksi Pentti Haanpäätä ja viisi Kalle Päätaloa.

En tiedä, onko runo Tilipussi jätkien kirjoituskilpailun satoa vai onko sen runoillut joku muu, joka sai tilipussin kouraansa kerran viikossa, yleensä perjantaina. Olen sen jostakin opetellut ajat sitten.                               

Tilipussi

Jo nuorena opin sua rakastamaan,
oma taattoni neuvoja laati.
Viivyit aina sä luonani hetkisen vaan,
kun muut sua käyttöönsä vaati.

Miks` rakkaani yhä laihdut vaan,
paras lopettaa oisi se kuuri..
Jos saisin sun vatsasi lihomaan,
ois onni se niin suuri. 

Niin harvoin saavut sä luokseni vain,
vaikk` ikävöin sinua aina.
Jos näen sinut iltana perjantain,
jo poisssa olet lauantaina.

Mä tiedän. Eniten sinua rasittaa
veroherrat ja talonjussi.
Yhä laihana saavut sä luokseni vain
oma rakkaani tilipussi.