Koska Runopysäkki ilmestyy seuraavan kerran sekä lehdessä että netissä vasta syyskuussa, tässä muutamia äitienpäivärunoja iloksenne ja luettavaksenne.
Leena Salo kertoo kirjoittaneensa runonsa 90-vuotiaalle äidilleen. Kun sain sähköpostiini Salon koskettavan runon, muistin myös Vesa Oksasen kirjepostitse saapuneen perinteikkään äitienpäivärunon.
Lisäksi sain toukokuisella Kuntorannan kirjoittajakurssilla Martti Heikkisen terveiset ja runon hänen veljensä toimiessa kuriirina. Heikkisen kaunis kiitos äideille on aivan vastikään kirjoitettu.
NIINA HAKALAHTI
Sitten kun
Sitten kun viimeinen puikollinen on neulottu,
langat päätelty ja keritty,
on aika nousta, katsoa taakseen
Nähdä kaikki se hyvä, mitä elämä on tarjonnut; lapsuuden kesäiset päivät,
nuoruuden voiman ja kaiken sen kirjon, josta voi kiittää.
Muistaa kaikki sukupolvet, jotka menivät edeltä
Olla ylpeä omasta elämästä ja työstä
huokaista ja antaa ajan tulla sellaisena kuin se on oleva.
On aika kerätä kaikki kauniit muiston kukkaset tuoksuvaksi tyynyksi.
Painaa pää tuohon kirjoon ja nukahtaa levolliseen, syvään ja virkistävään uneen.
Ja sitten kun tulee aika lähteä, voi vielä kerran vilkaista olkansa yli
katsoa tulevaan, missä uusi sukupolvi nousee ja jatkaa elämää
Silloin voi nousta ja lähteä levollisin mielin
heidän luokseen, joita eniten rakastit.
He, jotka jälkeesi jätät – voivat todeta, kaikki on sittenkin hyvin.
Leena Salo, Varkaus
Äitienpäivä
Kevät ja kesä toisensa kohtaa
aurinko täydeltä terältä hohtaa
ensikukat ne iloa antaa
lintujen liverrys riemua kantaa.
Tulee päivä ei huolta ei häivää
nyt vietetään kaikkein äitienpäivää
äiti kukat ja kortit lapsilta saa
hän lämmöllä kiittää rakkaitaan.
Lapsenlapsikin yrittää taapertaa
yhtä kukkaa mummille tarjoaa
vielä mummin poskelle suukon soi
sitä hetkeä mummi ei unohtaa voi.
Me muistamme äitejä kukkasin
onhan äiti meille kaikille rakkahin
myös menneitä päiviä muistellaan
kun äitienpäivää juhlitaan.
Vesa Oksanen, Jyväskylä
Äitienpäivälle
Kukaan koskaan ei voi unohtaa,
äitien työtä valtavaa.
Viimeiseen hetkeen saakka,
heillä meistä on huolien taakka.
On toukokuun toinen sunnuntai,
äideille teemme juhlan vain.
Silloin varmasti muistetaan,
mitä äidit on tehneet aikanaan.
Ne jääneet ei päivien työksi,
vaan jatkuivat illoiksi, yöksi.
Miten satoja öitä jaksoikaan,
äidit hoivata omia rakkaitaan.
Oli sodat, miehet rintamalla,
ei ollut helppoa kotosalla.
Sitä aikaa joskus muistelen,
äidit hoitivat silloin talouden.
Koko perheensä, elämän, rakkauden,
surut ja tuskan kätkien.
On aika nyt toinen, muistetaan,
mitä äidit on joutuneet kokemaan.
Teillä rakkautta perheelle riittää.
Siksi tahdon teitä nyt kiittää.
Martti Heikkinen, Iisalmi
Lähetä runosi Eläkeläinen-lehden Runopysäkille:
niina.hakalahti@sci.fi
Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere