• Hyppää ensisijaiseen valikkoon
  • Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Eläkeläiset Ry - Pensionärerna Rf

Vuodesta 1959 liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa

Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten
parissa vuodesta 1959
  • Etusivu
  • Järjestö
    • Valtuusto 2023
    • Strategia
    • Tavoiteohjelma
    • Eläkeläinen-lehti
      • Tilaa uutiskirje sähköpostiisi
    • Ajankohtaista
    • Vuosikertomukset
    • Tietosuoja
  • Toiminta
    • Kalajoen retkeilypäivät 2023
    • Koulutus
      • Syksyn 2023 kurssikalenteri
      • Kurssille ilmoittautuminen, hinnat ja kurssituki
      • Tulostettava kurssihakemus
    • Liikunta
      • Jumppaa ja harjoituksia
      • Videomateriaaleja
      • Taukojumppasarja
    • Monikulttuurinen toiminta
      • Valokuvanäyttely
      • Toiminta
      • Tukihenkilöt
      • Materiaali
      • Yhteistyökumppanit
    • Ikäystävällinen kunta
    • Toimintatonni-avustukset
    • Entisten viisasten kerho
    • Aineistopankki
    • Aineistoa yhdistyksille
    • Aineistoa ohjaajille
      • Tanssipajat
  • Yhdistykset alueittain
    • Etelä-Hämeen Aluejärjestö
    • Helsingin Aluejärjestö
    • Jokilaaksojen Aluejärjestö
    • Kaakkois-Suomen Aluejärjestö
    • Kainuun Aluejärjestö
    • Keski-Suomen Aluejärjestö
    • Lapin Aluejärjestö
    • Pirkanmaan Aluejärjestö
    • Pohjanmaan Aluejärjestö
    • Pohjois-Karjalan Aluejärjestö
    • Satakunnan Aluejärjestö
    • Savon Aluejärjestö
    • Uudenmaan Aluejärjestö
    • Varsinais-Suomen Aluejärjestö
  • Jäsenyys
    • Tervetuloa mukaan
    • Jäsenedut
    • Jäsenhakemus
    • Eläkeläisten tuetut lomat
    • Myyntituotteet
    • Paikallisyhdistyksen säännöt
  • Blogit
  • Yhteystiedot
    • Toimisto
    • Laskutusosoite
    • Hallitus ja valtuusto
  • Svenska

Lyriikkaa, Loitsuruno ja Sateessa

5.3.2019

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä  tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Eläkeläinen-lehden Runopysäkki-palsta jatkuu entiseen tapaan. Tämä blogi on tullut sen lisäksi.

Tällä kertaa täällä blogissa ovat luettavissa Toivo ”Topi” Bergin, Oiva Björkbackan ja Inkeri Nuutisen runot palautteineen. Te lukijatkin voitte kommentoida runoja (kommenttikenttä löytyy Runopysäkin alalaidasta) , eikä toki kiellettyä ole viitata paperipalstallakaan julkaistuihin runoihin. Käyn taatusti aina välillä kurkkaamassa nettirunopysäkkiä, mutta moderaattorina tai verkkokeskustelun juontajana en toimi.

Runoja saa lähettää minulle entiseen tapaan:

niina.hakalahti@sci.fi

Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere

 

Runot

 

Lyriikkaa

Mitä siellä lyriikan tunnilla opeteltiin,
tuliko paljonkin valmista runoa, kysyy vaimoni.
No, tällä ekatunnilla vain harjoiteltiin.
Opettaja antoi jokaiselle oman aiheen,
ja siitä sitten kirjoitettiin.

Mielenkiintoista! Mikä aihe sinulle tuli?
Semmoinen ”Elämäni rikkaruohot”,
mutta en minä siitä saanut paljoa irti.
Sehän on ihan hyvä aihe. Miksi ei irronnut?
Minulla ei ole rikkaruohoja, on vain sinä ja lapset.

Kiitos, kun emme ole sinulle rikkaruohoja.
Ette tietenkään. Te olette tavallisia ja turvallisia.
Ei teistä saa paljoa irti yrittämälläkään.
Älä nyt loukkaannu, mutta ymmärräthän sinä,
että lyyrikko tarvitsee dramatiikkaa.

Ymmärrän. Vai olet sinä heti lyyrikko,
joka haikailee dramatiikan perään.
Totta, sinulla on minä ja lapset. Sehän on tosi tavallista.
Onko siinä sitten tarpeeksi dramatiikkaa, kun minä ilmoitan,
että meidän lasten oikea isä asuu Tammisaaressa?

Toivo ”Topi” Berg, Helsinki

 

Loitsuruno

Tuhannen tuhatta sarvipäätä,
suhisi sihisi kaislikossa,
rämelsi rantarämeikössä,
kankahille karkasi,
kiersi kannot, kiersi kivet
kalliot kaikki kolusi.
Kiljaisi kerran kovasti,
karjaisi kahta kantavammin,
rannat raikui, kalliot kaikui,
kuultiin joka notkelmassa.

Aamun valjetessa viimein vaikeni.
Kävi kuu kalpeaksi,
aurinko armaammaksi.
Lintu lauloi, käki kukkui,
kolossaan jo peto nukkui.
Siihen päättyi loru tämä,
ethän pelännyt sä tätä

Oiva Björkbacka, Helsinki

 

Sateessa

Toukokuun alussa uimaan aloin
siellä ajattelin usein palelevin jaloin:
Tänä kesänä uintiennätyksen teen
niin usein käyn kyllä äärellä veen.

Kolmisen kertaa sitä urheutta kesti
meni kesäkuulle asti seuraava pesti.
Oli alkanut silloin jo sateinen kesä,
putosi räystäältä moni pääskysen pesä.

Joka päivä melkein sateli vettä,
oli sen verran välissä poutaa, että
pyykit ulkona kuivaksi saatiin.
Aloin kuun lopulla takaisin uintiraatiin.

Kastui muutkin vaatteet kuin uimapuku,
eihän sentään ihminen sateessa huku.
Useampi päivä heinäkuulla satoi
näin sateinen kesä eteenpäin matoi.

Odotin kauniin kuulasta syksyilmaa
vaan tuulta ja sadetta kukaan ei filmaa.
Niinpä kun metsässä lenkillä oon
menee huolet ja vaivat ”jorpakkoon”.

Lenkin jälkeen taas ajatus selkeä lie
ja seuraavaan päivään ajatus vie.
Elän tätä päivää ja nautin siitä
ei tätä eloa enää loputtomiin riitä.

Älä koskaan pelkää elämää
elä ja anna toistenkin elää.

Inkeri Nuutinen, Talluskylä

 

PALAUTTEET

Toivo ”Topi” Bergin Lyriikkaa –runo on itseironian ja huumorin juhlaa, joka silataan mainiolla loppuyllätyksellä.

Toisinaan kuin-vertaus saattaa olla runossa raskas ja proosamainen. Mutta lyhennetty vertaus, metafora, on lyriikan ominta ilmaisutapaa. Bergillä sellainen on ”elämäni rikkaruohot”.

Metaforia viljellään laajalti myös runouden ulkopuolella – joskus kannattaa huvikseen tehdä metaforabongaus vaikkapa päivän lehdistä. Tummasävyinen metafora on esimerkiksi Katriina Huttusen juuri ilmestyneen esikoisromaanin nimi: Surun istukka.

Mutta takaisin Lyriikkaa -runoon. Berg on aiemminkin käyttänyt joissakin runoissaan rakenteena keskustelua, se on hauska tapa kuljettaa runoa eteenpäin. Lyriikkaa-runon ironia tuo mieleen Ilpo Tiihosen runon Runoilija, jossa ”Minä olen minä, ja minulla/ on parikin kaveria.”

Oiva Björkbackan Loitsuruno käyttää äänteitä ja rytmiä runon rakennusaineina. Ensimmäinen säkeistö on intensiivinen, toisessa säkeistössä rytmi muuttuu rauhallisemmaksi, kun aamu valkenee. Alkusointu ja käänteinen sanajärjestys tukevat runon tunnelmaa. Loitsuruno on taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa tunnelman muutos saadaan aikaan rytmisin ja sanamaagisin keinoin.

Tunnistan kirjallisia viittauksia ainakin Harakka huttua keittää -loruun, Käet kukkuu kuusikossa-kansanlauluun ja Kaislikossa suhisee-lastenkirjaan. Intertekstuaaliset viittaukset ovat runouden ikiaikainen keino, ne liittävät runoa osaksi toisten tekstien verkkoa.

Inkeri Nuutisen Sateessa-runo kertoo sekä sadekesästä että elämänasenteesta. Tässä vaiheessa vuotta ajatukset alkavat jo kääntyä kesään, joka saattaa olla mitä tahansa hellekesän tai Nuutisen runossa kuvatun sadekesän väliltä.

Ironisesti voisi todeta, että Suomen ilmasto antaa meille kaikille lukuisia mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä.

Sateessa-runo tuo sateisen kesän eri puolet käsinkosketeltavasti esille. Viidennessä säkeistössä viittaus filmaamiseen jää ehkä hieman hämäräksi. Samassa säkeistössä tapahtuu muutos: runon puhuja antautuu (hyvällä tavalla) olosuhteille. Elämä on hyvää sateesta huolimatta.

Runo voisi hyvin loppua jo kuudenteen säkeistöön. Edesmennyttä sankaria siteeraten voisi sanoa, että onpa vähän fifty-sixty-tilanne. Kumpi onkaan parempi: nykyinen, synteesimäinen lopetus vai sittenkin jo edellisen säkeistön toteava loppu?

NIINA HAKALAHTI
——————————————————————————————————-

Palautetta Eläkeläinen-lehdelle

Kuva ja runo on vaikea yhdistelmä. Samoin kuin teatteri ja musiikki, tai vaikkapa TV:n luonto-ohjelman taustamusiikki. Eläkeläinen-lehden numeron 1/2019 Runopysäkki-palstalla julkaistu kuva vei pohjan runoni lohduttavalta vaikutukselta – ja asiat eksyivät yhteyksistään. 

Itse en olisi laittanut tai halunnut minkäänlaista kuvaa runoni viereen. Runo itsessään puhuu, se ei tarvitse selityksiä. Lukija saa vapauden itse tulkita sisältöä. Joskus lukija – tai jopa runon kirjoittaja – ymmärtää sisällön useamman lukukerran jälkeen tai jopa vasta vuosien päästä.

Ystävällisin terveisin

Tuula Nieminen, Leppävesi
———————————————————————————————————-

Alla voi  kommentoida tässä blogissa runoja, eikä toki kiellettyä ole viitata Eläkeläinen-lehden paperipalstallakaan julkaistuihin runoihin. 

Avainsanoilla:

Lukijan vuorovaikutus

Kommentit

  1. Riitta Suhonen sanoo

    7.3.2019 12:42

    Eläkeläinen-lehden sivulta Impi Jääskeläisen Mennyt-runo, koskettava ja lämmin. Minullekin tutun, hyvän ystävän ja työtoverin poismenon johdosta.

    Topin ja Oivan runomitat aina mukavia luettavia.

    Mukava, että runosivut laajenivat myös tälle puolelle!

    Riitta Suhonen

    Vastaa
  2. Lea Nieminen sanoo

    7.3.2019 22:29

    Olen kova ottamaan valokuvia ja haluaisin ne aina yhdistää runoihin, minun mielestä ne täydentävät toisiaan.

    Vastaa
  3. Niina Hakalahti sanoo

    9.3.2019 18:40

    Onpa mukavaa, että tänne jo kirjoitellaan! Runous ansaitsee kaikki mahdolliset foorumit, tämä olkoon yksi niistä.
    Majakovskin ”Runo makujen erilaisuudesta” sattui taas yhtenä päivänä eteeni. Siinähän hevonen kauhistelee kamelia rujona hevosena, ja kameli taas pitää hevosta kameli-keskosena. Runo loppuu näin:
    ”Jumala harmaaparta yksin tiesi totuuden/olivat eläimiä eri rotujen.”
    Runojen ja ajatusten moninaisuus on ilo!

    Vastaa
  4. Oiva Björkbacka sanoo

    14.5.2019 21:29

    Löysin tänne runojen blokisivulla vasta tänään 14.5. Hienoa! sivulla on avaruutta ja tilaa. Lukijalle tämä avaruus antaa mahdollisuuden syventyä itse runon tekstiin ja ajatukseen helpommin. Toivotan hyvää ja antoisaa jatkoa uudelle avaukselle Eläkeläinen lehden kehittämisessä lukijaystävällisempään suuntaan. Face bookissa on useita runosivuja eri henkilöiden avaamina. Olen kirjoitellutkin niille omia runonpoikasia ja lukenut monien tuttujen fb-kavereiden runoja. Paperilehdistä onb paljion vaikeampi löytää tilaa runoille ja oman runokirjan julkaiseminen on monelle vain haaveeksi jäänyt ajatus – kustantajan löytäminen ei ole helppoa. Omakustanteita toki on alkanut ilmestyä melko runsaasti, kun painatuskustannukset ovat alentuneet tuntuvasti. Mutta monikko meistä pöytälaatikkorunoltajista on omien julkaisujen tehokkaaksi myyntimieheksi, joten kustannukset jäävät joka tapauksessa omasta taskusta maksettavaksi. Tsemppiä kaikille runoilija veljille ja siskoille tämänkin palstan kautta! Toivottaa Oiva Helsingistä.

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ensisijainen sivupalkki

Footer

TILAA UUTISKIRJE sähköpostiisi


Eläkeläiset ry
Kauppakaarre 1, 00700 Helsinki
Puh. 020 743 3610
elakelaiset(at)elakelaiset.fi

Tietosuojaseloste »Saavutettavuusseloste »

Tuettu Veikkauksen tuotoilla tunnus

·Toteutus ja ylläpito MMD Networks Oy·