Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.
Runot:
On kevät, on yö
Rintasi valkeat, ihosi kuulas,
kevätyön hämäryys
se meidät huumas.
Tumma on taivas, lämmin on yö
meidät nyt kietoo, kiihkon
ja rakkauden vyö.
”Olli Matti”
*
Elämän koukerot
Kun olemme lähellä toisia
vihaamme heitä.
Kun olemme erossa,
rakastamme heitä.
Kun olemme poissa,
suremme heitä.
Mutta yksinkään
emme halua olla.
Nyyrikki Karjalainen, Lahti
*
Lupiini
Tulitte hävittäjillä.
Maa antoikin tien varren ojista
villejä lupiineja.
Oven täydeltä tupaan tulee
usalaista unelmaa
Cocacolaa, ja rokkia.
Ehkä ette uskalla tulla alas.
Maan vetovoima vetää kuitenkin.
Maassa olevien, täällä elävien puolesta
pidän muistopuheen ja ojennan lupiinin.
Vapauden ja totuuden puolesta.
Pentti Syvänen, Jyväskylä
Palautteet:
Nimimerkki ”Olli Matti” kertoo kirjoittaneensa runonsa nuorena miehenä. Kirjoittaja kokee nimimerkin tarpeelliseksi aiheen intiimiyden vuoksi. ”Runon syntyvaiheet pidän salaisina”, kirjoittaja toteaa – toteamusta sävyttänee salaperäinen hymy.
Riimi ja runossa käytetty sanasto vie lukijan ajatukset vuosikymmenien taakse. On kevät, on yö on samalla tavalla viattoman eroottinen kuin vanhat kotimaiset elokuvat. Runossa on einarivuorelamaista tiiviyttä, se on kuin sokeripala!
*
Nyyrikki Karjalaisen runo on nimeltään Elämän koukerot.
Kuriositeettina mainittakoon, että vaikka kirjoittaja ei asiaa tuokaan esiin, uskon, että kyseessä on tässäkin tapauksessa nimimerkki. Karjalaisen tyyli kirjoittaa (ja käsialakin) muistuttavat erään Runopysäkin vakiokirjoittajan vastaavia. Mutta kirjoittamiseenhan roolileikit kuuluvat, on hauskaa kirjoittaa välillä toisella nimellä. Sitä on tehty kirjallisuudenhistoriassa paljon! Kaikenlainen leikittely – piiloleikkikin – on oleellinen osa kirjallisuudellisuutta.
Karjalaisen runon paradoksit ovat varsin osuvia. Harmonisinkaan ihmissuhde ei ole säröä vailla. Ja toisaalta yksinäisyyden kokemus saa meidät arvostamaan sellaistakin suhdetta, joka on kaukana täydellisestä.
Tällainen toteava ja aforisminomainen runo varmasti kolahtaa moneen ja toimii myös vaikkapa keskustelun pohjana.
*
Pentti Syväsen Lupiini-runo on voimakkaan visuaalinen. Vastakohtaisuuksien varaan rakentuvan runon näkee kuin elokuvana. ”Hävittäjät” voi tulkita sotakuvastoksi, mutta myös ylikansallistumisen vaaraksi.
Viimeisessä säkeistössä kiehtoo se, että kirjoittaja uskaltaa jättää paljon aukkoja. Kolme viimeistä säettä ovat ”puolustuksen puheenvuoro”: ” Maassa olevien, täällä elävien puolesta/
pidän muistopuheen ja ojennan lupiinin. /Vapauden ja totuuden puolesta.”
Lupiini on tehokas kuva runon alussa ja se vahvistuu ja saa uuden merkityksen runon lopussa.
*
Nimimerkeistä ja kirjailijanimistä vielä mainittakoon, että muun muassa P. Mustapää, Eino Leino ja Aleksis Kivi ovat kirjailijanimiä, eivät henkilöiden alkuperäisiä nimiä.
NIINA HAKALAHTI
Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.
Vastaa