Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.
Runot:
Rajat
Maailman valtiaat pystyttivät rajat
valtakuntiensa ympärille.
Rajat, raot, joihin pakolaiset ja maahanmuuttajat tipahtavat.
Tavarat siirtyvät vapaasti, mutta ihmiset käännytetään rajoilta.
Jotkut piiloutuvat rekkoihin, tekeytyvät elottomiksi esineiksi
yli päästäkseen.
Eräät heistä tukehtuvat kuoliaiksi.
Maa on avaruudesta nähtynä tavattoman kaunis.
Valtioiden rajat eivät pilaa näkymää, sanoo Karin Nyberg, astronautti.
Päivän puolella planeettamme hohtaa sinisenä.
Yön aikaan se kimmeltää jalokivenä, kaupunkien valaisemana.
Sudet, nuo onnekkaat, jolkottelevat
yön pimeydessä rajojen yli
valtakunnasta toiseen.
Mikseivät ihmisetkin?
On jaksettava unelmoida maailmasta
ilman suljettuja rajoja.
Marketta Salin, Helsinki
* * *
Koti
Pakkanen paukkuu nurkissa –
tuli palaa hellassa.
Pirtti on hämärä –
öljy tuoksuu.
Isä veistää, tekee saavia –
mummo karstaa villoja.
Äiti kehrää, hyräilee.
Luen kirjaa pöydän päässä –
pieni lamppu valaisee.
Silitän kissaa.
Sylvi Sirainen, Helsinki
* * *
Kotka
Lensi kuin päätön kana
jälkeen jäi orpojen vana.
Kaikkensa lentoon lataa
elo kulkee sitä rataa
pysy ei jalat maassa
ei kestä kasassa.
Kotka lentää korkealla
taivaan katon alla
kana ei lennä korkealla
lento jää matalalle.
Nuorisolle esikuvana
sponsorit, tiimi mukana.
Unohtui antaa
tärkeitä taitoja,
ettei lennetä päin
elämän laitoja.
Surullinen tarina
ei auta tässä marina.
Tästä pitää ottaa oppia
ei etukäteen förskottia.
Urheilu on jaloa
tuo elämään valoa.
Nuoria pitää tukea
heidän sydäntään lukea.
Tulevaisuus on nuorilla
elämän rikkaus Suomella.
Pentti Syvänen, Jyväskylä
* * *
Avasin minä Eläkeläis-lehden:
löysinpä siitä Runopysäkin.
Luinpa siitä kehotuksen:
Laitapa oma runosi
Runopysäkin toimittajalle
Sivulle Eläkeläis-lehden.
Siitäpä ura urkeni,
mieleni alkoi miettiä,
aivoni alkoi askarrella,
runoelmaa rustaella:
Oisihan niitä asioita joista voisi kertoella,
mutta miten ne runoksi rustaisi,
Runopysäkkiin toimittaisi?
Jospa alkaisi alusta,
laittaisi pisteen lopuksi.
Siihen väliin väkertäisi,
mietteitä mielestänsä.
Siitähän sen sepittäisi,
oman mielensä iloksi,
luettavaksi kaiken kansan
Eläkeläislehden sivuille,
Runopysäkkiin rustattuna.
Anja Säkkinen, Sotkamo
Palautteet:
Marketta Salinin Rajat-runo ottaa vaikuttavasti kantaa siihen, millaisen maailman olemme luoneet. Olemme tottuneet pitämään kansallisvaltioita itsestäänselvyyksinä, mikä ei suinkaan ole ongelmatonta. Salin kirjoittaa terävästi:” Rajat, raot, joihin pakolaiset ja maahanmuuttajat tipahtavat. /Tavarat siirtyvät vapaasti, mutta ihmiset käännytetään rajoilta.” Astronautilta siteeratut sanat myös koskettavat: ”Valtioiden rajat eivät pilaa näkymää.”
Nyt kun kehitys on menossa juuri toiseen suuntaan, siis olemme poteroitumassa entisestään, Salinin runon ajatukset osuvat täysillä ytimeen.
Ainakin on tärkeää pitää yllä utopiaa vapaasta maailmasta, jossa susien tapaan voisimme kulkea minne haluamme.
* * *
Sylvi Siraisen Koti-runo on koristelematon ja toteava – siinä on sen voima. Lapsuusmuisto rakentuu monien aistihavaintojen varaan. Vaikka runossa ei ole minkäänlaista selittävää säettä, siitä välittyy hyvä ja turvallinen tunnelma. Runon nimi, Koti, saa täyttymyksensä. Läheiset ihmiset (äiti, isä, mummo) ovat arkipuuhissaan, lapsi kissa vierellään uppoutunut lukemiseen. Kaikki toimittavat omia askareitaan, silti vahva läheisyyden tunne sävyttää runoa.
Säkeet pudotellaan lukijalle samanarvoisina, mistä syntyy yhtä aikaa rauhallinen, mutta myös jännitteinen tunnelma.
* * *
Pentti Syväsen Kotka-runosta tunnistamme urheiluhistoriastamme tietyn hahmon, jonka moninaisia vaiheita koko kansa sai seurata. Mutta runossa on myös yleinen taso, aloin lukijana pohtia (urheilu)julkkisten kertakäyttökulttuuria ja sitä, miten raadollisesti heistä yritetään hyötyä. Syvänen kiteyttää asian hyvin: ”Unohtui antaa/tärkeitä taitoja, /ettei lennetä päin/
elämän laitoja”.
On liian monta synkkää tarinaa huippu-urheilijan tai muilla aloilla ansioituneen nuoren romahduksesta. ”Nuoria pitää tukea/heidän sydäntään lukea”, Syvänen kirjoittaa viisaasti.
Viime aikoina on puhuttu myös nuorten lukiouupumuksesta, kun jo niin varhain täytyy taktikoida aineita ja arvosanoja, joilla pääsee jatko-opintoihin. Toisin sanoen, vaikka Pentti Syväsen runo kertoo yksittäistapaus-mäkikotkasta, se laajenee käsittämään paljon suuremman aiheen.
* * *
Anja Säkkisen runo on mukana ”bonuksena”, viittasin runoon Eläkeläinen-lehden kesäkuun numeron 3 Runopysäkillä. Runo kertoo mahdollisuuksista, toimeen tarttumisesta ja uusista avauksista.
NIINA HAKALAHTI
Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.