Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa. Tällä kertaa täällä Runopysäkki-blogissa ovat luettavissa Impi Jääskeläisen, Anneli Kukkosen ja Rudolf Lindbladin runot palautteineen. Vaikka blogissa julkaistavat runot ovat hyvin erilaisia keskenään, huomasin, että niissä kaikissa ovat läsnä tunteet. Lisäksi jokainen runo tuntuu kuiskaavan lukijalle viestiä, jossa materiaalinen taso ei ole tärkein.
Runot
Sitä kuusta kuuleminen
Tuossa kuusi kukoistava
korkealle kurkottava.
Tässä mökkini matala,
mökki mieleni mukainen.
Mulle haastoi harmaatukka
nätit neuvot neitoselle:
-Ethän kaada kotikuusta,
ethän torppaasi tuhoa.
Ne on sinulle nimettynä,
saatettu suvun sijaksi.
Suoja sulle, suoja muille,
suoja lastesi lapsille.
Kuulen kuusen kuiskehia,
kuulen tuulen tuhinoita.
Laulan minäkin mukana
laulut mummoni mukavan.
* * *
Saapui herra hallinnosta
tuli virkamies totinen.
Sanoi: – Mene matkoihisi,
muuta, muuta muille maille!
-Tähän tulevi taloja
paljorahan palatsille.
Rakennetaan rautaportti
esteheksi epeleille!
* * *
Joutanen manan majoille
mailta mummon muokkaamilta,
kotikuusen kuuluvilta,
tutun torpan tanhuvilta.
Impi Jääskeläinen, Mikkeli
Uni
Taivas uhkaavan tummaa
ei ukkosta vaan
pimeää kummaa
silti auringonsädettä pitkin
kiipesin ylös ja itkin
Ottakaa minut mukaan
kukaan ei vastannut
Ei kukaan
Heräsin, kävelin ulos
etelän yön ajatustulos
Äitini kotimaassaan
auringonsäteellä matkustanut
pitkän matkansa päättänyt
Anneli Kukkonen, Raahe
Takkatuli
Syysilta kun pimenee
ja tuuli nurkissa ulisee
halkoja klapeiksi hakkaan
ja viritän tulen takkaan
tuleen hiljaa tuijotan
ja hyvän mielen tavoitan
Rudolf Lindblad, Helsinki
Palautteet
Impi Jääskeläisen Sitä kuusta kuuleminen -runo kuvaa valitettavan tuttua tilannetta. Runopysäkillä Kalevi Männikön runo käsitteli luopumisen haikeutta, Jääskeläisen runo taas pikemminkin luopumisen absurdiutta, kun ihminen joutuu ”systeemin” kouriin. Runossa asettuvat vastakkain inhimillinen tunnearvo ja kova taloudellinen eduntavoittelu.
Kalevalamittaa vapaasti varioivan runon sanasto on rikasta: ”paljorahan palatsi” tai ”rautaportti/esteheksi epeleille”.
Runo kuvaa kylmäävästi kaiken alleen jyräävän rahan valtaa. Muistutan taas kerran, että osoitteesta http://www.sci.fi/~alboin/trokeemankeli/ löytää apuvälineen, jolla kalevalamitan voi halutessaan tarkistaa.
Anneli Kukkosen Uni on herkkävireinen runo intuitiosta, aavistuksesta. Oman tulkintani mukaan runon puhuja havahtuu (ulkomailla) unestaan ja aavistaa äitinsä kuolleen. Tämä kaikki kuvataan runon keinoin, kielikuvin ja sopivasti tiivistäen.
”Auringonsäde” on runossa symboli, joka yhdistää runon puhujan ja äidin: ”silti auringonsädettä pitkin/kiipesin ylös ja itkin” ja ”Äitini kotimaassaan/ auringonsäteellä matkustanut/pitkän matkansa päättänyt”
Runossa ei ole yhtään sanaa liikaa eikä myöskään liian vähän. Loppusoinnut sopivat runoon, tihentävät sen tunnelmaa.
Jos Helena Koposen uintiruno Runopysäkillä (lue se Eläkeläinen-lehden numerosta 5) oli mindfulnessia, niin Rudolf Lindbladin Takkatuli-runo lienee sitten hyggeä. Hyggeksi kai luetaan kaikki kiireetön puuha, tuleen tuijottelu, villasukkien lämmöstä nauttiminen, verkkainen kävely merenrannassa. Tanskankielinen sana ilmaantui jokunen vuosi sitten suomalaismediaan.
Ehkä voisi puhua hidastamisesta ja hiljentymisestä. Ja juuri tästä Lindblad kirjoittaa runossaan. Hyvä mieli tarttuu myös runon lukijaan.
Niina Hakalahti
Runoja saa lähettää minulle entiseen tapaan:
niina.hakalahti@sci.fi
Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere