Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.
Runot:
Kevättalvi
Nukkuvat kukat lumen alla,
vielä talviunessaan.
Lumihanget kaikkialla
valkoisina peittää maan.
Lepät aukoo urpujaan,
pajut, raidat kissojaan,
kilvan kasvattamaan ehti,
piilossa on leskenlehti.
Vielä puree pakkaset,
punaiseksi poskipäät.
Viluissansa ihmiset,
kulkee metsät, järven jäät.
Odottaa maa lumen alta,
milloin murtuu talven valta.
Kevät koittaa, valloittaa,
auringosta voimaa saa.
Vähitellen kaamos haihtuu,
valo voittaa pimeyden.
Pian talven selkä taittuu,
koittaa aika suvinen.
Kansa kevätjuhlissaan,
kulkee pyhävaatteissaan.
Riemuitseva mieli nyt,
kaamos kun on häipynyt.
Martti Heikkinen, Iisalmi
* * *
Pääsiäisen loitsu
Nyt kun tulee pääsiäinen
silloin on jo kevät,
pienet kissat keltaisina
pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa tässä.
Kukko helttapäinen,
munii munat kirjavat, kun on pääsiäinen!
Rulli-akkaa harmittaa, kun ei luutaa kuntoon saa,
kahvipannun paikka puuttuu
tässä myöskin kissa suuttuu.
Eikö mukaan pääsekään,
loitsut lukematta jää.
Kyllä kaikki järjestyy.
Kaarina Logrén, Oulu
* * *
Hetkiä
Olla arjessa
vahva.
Aukaista sydän
herkkiä hetkiä
varten.
Ja olla kokonainen.
Valvoo
Kuun kasvot utuisena,
toivonkehrä vyötäisillä,
valvoo kesän tuloa.
Salli Kajosmäki, Keuruu
Palautteet:
Keskellä pakkasta tekee hyvää lukea runoja keväästä ja kesästä. Kirjoittihan Claes Anderssonkin, että ”kesä on paras talvella.” Martti Heikkisen Kevättalvi-runo piirtää lukijan eteen kevään etenemisen. Laulumainen runo muistuttaa lukijaa ihmeestä, joka yllättää joka vuosi.
Runossa ilahduttaa myös se, miten kasveja nimetään. Leppä, paju, raita ja leskenlehti ovat niin paljon enemmän kuin pelkät puut ja kukat.
Heikkinen tavoittaa runossaan suomalaisen mielenmaiseman: talven jälkeen kevät ja kesä ovat palkintoja! Martti Heikkinen on suvereeni runoilija, jonka runoja lukee aina mielellään.
* * *
Kaarina Logrénin runo ylettää jo pääsiäiseen asti. Runossa on herttainen kuva: ”pienet kissat keltaisina/ pajuun kiipeilevät.”
Pääsiäisruno taittuu myös hieman absurdiin sävyyn, kun kukko munii.
Olen vastaanottanut Kaarina Logrénin runon jo toissakeväänä, joten nyt on korkea aika sen päästä palstoille. Muuten taas kohta yksi pääsiäinen hurahtaa ohi.
”Rulli-akka”-sana lienee Oulun murretta ja juontaa juurensa trulli-sanasta.
Muutosehdotuksena sellainen, että alun ”nyt”-sanan voisi jättää poiskin.
Logrénin pääsiäisloru sopii koko perheelle!
* * *
Salli Kajosmäen kaksi pientä runoa ovat molemmat suuria. Hetkiä-runossa on tommytabermannmaista vilpitöntä avoimuutta. Runo muistuttaa läsnäolon tärkeydestä.
Valvoo-runo on viehättävä miniatyyri. Kesää odottava kuu jää mieleen visuaalisena ja persoonallisena kuvana.
Näitä molempia runoja voisi pitää taskussa mukana pahanpäivän varalle.
* * *
Palaan vielä Runopysäkillä esillä olleisiin Taija Tuomisen ajatuksiin palautteesta ja sen antajasta. Tuominen jakaa palautteenantajat hyväntahtoisiin ja pahantahtoisiin, joista ensimmäistä tyyppiä hän luonnehtii näin. ”Hyväntahtoinen yrittää ymmärtää kirjoittajan lähtökohtia, tekstin maailmaa, rakentumistapaa ja kirjoittajan omaa ääntä. Hän ei lähde muuttamaan aforistista kirjoittajaa eeppiseksi, eikä puutu kirjoittajan etiikkaan.“
Positiivisen viiteryhmän merkitys onkin valtaisa!
Kirjassaan Tuominen myös muistelee kuulemaansa kiinalaista sananlaskua: ”Kun annat toiselle ruusun, sen tuoksu jää käsiisi.”
NIINA HAKALAHTI
Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.