Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.
Runot:
Hyvä pahassa
Jos elämälle kaikki itsestäni antaisin,
sulkeutuneen nuppuni rohkeammin aukaisisin,
elämälle antaisin niinkuin tuntisin,
niin vielä enemmän siltä saisin.
Jos uskon siihen, että ihmissyli muuttaa muotoon enkelin,
se kun taltuttaa pahankin, että kukat kukkivat
ja linnut lentävät vielä huomennakin.
Ihmiselon siipiin kantaviin uskoni menettäisin,
kaiken elämässäni menettäisin.
Risto Hedman, Leppävesi
* * *
Vanhan elämää
Vanhakin saa kuvitella,
muistella ja mietiskellä.
Ajatella, aavistella,
toivoa ja toivotella.
ELÄÄ TÄYTTÄ ELÄMÄÄ!
Tavalla tai toisella.
Voimiensa rajoissa.
Toiveidensa tavalla.
Mitenkuten elossa.
Tasokas tai toiveikas.
Ihan mitä vain.
Oma vanha itsensä.
Vanhalla on oikeutensa.
Anja Säkkinen, Sotkamo
* * *
Aikakausi
Aina on alkamassa;
uusi aika,
päivä,
kuukausi,
vuosi, vuosikymmen.
Jokainen aikakausi;
tekee
omat
ihanteensa;
määritelmänsä;
ihmisestä
työstä
luonnosta
ja rauhasta.
Jokainen aikakausi
oma
matkallaolonsa.
Valita
harkita
onko
aika
otollinen
uuden
aikakauden
elämänkutsulle?
Tai
jättää
käyttämättä
mahdollisuus
osallistua,
olla
mukana
uuden
aikakauden
elämänkutsulla.
Seppo Koskima, Tampere
Palautteet:
Risto Hedmanin Hyvä pahassa -runo muistuttaa siitä, miten jokainen voi vaikuttaa elämäänsä. Tietenkin on asioita, joille ei voi mitään, mutta yhtä lailla niitä, joille voi.
Luin Hedmanin runoa eräänlaisena maallisena rukouksena. Merkillepantavaa on myös, että ensimmäisessä säkeistössä käytetään konditionaalia. Toisessa säkeistössä puolestaan siirrytään indikatiiviin, jolloin puhujan ääni voimistuu.
Aloin miettiä runon rytmiä ja sitä, miten runo jakautuu säkeisiin. Lisäksi pohdin, kaipaisiko runon loogisuussyistä vielä hieman täydennystä. Pohdintani liittyvät nimenomaan toiseen säkeistöön. Tein oman ehdotukseni, mutta luonnollisesti kirjoittaja on aina se, joka päättää tekstistään. Luovassa työssä on aina yleensä monia vaihtoehtoja, joita voi punnita, venkslata ja kokeilla. Olen esimerkiksi kerran pyytänyt ystävääni valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta romaanini lopetuksen, kun en itse osannut päättää.
Tässä siis ehdotukseni, lisäykseni ovat suluissa. Jakaisin kakkossäkeistön myös kahdeksi eri säkeistöksi:
Jos uskon siihen, että ihmissyli muuttaa muotoon enkelin,
se kun taltuttaa pahankin,
(jos uskon siihen,) että kukat kukkivat
ja linnut lentävät vielä huomennakin
(niin sulkeutuneet nuput kyllä aukeavat ja kukat loistavat)
(Mutta jos) ihmiselon siipiin kantaviin uskoni menettäisin,
kaiken elämässäni menettäisin.
* * *
Anja Säkkisen Vanhan elämää -runo on ytimekäs ja rytmikäs runo, joka sopisi hyvin esitettäväksi. Luettelomainen muoto tekee runosta iskevän.
Säkkinen korostaa runossaan vapautta. Jokainen vanha ihminen saa elää omalla tavallaan. Yhtä oikeita tapoja ovat niin hissuttelu kuin joka paikkaan rientäminenkin. Media rakastaa kertomuksia supereläkeläisistä, jotka yhdellä kädellä rakentavat kesäpaikan koko suvulle ja toisella kirjoittavat väitöskirjan. Ikään kuin vanhuuskin pitäisi suorittaa. Toisaalta eihän maksimaalisessa ”menestymisessäkään” ole mitään vikaa, mutta siitä ei saa tulla velvoittava ja vallitseva malli.
Vanhan elämää on varsin naseva ja osuva runo, jolla on tärkeää sanottavaa.
* * *
Seppo Koskiman Aikakausi-runon muoto on kapea; säkeet vaihtuvat nopeasti ja pilkkoutuvat osiin. Koskiman runoja Eläkeläinen-lehden paperi- ja nettijutuista lukeneet saattavat jo pelkän runon ulkoisen asun perustella tunnistaa kirjoittajan. Rytmi onkin tärkeä osa jokaisen kirjoittajan käsialaa.
Aikakausi-runossa lyhyiksi leikkaantuvat säkeet tuntuvat toimivalta keinolta. Aikahan tunnetusti kiitää eteenpäin, ja vuodetkin tuntuvat aina vain lyhyemmiltä. Voi hyvin yhtyä Koskiman sanoihin:
”Aina on alkamassa;
uusi aika,
päivä,
kuukausi,
vuosi, vuosikymmen.”
”Haluan kulkea sipulikupolien, Leninien ja hakaristien välistä”, otsikoi kielitieteilijä Janne Saarikivi Hesarissa julkaistun kolumninsa. (Linkki Helsingin Sanomien juttuun avautuu täältä
Saarikivi kirjoittaa: ”— yhdenkään aikakauden ihmiset eivät löydä arvoja, jotka kestäisivät seuraavaan aikaan.” Koskima sanoo sen runossaan näin:
”Jokainen aikakausi;
tekee
omat
ihanteensa;
määritelmänsä;
ihmisestä
työstä
luonnosta
ja rauhasta.
* * *
Kaikki Runopysäkki-blogin runot osoittavat, kuinka muoto ja sisältö limittyvät toisiinsa erottamattomasti. Runonkirjoittaja joutuukin usein veivaamaan ja kokeilemaan eri versioita ennen kuin sisältöä tukeva muoto löytyy.
NIINA HAKALAHTI
Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.