Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.
Runot:
Koronaruno 1.5.2020
Kiinasta kiiri korona
Wuhanista vyöryi valtoimenaan
Syntyi solujen sota
Sairastutti satojatuhansia
korjasi kuolokin omansa
Korona rajoja sulki
jäi ihmiset koteihinsa
Eristi elävät erilleen
loppui toimet ja työt.
Kavahdutti miettimään
arvoja ja asenteita
Ystävyys ja terveys
oikean paikkansa sai
Poistui sodat ja itsekkyys
ahneus ja minuuden uho
Tuli tilalle vastuullisuus
perheiden yhteinen olo
Luonto ei sodista piittaa
aurinko auvon antaa
Kukat kukkivat kedolla
vedet vuolaina velloo
Koronakin kaikkoaa
palaa puhtauden aika
Rajoitukset ratkeaa
siinä elämän taika
Karanteenirunoilijat:
Iiri Heinilä ja Eeva-Maija Nousiainen, Helsinki
KORONARUNO II
Kotiutui korona kuukausiksi
saastutti koko tämän maailman
sairastutti kansat kaikki
suruksi ihmisten elon
Nosti kuumeet korkeat
teki kipeäksi keuhkot
ei tunteneet makua suut
turtuivat tuoksuille nenät
Voimatonna tautia seurattiin
karttoja, pylväitä katseltiin
käsiä pestiin ja uskottiin
paha virus jo voitetuksi
Riemuiten baareissa kuljettiin
urheilukisojakin järjestettiin
maan rajoja vieraille avattiin
moni turhaan matkoille lähti
Suomen ihmiset luonnolta lahjat sai
kesän kuuman ja makoisat marjat
perhekunnittain metsiin mentiin kai
maan kauneus löytyi monet kerrat
Sitten saapui synkeä syksy
tauti nuoretkin tainnutti
rajun syysmyrskyn syliin
kaikki yhteisen tuskamme alle
Ei siinä auttaneet turvavälit
ei käsien pesut tai maskit
laaja testaus toivoa lisää
vilkkusovelluskin turvaa tuo
Ajan kulkua tauti ei pysäytä
vaan antaa se luovuutta uutta
auttaa ystävää tuttavaa arjessa
saada tulevalle mahdollisuutta
Kunhan kansat nyt vain havahtuis
että yhteinen pallo on meillä
ja sen pinnalla kaikki haluais
elää terveinä puhtailla teillä.
Helsingissä 3.10.2020
Koronarunoilijat Iiri Heinilä ja Eeva-Maija Nousiainen
Rakastaisit, kun sinulla on sydän
Rakastaisit Äiti-maata maapalloa
sinistä vesiplaneettaa, kotiamme.
Elävää organismia, jolla on sielu ja ruumis
Vedet sen verta, metsät sen keuhkot.
Mikään ei muutu, ilman että kaikki muuttuu.
Äiti-maa; Suuri luonnonnäytelmä,
Se mikä tapahtuu sinulle
tapahtuu minulle
Hyvässä ja pahassa
Rakastaisit, kun sinulla on sydän
Kirkastaisit katseesi, näkisit
Äiti-maan kauneuden.
Ihastelisit, ihmettelisit, jotain tällaista
voi olla olemassa.
Ihmissuvun elämää.
Joka voi olla vain äärimmäinen sattuma
ainutkertainen ihme.
Kirkastuokio ihmissuvun elämää, historiaa.
Maailmankaikkeuden nurkassa maapallolla
sinisellä vesiplaneetalla.
Rakastaisit, kun sinulla on sydän
Äiti-maata
Haurasta ja herkkää, kuin
lapsi, jonka syliin nostat.
Hellästi silmiin katsot, näetkin sydämeen.
Sama lämpö, sama maa Äiti-maa.
Sitä kun hoivaa, rakastaa kauneuden näkee
Sydämen lyönnit kuulee.
Äiti maa; Suuri luonnonnäytelmä;
se mikä tapahtuu sinulle
tapahtuu minulle
Happea sydämelle, elämää maapallolle.
Äiti-maa; Sinua, minä rakastan, Äiti-maa
Rakkauteni annan
sydämessäni toivoa kannan
Sillä aina on alkamassa uusi aika,
alati alussa, jatkuvasti perillä.
Äiti-maan aika, uusi aika.
Rakastaisit jo tänään, kun sinulla on sydän.
Seppo Koskima, Tampere
Palautteet:
Iiri Heinilä ja Eeva-Maija Nousiainen ovat kirjoittaneet yhdessä kaksi runoa, joista ensimmäisen toukokuussa ja toisen lokakuussa. Karanteeni- ja koronarunoilijoiksi itseään kutsuvat kirjoittajat tiivistänevät monen tunnot runoissaan.
Saatesähköpostissaan Iiri Heinilä kertoo runojen synnystä. Naapurin kohtalotoverin kanssa oli keksitty, että runoja voi tehdä yhdessä etänä. ”Eeva-Maijalta tulee paljon ideoita ja ajatuksia ja minä taas tykkään riimitellä niitä.” Sitten tekstiä yhdessä pallotellaan ja työstetään.
Heinilän ja Nousiaisen runot muodostavat kiinteän kokonaisuuden, joten ne kuuluu lukea peräperää. Ensimmäisen runon ensimmäinen säkeistö käynnistää runon alkusoinnun voimin – ja tätä keinoa käytetään myöhemminkin (”aurinko auvon antaa”). Samoin käänteistä sanajärjestystä hyödynnetään tehokeinona kummassakin runossa.
Runopysäkillä kirjotin uusista näkökulmista. Sellaista tarjoavat myös Heinilä ja Nousiainen: ”Ajan kulkua tauti ei pysäytä/vaan antaa se luovuutta uutta/auttaa ystävää tuttavaa arjessa/saada tulevalle mahdollisuutta.” Pohdin Runopysäkillä toivon merkitystä, ja toivon tärkeyden ovat oivaltaneet myös karanteeni- ja koronarunoilijat Heinilä ja Nousiainen. Juuri tätä nyt kaivataan. Kiitos.
Seppo Koskiman Rakastaisit, kun sinulla on sydän – runo on ennemminkin virtaava koski kuin tyyni lampi. Runo ylistää Maa-planeettaa ja se tarjoamia elämisen ehtoja, ja siinä on tärkeämpää kokonaisuus kuin yksittäiset sanat.
Joitakin välimerkkejä ja isoja alkukirjaimia voisi vielä paikoin harkita, iso kirjain kun katkaisee säkeiden juoksun samoin kuin pilkku tai pistekin. Alkuperäisessä, paperilla minulle tulleessa runossa oli myös jonkin verran lihavoituja sanoja – tai ainakin näytti siltä. (Tosin kyseessä saattoi olla myös epätasainen tulostusjälki.) Typografiassa kannattaa kuitenkin suosia yksinkertaisuutta.
”Kirkastuokio” uudisyhdyssana on hieno.
Runouden kuntokoulu -teoksessa Markku Toivonen kirjoittaa eräästä Lorcan runosta ajatuksiaan:” Lyyrikko, jota vetää voimakas tunne, ei välttämättä tarvitse runoonsa tarkkoja aistikuvia. Hän tanssittaa itseänsä ja lukijaansa voimakkaalla rytmillä sekä jyrkillä vastakohtaisuuksilla.”
Seppo Koskiman Rakastaisit, kun sinulla on sydän – runossa taitaa olla kysymys Toivosen kuvaamasta ilmiöstä. Silti muistuttaisin, että yleensä konkretia ja havainnollisuus on juuri se väline, jolla myös psyykkisiä ilmiöitä, kuten tunteita, voi tavoittaa.
NIINA HAKALAHTI
Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.
Vastaa