Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.
Runot:
Taistelevat metsot
V 1946 alkoi 30-vuotinen sotansa.
Sulhanen viisi vuotta rintamalla ollut.
Näkyviä vammoja hänelle ei tullut,
mutta korvat humisee
ja hermot reistailee.
Sinusta ei ole mihinkään,
ärjyy mies,
lähtee johonkin lätkimään,
vaimon yksin kotiin jättää,
häntä painaa töiden ies.
Poika kasvaa, isän silmäterä.
Äidillä jo pistää vastaan,
kiellot, rajat, tuli vesiperä.
Isä rangaista ei voi ainokaistaan.
Pappa pyörällä ajelee,
päivätansseihin polkaisee.
Mummo kotona ypöyksin,
joskus lapsenlapsen kanssa käsityksin.
Pappa sairaalaan joutui,
mummo silittää pörröistä tukkaa.
Sappikiviä monta löytyi.
Kyyneleet silmistä pukkaa.
Mummo miettii: Onneksi sappi jäi sairaalaan,
ettei se enää pääse kiehumaan.
Saara Räikkä, Huittinen
* * *
Kuule kurja koronainen,
kukasta kukkaan lentäväinen,
siellä täällä riehuvainen,
lakkaisit jo leviämästä,
tuskaa tupiin tuottamasta.
Kuule korona kurja,
täältä nousee joukko hurja
huutamaan sua hemmettiin,
lähettämään lipettiin.
Katoa siis kauemmaksi,
lennä, lennä loitommaksi,
kevättuuleen katoa!
Eeva-Helena Inomaa, Espoo
* * *
nuotion lämmössä istuimme me
viisas mies ja minä
hän viisas mies
pyysi minun kertomaan sadun
kerroin hänelle
valkeasta laukkaavasta hevosesta
jonka hengitys istuu puiden oksilla
hehkuu timantteina auringon kajossa
käskin viisasta miestä
kuuntelemaan palokärjen rummutusta
hömötintin itkevää huilua
pyysin häntä asumaan sadun
hän viisas mies suuttui
nousi lähti luotani
enkä ymmärtänyt miksi
viisaalle miehelle ei voi
kertoa satua
Ilkka Jukola, Helsinki
Palautteet:
Saara Räikkä kirjoittaa runonsa saatteessa sen syntykertomuksen:
”Anoppilani seinällä oli kuvajäljennös Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot -maalauksesta. Anoppini viittasi kädellään tauluun ja vähän veitikka silmäkulmassa sanoi: ”Tosa ollaan me”, tarkoitti miestään ja itseään.”
Runo kuvaa todentuntuisesti ”taisteluparia”. Sota on jättänyt jälkensä, eikä sukupuolten tasa-arvo toteudu arjessa.
Viimeisessä säkeistössä vaimon hellyys kärttyisää aviopuolisoa kohtaan liikuttaa. Ilmassa on myös toivoa sopuisammasta yhteiselosta.
Ihan minimaalisena yksityiskohtana mainittakoon, että runossa aika harvoin kannattaa käyttää lyhenteitä (”V 1946”), elleivät ne ole tehokeino, kuten vaikka Henriikka Tavin Esim. Esa -runoteoksen nimessä.
Taistelevat metsot on todella hyvä runon nimi. Se tuo laajasti assosiaatiota liittyen sukupolveen, arvoihin ja yhtenäiskulttuuriin.
* * *
”Ehkä tätä joukolla loitsimalla saisimme ainakin rohkeutta ja vahvuutta estämään masennusta ja alakuloista avuttomuutta tässä tilanteessa. Reippain mielin odotellaan aikoja parempia!”, kirjoittaa Eeva-Helena Inomaa tervehdyksen runonsa mukaan.
Inomaan koronankarkotusloitsu on mielenvahvistus- ja tunnelmankohotusruno – tulee tarpeeseen! Voin suorastaan kuulla, miten mieskuoro Huutajat esittäisi tämän loitsun.
Kalevalamittaa soveltava runo täyttää tarkoituksensa hyvin. Olen usein ennenkin viitannut ns. trokeemankeliin, jolla voi halutessaan tarkistaa säkeidensä puhtauden. Trokeemankeli löytyy täältä.
Tällaisia voimaloitsuja voisi olla enemmänkin – ehkä syntyy kokonainen sarja?
* * *
Ilkka Jukolan nimeämätön runo on sekä vertauskuvallinen että satiiris-ironinen. Runo tuo mieleeni Risto Ahdin Lintujen planeetta– kokoelman Rakkaus-nimisen runon. Siinä kuvataan ”paikkaa”, jonne virkamiehiä voi viedä vain repuissa.
Jukolan runon viisas mies tuntuu olevan sukua monille oikukkaille valtaapitäville…
Pidän siitä, että runo ei selitä. Runo on kuin itsessään pieni satu, jota lukija ahmii.
Jäin miettimään, miltä runo kuulostaisi ilman kolmea viimeistä säettä (”enkä ymmärtänyt miksi/viisaalle miehelle ei voi/kertoa satua”). Nykyinen versio on mainio ja toimiva, mutta toimisiko yhtä lailla myös kolme säettä aiempi lopetus? Sävy toki muuttuisi – lukijalle jäisi kenties vielä enemmän pohdittavaa?
Tällaista luova työ on: tarjolla saattaa olla monia hyviä vaihtoehtoja.
Ilkka Jukolan runo jää mieleen pitkäksi aikaa. Se häiritsee hyvällä tavalla.
* * *
Runopysäkillä kirjoitin havaintojen ja muistojen voimasta. Meidän kirjoittajien perustyötä on havainnoiminen, aistit auki maailmassa kulkeminen. On nähtävä paljon, että on mistä rajata. Havaintojen massasta kirjoitetaan esiin tärkein.
NIINA HAKALAHTI
Runoja Runopysäkille voi lähettää osoitteeseen:
niina.hakalahti@sci.fi
Runoja julkaistaan Eläkeläinen-lehdessä ja tässä Runopysäkki-blogissa.