Lyriikkaa, Loitsuruno ja Sateessa

Tervetuloa lukemaan Eläkeläinen-lehdestä  tutun Runopysäkki-palstan jatko-osaa, netissä julkaistavaa Runopysäkki-blogia.

Eläkeläinen-lehden Runopysäkki-palsta jatkuu entiseen tapaan. Tämä blogi on tullut sen lisäksi.

Tällä kertaa täällä blogissa ovat luettavissa Toivo ”Topi” Bergin, Oiva Björkbackan ja Inkeri Nuutisen runot palautteineen. Te lukijatkin voitte kommentoida runoja (kommenttikenttä löytyy Runopysäkin alalaidasta) , eikä toki kiellettyä ole viitata paperipalstallakaan julkaistuihin runoihin. Käyn taatusti aina välillä kurkkaamassa nettirunopysäkkiä, mutta moderaattorina tai verkkokeskustelun juontajana en toimi.

Runoja saa lähettää minulle entiseen tapaan:

niina.hakalahti@sci.fi

Niina Hakalahti
Kukkolankatu 16
33400 Tampere

 

Runot

 

Lyriikkaa

Mitä siellä lyriikan tunnilla opeteltiin,
tuliko paljonkin valmista runoa, kysyy vaimoni.
No, tällä ekatunnilla vain harjoiteltiin.
Opettaja antoi jokaiselle oman aiheen,
ja siitä sitten kirjoitettiin.

Mielenkiintoista! Mikä aihe sinulle tuli?
Semmoinen ”Elämäni rikkaruohot”,
mutta en minä siitä saanut paljoa irti.
Sehän on ihan hyvä aihe. Miksi ei irronnut?
Minulla ei ole rikkaruohoja, on vain sinä ja lapset.

Kiitos, kun emme ole sinulle rikkaruohoja.
Ette tietenkään. Te olette tavallisia ja turvallisia.
Ei teistä saa paljoa irti yrittämälläkään.
Älä nyt loukkaannu, mutta ymmärräthän sinä,
että lyyrikko tarvitsee dramatiikkaa.

Ymmärrän. Vai olet sinä heti lyyrikko,
joka haikailee dramatiikan perään.
Totta, sinulla on minä ja lapset. Sehän on tosi tavallista.
Onko siinä sitten tarpeeksi dramatiikkaa, kun minä ilmoitan,
että meidän lasten oikea isä asuu Tammisaaressa?

Toivo ”Topi” Berg, Helsinki

 

Loitsuruno

Tuhannen tuhatta sarvipäätä,
suhisi sihisi kaislikossa,
rämelsi rantarämeikössä,
kankahille karkasi,
kiersi kannot, kiersi kivet
kalliot kaikki kolusi.
Kiljaisi kerran kovasti,
karjaisi kahta kantavammin,
rannat raikui, kalliot kaikui,
kuultiin joka notkelmassa.

Aamun valjetessa viimein vaikeni.
Kävi kuu kalpeaksi,
aurinko armaammaksi.
Lintu lauloi, käki kukkui,
kolossaan jo peto nukkui.
Siihen päättyi loru tämä,
ethän pelännyt sä tätä

Oiva Björkbacka, Helsinki

 

Sateessa

Toukokuun alussa uimaan aloin
siellä ajattelin usein palelevin jaloin:
Tänä kesänä uintiennätyksen teen
niin usein käyn kyllä äärellä veen.

Kolmisen kertaa sitä urheutta kesti
meni kesäkuulle asti seuraava pesti.
Oli alkanut silloin jo sateinen kesä,
putosi räystäältä moni pääskysen pesä.

Joka päivä melkein sateli vettä,
oli sen verran välissä poutaa, että
pyykit ulkona kuivaksi saatiin.
Aloin kuun lopulla takaisin uintiraatiin.

Kastui muutkin vaatteet kuin uimapuku,
eihän sentään ihminen sateessa huku.
Useampi päivä heinäkuulla satoi
näin sateinen kesä eteenpäin matoi.

Odotin kauniin kuulasta syksyilmaa
vaan tuulta ja sadetta kukaan ei filmaa.
Niinpä kun metsässä lenkillä oon
menee huolet ja vaivat ”jorpakkoon”.

Lenkin jälkeen taas ajatus selkeä lie
ja seuraavaan päivään ajatus vie.
Elän tätä päivää ja nautin siitä
ei tätä eloa enää loputtomiin riitä.

Älä koskaan pelkää elämää
elä ja anna toistenkin elää.

Inkeri Nuutinen, Talluskylä

 

PALAUTTEET

Toivo ”Topi” Bergin Lyriikkaa –runo on itseironian ja huumorin juhlaa, joka silataan mainiolla loppuyllätyksellä.

Toisinaan kuin-vertaus saattaa olla runossa raskas ja proosamainen. Mutta lyhennetty vertaus, metafora, on lyriikan ominta ilmaisutapaa. Bergillä sellainen on ”elämäni rikkaruohot”.

Metaforia viljellään laajalti myös runouden ulkopuolella – joskus kannattaa huvikseen tehdä metaforabongaus vaikkapa päivän lehdistä. Tummasävyinen metafora on esimerkiksi Katriina Huttusen juuri ilmestyneen esikoisromaanin nimi: Surun istukka.

Mutta takaisin Lyriikkaa -runoon. Berg on aiemminkin käyttänyt joissakin runoissaan rakenteena keskustelua, se on hauska tapa kuljettaa runoa eteenpäin. Lyriikkaa-runon ironia tuo mieleen Ilpo Tiihosen runon Runoilija, jossa ”Minä olen minä, ja minulla/ on parikin kaveria.”

Oiva Björkbackan Loitsuruno käyttää äänteitä ja rytmiä runon rakennusaineina. Ensimmäinen säkeistö on intensiivinen, toisessa säkeistössä rytmi muuttuu rauhallisemmaksi, kun aamu valkenee. Alkusointu ja käänteinen sanajärjestys tukevat runon tunnelmaa. Loitsuruno on taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa tunnelman muutos saadaan aikaan rytmisin ja sanamaagisin keinoin.

Tunnistan kirjallisia viittauksia ainakin Harakka huttua keittää -loruun, Käet kukkuu kuusikossa-kansanlauluun ja Kaislikossa suhisee-lastenkirjaan. Intertekstuaaliset viittaukset ovat runouden ikiaikainen keino, ne liittävät runoa osaksi toisten tekstien verkkoa.

Inkeri Nuutisen Sateessa-runo kertoo sekä sadekesästä että elämänasenteesta. Tässä vaiheessa vuotta ajatukset alkavat jo kääntyä kesään, joka saattaa olla mitä tahansa hellekesän tai Nuutisen runossa kuvatun sadekesän väliltä.

Ironisesti voisi todeta, että Suomen ilmasto antaa meille kaikille lukuisia mahdollisuuksia kehittyä ihmisenä.

Sateessa-runo tuo sateisen kesän eri puolet käsinkosketeltavasti esille. Viidennessä säkeistössä viittaus filmaamiseen jää ehkä hieman hämäräksi. Samassa säkeistössä tapahtuu muutos: runon puhuja antautuu (hyvällä tavalla) olosuhteille. Elämä on hyvää sateesta huolimatta.

Runo voisi hyvin loppua jo kuudenteen säkeistöön. Edesmennyttä sankaria siteeraten voisi sanoa, että onpa vähän fifty-sixty-tilanne. Kumpi onkaan parempi: nykyinen, synteesimäinen lopetus vai sittenkin jo edellisen säkeistön toteava loppu?

NIINA HAKALAHTI
——————————————————————————————————-

Palautetta Eläkeläinen-lehdelle

Kuva ja runo on vaikea yhdistelmä. Samoin kuin teatteri ja musiikki, tai vaikkapa TV:n luonto-ohjelman taustamusiikki. Eläkeläinen-lehden numeron 1/2019 Runopysäkki-palstalla julkaistu kuva vei pohjan runoni lohduttavalta vaikutukselta – ja asiat eksyivät yhteyksistään. 

Itse en olisi laittanut tai halunnut minkäänlaista kuvaa runoni viereen. Runo itsessään puhuu, se ei tarvitse selityksiä. Lukija saa vapauden itse tulkita sisältöä. Joskus lukija – tai jopa runon kirjoittaja – ymmärtää sisällön useamman lukukerran jälkeen tai jopa vasta vuosien päästä.

Ystävällisin terveisin

Tuula Nieminen, Leppävesi
———————————————————————————————————-

Alla voi  kommentoida tässä blogissa runoja, eikä toki kiellettyä ole viitata Eläkeläinen-lehden paperipalstallakaan julkaistuihin runoihin.