Eläkeläiset ry:n valtuusto piti toisena kokouspäivänään seminaarin, jossa pohdittiin muun muassa järjestötoimintaan osallistumisen muutoksia.
Valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö totesi avausesityksessään, että yleisellä tasolla osallistumisaktiivisuus näyttäisi laskevan. Tilastojen valossa kansalaisyhteiskunta rapautuu, sen vetovoima ja mahdollisuudet heikentyvät.
Toisaalta esimerkiksi monet sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä. Koko järjestökenttää rapautuminen ei siis koske, Kivistö huomautti.
–Osallistumisen muodot myös muuttuvat, eivätkä uudet tavat välttämättä näy tilastoissa. Tätä kautta voi kehityksestä tulla liiankin pessimistinen kuva.
Sukupolvien erot osallistumisessa ovat selvät.
–Kaikkein korkein järjestöaktiivisuus on vähän yli viisikymppisillä, ennen eläkkeelle siirtymistä. Toiseksi korkein aktiivisuus on eläkeikäisillä.
Ikätilastoissa Kivistö näki sekä uhkan että mahdollisuuden.
–Jos nuoret polvet eivät opi osallistumaan, perinne uhkaa katketa. Toisaalta, kun suuret ikäluokat ovat siirtyneet ja siirtymässä eläkkeelle, se antaa uusia mahdollisuuksia eläkeläisjärjestöjenkin jäsenhankintaan.
Eläkeläiset ry:n aluetyön suunnittelija Anna Eskola alusti Yhdistysten tilanteesta muuttuvassa ympäristössä. Hänkin osti esiin sen, että erilaisia osallistumisen tapoja on lukuisia.
– Ei kannata luoda turhaa muuria eikä jumiutua siihen, mikä meidät erottaa. Keskitytään asioihin, jotka yhdistävät. Silloin voimme paremmin rakentaa yhteistä maailmaa.
–Maailman muutokset ja tulevien eläkeläisten toiveet kannattaa yhdistyksissä ottaa huomioon. Ei suljeta ovia sellaisilta ihmisiltä jotka olisivat valmiita tulemaan mukaan.
Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelijan Eva Rönkön aiheena oli Ikääntymispolitiikka ja yhdenvertaisuus.
– Emme ole normimummoja ja -pappoja, vaan hyvin monenkirjavia ihmisiä – eri-ikäisiä, erilaisista taustoista tulevia, ajattelu- ja toimintatapamme ja kykymme saattavat olla hyvinkin erilaisia, erialinen etninen tausta, koulutus, varallisuus. Kuitenkin esimerkiksi hyvinvointipalvelut on rakennettu aika paljon ajatellen normimummoja ja pappoja. Omia vähemmistöjämme – esimerkiksi romaneja – ei palvelujen rakentamisessa ole otettu kovin hyvin huomioon.
–Samaan aikaan meille on muuttanut yhä enemmän ihmisiä Suomen ulkopuolelta, ja hekin ikääntyvät. Kotouttamispalveluissa ajatellaan pääosin työikäisiä eikä etsitä eikä löydetä iäkkäitä , ulkomaalaistaustaisia ihmisiä.
Yhdenvertaisuuskysymyksiä käsitellään Eläkeläiset ry:n Moninaisuus ja yhdenvertaisuus -oppaassa.
Jyväskylän kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Eila Tiainen käsitteli Kansalaisvaikuttamisen kanavia.
–Ikäihmisten asioita on uutisoinnissa aika vähän ja aika vähän kuullaan ikäihmisiä heidän omissa asioissaan. Millä tavalla saadaan julkisuutta kunnan päätöksenteossa? Miten saada tässä kilpaillussa maailmassa oma viesti esille tiedotusvälineiden ja päätöksentekijöiden kuuluviin.
Tiainen kehotti järjestöä ja yhdistyksiä kirkastamaan oman sanomansa ja brändinsä.
–Keitä me olemme? Keitä ovat eläkeläiset, mitkä ovat heille tärkeitä asioita, mistä halutaan viestiä. Viestinnän täytyy olla päämäärätietoista toimintaa jossa otetaan huomioon asiat, kohderyhmä, viesti, oikeat kanavat ja ajankohta.
TUOMAS TALVILA
Kalevi Kivistön avausesitys (pdf-tiedosto)
Anna Eskola: Yhdistysten tilanne muuttuvassa ympäristössä (pdf-tiedosto)
Eva Rönkkö: Ikääntymispolitiikka ja yhdenvertaisuus (pdf-tiedosto)