”Vesi kuohuu kymmeniä metrejä korkeana könkäänä pitkin louhista uomaa, täyttäen pauhinalla syvän kuusikkolaakson…”. Näin kuvaili maisemien ikuistaja I.K.Inha Maaningan Korkeakoskea 1900-luvun alussa.
Pitkästä aikaa voitiin Kuopio-Kallavesi Eläkeläisissä lähteä retkelle. Kevätretki 18. toukokuuta suuntautui Maaningan, joka on nykyään osa Kuopion kaupunkia, näköalapaikalle. Lähtiessä satoi vettä, mutta perillä sää oli mitä leppoisin.
Korkeakoski putoaa portaittain 36 metriä, ja on komeimmillaan kevättulvien aikaan. Koskea pääsee ihailemaan myös alhaalta rotkon puolelta, sillä polut ovat hyväkuntoisia. Pohjalle pääsee portaita pitkin, askelmia on yhteensä 192.
Useat meistä kävivät ihailemassa koskea alhaalta päin kulkien portaat alas levähtäen ja ihaillen luontoa usealta näköalatasanteelta. Rotkolaaksossa on laaja luonnonsuojelualue ja rotkon jyrkät rinteet muodostavat poikkeukselliset maasto-olosuhteet. Koski on Suomen korkein vapaana virtaava koski.
Osa joukosta kulki Kanjonin kierros -luontopolkua pitemmälle ja osa viihtyi ihailemassa luontoa mäen päällä.
Maija ja Väinö olivat tulleet aikaisemmin omalla autollaan ja tuoneet tullessaan lämmintä mehua tarjottavaksi heti tultuamme. Muutkin eväät olivat valmiina odottamassa ja tulet jo loimusivat nuotiossa.
Kun väki kokoontui metsästä ja poluilta, Väinö ja Veijo aloittivat makkaran paiston ja kyllä se maistuikin reippaan kävelyn jälkeen. Jälkiruuaksi tarjottiin nokipannukahvit korppujen kera.
Olimme jo bussissa sopineet, että käymme tulomatkalla jonkun kilometrin päässä olevalla kalastuspaikalla. Löytyn lohi oli mukava paikka, mutta kalastamaan emme jääneet. Olimme jo ennakkoon varanneet valmiiksi savustetun kirjolohen heille, jotka sen halusivat ostaa. Oli hyvä ruoka kotona nautittavaksi.
Kaikille jäi hyvä mieli reissusta.
MERVI HÖYLÄ
Katso alta kuvat kevätretkeltä:
Vastaa