25.9.2023
Ympyrä ja viiva
”… (Supon) tarkastuspiirien päälliköt sopivat rehtorien kanssa siitä, että hakijat … tarkistetaan merkitsemällä rehtoreilta … saataviin luetteloihin kommunistien kohdalle viiva ja jättämällä muut vaille mitään merkintää.”
Näin ohjeisti Suojelupoliisin johto piiritoimistojensa päälliköitä, kun hakuaika opettajaseminaareihin keväällä 1960 lähestyi. Historian tutkija, tri Ville Okkonen kertoo asiasta Historiallisen aikakauskirjan numerossa 2/23.
Huoli ei rajoittunut vain seminaareihin. Turun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksen rehtori Olavi Lähteenmäki (myöhemmin kansanedustaja, kok) oli huolissaan siitä, että opettajakoulutuksen perinteinen henki on uhattuna. Saman huolen jakoi opettajankoulutuksesta Helsingin yliopistossa vastaava Martti Ruutu, jonka mukaan ”vastuu isänmaasta … ja suhde uskontoon ratkaisevat soveltuvuuden opettajaksi”. Hänkin korosti, että hakijoiden taustasta täytyy saada luotettavat tiedot.
Supo tekikin parhaansa tiedon tarpeen tyydyttämiseksi. Ilmoituksia sen etsivät tekivät mm. kuulemastaan kapitalismin arvostelemisesta ja jopa kommunistivanhempien lapsen sonnustautumisesta ylioppilaslakkiin. Turvaverkkojen läpi luikahtaneet, virassa olevat opettajat ja heidän tuttavapiirinsä olivat niin ikään erityisen seurannan kohteena.
Kerroin aikaisemmin tällä palstalla puolustusvoimien tekemästä valvonnasta, jossa kantakorttiin merkityllä punaisella ympyrällä eroteltiin ”jyvät akanoista”. Omaankin asevelvollisen polkuuni tuli äkillinen mutka, kun ympyrä oli havaittu. Supo ei kertonut, pitääkö viivan vetäjien käyttää värikynää. Tärkeintä oli, että viiva piirrettiin, jotta lainvastainen syrjintä voitiin toteuttaa. Taustalla hääri järjestö nimeltä Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT), säätiö joka järjesti mm. niitä opettajankouluttajien tilaisuuksia, joissa käytetyistä puheenvuoroista edellä on lainauksia.
Okkosen tutkimus liippaa läheltä siksi, että juuri vuonna 1960 valmistuin ylioppilaaksi. Hain opiskelijaksi Jyväskylän kasvatusopilliseen korkeakouluun tarkoituksena valmistua luokanopettajaksi. Hakijoita taisi olla niin runsaasti, että taustoja ei ehditty tarkistaa; niinpä pääsykokeessa onnisti. Vuotta myöhemmin silloin vielä tuleva vaimoni pääsi Hämeenlinnan seminaariin, opettajaperheen tyttärenä viivaa ei tarvinnut hänen nimensä perään laittaa. Sairastumiseni katkaisi meiltä nämä ammattihaaveet. Kerran virinnyt kiinnostus kouluasioihin jatkui sitten muissa kuin luokanopettajan tehtävissä.
Koulun politisoitumisesta on kannettu näihin päiviin asti huolta. Politisoitumisen on katsottu alkaneen kouluneuvostojen perustamisen ja Teiniliiton radikalisoitumisen myötä. Harvemmin on kiinnitetty huomiota siihen pinnan alla tapahtuneeseen politisoitumiseen, josta edellä oli puhe. Puhumattakaan opetuksen sisällöistä aina musiikin opetusta myöten, jota Juha Hurme kuvaa elävästi kirjassaan Tiu tau tilhi (Teos 2022). Muistan itsekin, kuinka AKS:n lauluilla iskostettiin Suur-Suomen aatetta vielä 1950-luvun oppikoululaisten mieliin.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.
