20.3.2023
Juuri siksi
Keskustelu maahanmuuttajalasten koulunkäynnin ongelmista on tuonut mieleen muistot neljän vuosikymmenen takaa. Silloin Suomen kouluviranomaisten huolen aiheena olivat suurin joukoin Ruotsissa asuvien suomalaisten lasten koulunkäynnin ongelmat. Opetusministerinä toimiessani kävin tutustumassa käytännön koulutyöhön eräissä sellaisissa Tukholman lähiöissä, joiden kouluissa oli paljon suomalaisten vanhempien lapsia.
Suomalaislapset olivat samoissa luokissa muiden oppilaiden kanssa. Opetuskieli oli ruotsi, he olivat aikakautensa R2-oppilaita. Kielitaidottomuuden ja puolikielisyyden ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan sillä, että luokassa oli opettajan lisäksi kouluavustaja, joskus kaksikin, jotka kiersivät suomalaisoppilaiden pulpettien ääressä tarkistamassa, oliko opetus mennyt perille ja oliko oppikirjan teksti ymmärretty.
Suomalainen koulu ei ole loistanut kansainvälisissä PISA-tutkimuksessa aivan yhtä kirkkaasti kuin tutkimusten alkuvaiheessa 2000-luvun taitteessa. Pudotusta on yritetty selittää suomea toisena kielenä opiskelevien, S2-oppilaiden, osuudella ja heidän puutteellisella kielitaidollaan. Oppimistulosten muutosten aleneva trendi ei sillä selity.
Sen sijaan koulutuksen opetukseen ohjatut resurssit heijastuvat kaikkien oppilaiden saamaan opetukseen. Tarvitaan riittävän pienet ryhmät, riittävät resurssit opetukseen ja opetuksen tukemiseen. Leikkaukset koulutukseen ohjatuista resursseista ovat erityisen kohtalokkaita niille oppilaille, jotka tarvitsisivat muita enemmän oppimisen tukea. Tarvitaan tasalaatuisesti hyvät lähikoulut kaikkialla maassa.
1990-luvulla Ruotsi valitsi toisen tien. Uusliberalismin huumassa valinnanvapauden mantra meni yli kaiken. Kouluja saivat julkisen vallan ohella järjestää muutkin, myös yksityiset yritykset, jotka tekivät koulun ylläpitämisellä bisnestä. Oppilasalueista eli koulupiireistä luovuttiin, mikä avasi portit koulushoppailulle. Oppilaista kilpailevat koulufirmat antoivat oppilailleen ansaittua parempia arvosanoja, joita sitten käytettiin mainosvaltteina kilpailtaessa oppilaista. Koulujen väliset tasoerot räjähtivät käsiin. Koulujen väliset erot houkuttelivat lastensa tulevaisuudesta huolta kantavat vanhemmat etsimään parempaa koulua, jos lähikoulu ei maineessa ja markkinoinnissa pärjää. Ongelmien taustalla eivät ole maahanmuuttajien lapset vaan väärät poliittiset ratkaisut.
Tutkimuksesta tiedetään, että mitä suuremmat ovat koulujen väliset erot, sitä alhaisempi on koululaisten keskimääräinen suoritustaso eli pärjääminen PISAn kaltaisissa vertailuissa. Tämä selittää Ruotsin floppaamisen kansainvälisissä vertailuissa, koulujen tasalaatuisuus puolestaan on taannut Suomen tähänastisen menestyksen. Saksalaiset aikanaan ihmettelivät sitä, miksi Suomi saa hyviä tuloksia, vaikka koulut eivät erottele oppilaitaan aikaisessa vaiheessa. Vastaus oli: juuri siksi.
Hyvinvointipalvelut eivät saa olla kaupan, ei myöskään koulu. Julkisen vallan on kannettava vastuu siitä, että meillä on kaikkialla maassa laadukas, hyvä lähikoulu – ja myös hyvät muut julkiset palvelut.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.
