18.10.2024
Kotoutumisesta
Äskettäin nousi pienoinen mekkala Ylen päätöksestä ryhtyä lähettämään myös somalin- ja arabiankielisiä uutisia. Sen väitettiin haittaavan Suomeen muuttaneiden maahanmuuttajien kotoutumista.
Asian taustoittamiseksi on ehkä hyvä muistella vähän vanhoja.
Suomessa elinkeinorakenne muuttui viivästyneenä ja sen vuoksi rymisten 1960-luvulla. Maatalouden ylituotanto ja metsätöiden koneellistuminen veivät pohjan maaseudulla yleiseltä pienviljelijä-metsuri-ammattiyhdistelmältä. Kun uusissa elinkeinoissa – teollisuudessa ja palveluissa – ei avautunut tarpeeksi nopeasti uusia työpaikkoja ja kun Ruotsissa oli samaan aikaan työvoimapula, oli 170 000 suomalaisen ratkaisu muuttaa Ruotsiin.
Silloin kotoutumisen ongelmat kohtasivat suomalaisia heidän uudessa kotimaassaan. ”En finne igen” – ”jälleen suomalainen” oli ruotsalaisessa mediassa ensimmäinen olettamus, kun ongelmia syntyi. Pohjoismaisessa yhteistyössä jouduin tekemisiin kotoutumisen ongelmien kanssa mm. tiedonvälityksen ja kouluopetuksen ongelmista keskusteltaessa. Asia tuli esille muun muassa suunniteltaessa ns. Nordsat tv-satelliittia ja väännettäessä kättä suomalaislasten äidinkielellä tapahtuvasta opetuksesta Ruotsin kouluissa. Näihin ongelmiin kävin myös paikan päällä tutustumassa opetusta seuraamalla.
Nordsat -satelliittia suunniteltiin aikana, jona internetistä ei mitään tiedetty ja jolloin vain radion lyhytaaltolähetyksillä ylitettiin rajoja muuallakin kuin raja-alueilla. Katsottiin että pohjoismaiden yhteisen satelliitin avulla suomalaissiirtolaiset voisivat seurata Suomen tv-lähetyksiä Ruotsissa.
Useampi toimittaja ja tutkija varoitti riskistä, että vetoamalla Suomesta välitettäviin ohjelmiin Ruotsi laiminlöisi suomenkielellä lähetettävien ohjelmien kehittämisen. Varsinkin maahan äskettäin muuttaneiden perehdyttäminen uuden kotimaan yhteiskuntaan, sen oloihin ja sen tarjoamiin palveluihin jäisi puutteelliseksi, koska uuden kotimaan kieli ei olisi vielä hallussa. Pidettiin tärkeänä, että tulokkaat voivat perehtyä alusta alkaen yhteiskuntaan ja sen toimintaan. Sitähän Ylekin nyt polemisoidulla päätöksellään tavoittelee.
Pohjoismaisessa yhteistyössä vaadimme silloin pontevasti, että suomalaisperheiden lapsille on annettava myös heidän äidinkielellään tapahtuvaa opetusta. Vaatimus toteutui (vain) puolittain niin, että luokissa, joissa oli suomenkielisiä oppilaita, kiersi apuopettaja tarkistamassa, oliko opetettu asia mennyt perille.
Tutkijoiden mukaan maahanmuuttajien lasten suurin riski on jäädä puolikielisiksi niin, että sekä oman äidinkielen että uuden kotimaan kielen hallinta jää puutteelliseksi. Oppiminen ei onnistu ilman kunnollista kielen hallintaa, joka useimmille on mahdollista äidinkielellä. Siksi myöskään äidinkielen opetusta ei saa laiminlyödä. Puolikielisyys vaikeuttaa niin uuden oppimista kuin kotoutumistakin – ongelman torjuminen edellyttää sekä äidinkielen että vastaanottajamaan kielen hyvää hallintaa.
Äidinkielen ja uuden kotimaan kielen hallinnan vaihtoehdot eivät ole joko-tai vaan sekä-että.
KALEVI KIVISTÖ
Kirjoittaja on eläkeläisaktiivi Espoosta.